HYÖTYJUTUT

80 vuotta sitten rintamalla vietettiin asemasodan ensimmäistä joulua – katso, kun tytär lukee lääkintäaliupseeri Eino Kainulaisen jouluaaton terveiset perheelleen Syvärin rintamalta

Jouluna 1941 rintamalla ei vielä kärsitty kovaa puutetta. Sotilaat saivat juhlan kunniaksi ylimääräisen ruoka-annoksen ja viinaakin.
Kuva: SA-kuva

Kesäsodan piti olla ohi viljankorjuuseen mennessä. Otettaisiin Karjala takaisin ja lähdettäisiin kotia kohti.

Niin oli puhe.

Tuli syyskuu, ja eteenpäin käskettiin menemään. Lokakuun alussa oltiinkin jo kaukana kotoa, Petroskoissa. Kun Suomen lippu hinattiin salkoon, oli kotiväki kuokkinut jo perunatkin maasta.

Itsenäisyyspäivän aattona Suomen joukot valtasivat Karhumäen, sitten Poventsan. Siihen asemat jämähtivät, Maaselän kannakselle.

Saksalaisten kanssa oli tehty sopimus. Odotellaan Syvärillä, että aseveljet saavat Leningradin haltuunsa. Saksalaisilla ei vain tuntunut tulevan valmista jäätävissä pakkasissa. Suomalaisia oli kaatunut omissa hyökkäyksissään jo enemmän kuin koko talvisodassa yhteensä.

Sotajoulu tästä tulikin.

Epävarmuus tulevasta kalvoi rintalastan alla. Pääseekö täältä kotiin ja milloin? Josko ollenkaan?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Viestimies Aarno Laaksonen oli taitava piirtäjä. Hän lähetti jouluterveisiä pojalleen Auvo Olaville jouluna 1941. Kuva: Aune-Inkeri Keijonen

Viestimies Aarno Laaksonen oli taitava piirtäjä. Hän lähetti jouluterveisiä pojalleen Auvo Olaville jouluna 1941. Kuva: Aune-Inkeri Keijonen

Korsu on vaatimaton mutta huolellisesti Karjalan hirrestä kokoon kasattu.

Etulinjaan on joitakin kilometrejä, joten kämppä on saatu rakentaa maan päälle.

Sisällä lautalavereilla makailee miehiä kahdessa kerroksessa. Ylemmän laverin päällä ei mahdu kunnolla istumaan tai pää ottaa kattoon kiinni.

Ilma on yleensä raskasta ja huonoa, sekoitus likaisia vaatteita ja tupakan käryä.

Täin puremat saavat raapimaan selkää, niskaa ja käsivarsia. Joku väittää, että täitä on kolmessa kerroksessa; ulompi kerros syö sisempää.

Vaikka eihän armeijassa syöpäläisiä ole, sanoo päämajan tiedotusosasto.

Päivät ovat alkaneet nopeasti toistaa itseään niin kuin ne sotasavotassa tekevät. Se on joskus melkein pahempi kuin hyökkäysvaiheen meininki – ehtii tulla kaikenlaista mieleen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Joulupukkipartio on tuonut korsuun paketteja Kannaksen rintamalla. Paketissa on muun muassa kynttilä, jonka valossa tutkitaan, mitä tuntemattoman sotilaan paketeista paljastuu. Kuva: SA-kuva

Joulupukkipartio on tuonut korsuun paketteja Kannaksen rintamalla. Paketissa on muun muassa kynttilä, jonka valossa tutkitaan, mitä tuntemattoman sotilaan paketeista paljastuu. Kuva: SA-kuva

Jollei vartiomieheltä tule hälytystä, luetaan rikosromaaneja tai Nyyrikkiä , pelataan shakkia tai korttia, vaikka esivalta ei kortinlyönnistä pidäkään.

Valistus- ja viihdytystyöstä on tullut oikein virallisia ohjeita. Valistusupseerit ovat jakaneet lauluvihkoja ja muuta sellaista, ei mitään väsyttävää. Eipä mieliala näistä ponnisteluista huolimatta katossa ole.

Joku ottaa joutoaikoina esille puhdetyön. Käsitöistä tulee koko ajan suositumpia. Pudonneitten viholliskoneiden metalliosista on muotoiltu sormuksia, joku tekee puukonkahvaa.

On keskiviikko 24. joulukuuta. Ilmassa on, jos nyt ei suuren juhlan tuntua, niin jonkinlaista odotusta kumminkin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jouluilta korsussa. Laulava vänrikki ja häntä säestävä korpraali kiertelivät korsusta korsuun jouluyönä 1941 Kannaksella. Kuva: SA-kuva

Jouluilta korsussa. Laulava vänrikki ja häntä säestävä korpraali kiertelivät korsusta korsuun jouluyönä 1941 Kannaksella. Kuva: SA-kuva

Aamulla on pitänyt napakkaa pakkasta. Metsästä saatiin sisään raahatuksi joulukuusi.

Koristeita ei ole oksille laittaa, mutta joku kynttilänpätkä puuhun saadaan.

Normaalia siistimpääkin on, sillä miehissä on tehty suursiivous.

Tunkkaista hajua karkotetaan kuusenhavuilla. Niitä riittää lattialle ja lavereiden päälle.

Aliupseerien kämpässä vasta kuulemma puhdasta onkin. Naapurin puolelta vangiksi otetut miehet ovat käskystä pesseet lattiat.

Korsussa riittää lämpöä, siitä pitää punaisena hohkava kamiina huolen. Sen päällä on saatu keitellä aamuteet. Nyt edessä odottaa iso sylillinen valmiita pilkkeitä.

Kirkas sää tietäisi venäläisten ilmahyökkäyksiä tiuhaankin tahtiin, mutta nyt on rauhallisempaa. On mahdollisuus sotilaspapin pitämään lyhyeen aattohartauteen. Jouluevankeliumia kuunnellessa eivät tule puheet Suur-Suomesta mieleen. Ennemminkin, jos täällä voisi olla ja elää ilman tällaista kaikkea joutavaa.

Kaverin suu tapailee Enkeli taivaan -virren sanoja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jouluna 1941 toiminnassa oli Äänislinnaan siirtynyt Aunuksen radio. Rintamalla joulutervehdyksiä kuultiin muun muassa Pekka Tiilikaisen lukemana. Kuva: SA-kuva

Jouluna 1941 toiminnassa oli Äänislinnaan siirtynyt Aunuksen radio. Rintamalla joulutervehdyksiä kuultiin muun muassa Pekka Tiilikaisen lukemana. Kuva: SA-kuva

Aaton ruokailu alkaa riisipuurolla. Viideltä jaetaan kuivamuona joulupäivää varten.

Kukin saa 50 grammaa voita, 50 grammaa Koskenlaskijaa, 50 grammaa kinkkua, 20 palaa sokeria, kaksi isoa piparkakkua, viiden markan karamellipussin ja 10 senttilitraa viinaa. Miesten kesken jaetaan vielä yksi paketti kahvinkorviketta.

Päivälliseksi saadaan oikein liharuokaa ja jälkiruoaksi rusinasoppaa.

Tavallisesti ruoka on paljon kehnompaa. Monta kertaa on saatu vain määräannos vanikkaa, muutama pala sokeria ja margariininappi. Ateriaa varten ruisjauhoja ja jonkinmoista lihasäilykettä. Siinä sitä on talousaliupseereilla laskemista.

Pohjoisimmilla rintamilla ruokatarvikkeita on paremmin. Siellä päin saksalaiset ymmärtävät ruokahuollon päälle.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kenttäposti kulki nopeasti, jopa parissa päivässä. Joulun aikaan kirjeitä ja paketteja oli liikkeellä erityisen paljon. Kuvassa postitustoimintaa Viipurissa joulun alla 1942. Kuva: SA-kuva

Kenttäposti kulki nopeasti, jopa parissa päivässä. Joulun aikaan kirjeitä ja paketteja oli liikkeellä erityisen paljon. Kuvassa postitustoimintaa Viipurissa joulun alla 1942. Kuva: SA-kuva

Viinaa saa virallisesti harvoin, tavallinen sotamies tuskin koskaan. Edes juhannuksena ei päässyt ottamaan. Keskikesän juhla meni siirtyessä kokoontumispaikkaan, mistä sotarevohka pääsi alkamaan.

Petroskoissa nähtiin sentään kokonainen viinatehdas. Venäläiset olivat jättäneet sen koskematta jälkeensä. Asunnot olivat jääneet tyhjilleen. Se oli aika surkea näky: lattioilla valokuvia ja vääntyneitä lusikoita. Kaupunkiin toivat lähikylistä ihmisiä, jotka laitettiin leireihin.

Omia keitoksia toki tehdään ja juodaan, eikä siitä herroilta sen kummempaa tukistelua tule. Juovat itsekin, ja vielä valtion aineita.

Joskus tulee sanomista siitä, että konekiväärin jäähdytysnestettä katoaa kummallisesti. Pää ei tahdo pysyä koossa, josko sitten edes viinaksilla.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kirjeissään Eino Kainulainen lähettää rakkaita terveisiä vaimolleen Sallille sekä lapsilleen. Kuva: Jarno Artika

Kirjeissään Eino Kainulainen lähettää rakkaita terveisiä vaimolleen Sallille sekä lapsilleen. Kuva: Jarno Artika

Joulupukkipartio käy vierailulla illan suussa. Kaikki saavat tupakkaa, sanomalehtiä ja virsikirjat. Mukana ovat myös odotetuimmat tuomiset: siviilipaketit ja -kirjeet.

Elintarvikepula ei tunnu ainakaan vielä koettelevan kotirintamalla.

Varsinkin maalla asuvien kotiväeltä tulee kaikenlaista syötävää, jopa kukkoja, villasukkia ja vaatteitakin. Joku saa kolme, neljäkin pakettia. Lapaset ja sormikkaat saavat melkein suuta hymyyn. Eipä tarvitse vartiossa seistä pelkät nyrkit taskussa.

Siviilistä on laitettu myös tuntemattoman sotilaan paketteja, jotta kaikille riittää jotain. Paketeista tulee kirjoja, karamelleja ja pikkuleipiä. Sanovat, että paketteja on lähtenyt eri rintamaosille peräti miljoona. Onneksi posti kulkee: nopeimmillaan kirjeet ja paketit tulevat parissa päivässä.

Poikamiehenä pitää tiirailla lähetystietoja. Jos lähettäjä on neiti-ihminen, voisi päästä kirjeenvaihtoon.

Joku perheellinen availee alapunkalla kirjekuorta, jossa on nätit kortit perheen pienimmiltä. Kova paikka se varmasti on. Ei ole isä pukkina tänä jouluna, liekö tätä menoa koskaan.

Jonkinmoinen sauna majapaikkaan on rakennettu melkein ensimmäisenä. Punakat ihot höyryävät pakkasilmassa.

Porukka alkaa olla läpeensä tuttu. Samojen miesten kanssa on menty jo puoli vuotta pitkin tuntemattomia taipaleita. Lomille ei ole juuri kukaan päässyt heti hyökkäysvaiheen jälkeen. Mitä nyt haavoittuneita lähtee hoidettavaksi ja kaatuneet pääsevät lopullisesti pois.

Illan tullen kämpässä otetaan vielä jokunen peli tammea. Jos ei tämä juhlaa ole, niin ei kähinääkään. Linjoillakin vaikuttaa olevan hiljaista.

Josko tästä taas joskus johonkin päin selvitään.

Kunhan nyt jouluaamu ensin sarastaisi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Aune-Inkeri Keijosen hallussa on noin 150 kirjettä, jotka hänen isänsä Eino Kainulainen postitti rintamalta puolisolleen Salli Kainulaiselle. Kuva: Jarno Artika

Aune-Inkeri Keijosen hallussa on noin 150 kirjettä, jotka hänen isänsä Eino Kainulainen postitti rintamalta puolisolleen Salli Kainulaiselle. Kuva: Jarno Artika

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Aarno Laaksonen kuvaili kotiin lähettämissään piirroksissa myös rakennuksia. Laaksonen oli siviilissä sähkölaitoksella töissä. Kuva: Aune-Inkeri Keijonen

Aarno Laaksonen kuvaili kotiin lähettämissään piirroksissa myös rakennuksia. Laaksonen oli siviilissä sähkölaitoksella töissä. Kuva: Aune-Inkeri Keijonen

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Aarno Laaksosen joulyön terveiset rintamalta. Kuva: Aune-Inkeri Keijonen

Aarno Laaksosen joulyön terveiset rintamalta. Kuva: Aune-Inkeri Keijonen

Uusimmat

Fingerpori

comic