HYÖTYJUTUT

Marja hyötyi ferritiiniarvojensa mittauksesta, mutta miksi tämä labratesti jakaa lääkärikunnan?

Kun rauta häviää elimistöstä, se häviää ensin varastoista. Vaikeakaan raudanpuute ei kaikilla näy hemoglobiinissa, ainakaan heti.
Marja Huhta jaksaa jo leikkiä lastensa Iiriksen ja Leon kanssa. Kuopuksensa odotusaikana vakavasta raudanpuutteesta kärsineelle Huhdalle on sanottu ferritiinimittausten olevan pelkkä muoti-ilmiö. Voihan asia olla, mutta ei se saisi estää, etteikö asiasta voisi edes keskustella. Ei toista tai toisen oireita saa lytätä. Ei kukaan niitä oireita varmasti tyhjästä keksi. Keskustelu ei tee pahaa kenellekään. Potilaalle olisi tärkeää, jos tulisi edes kuulluksi omine oireineen. Kuva: Jussi Leinonen
Marja Huhta jaksaa jo leikkiä lastensa Iiriksen ja Leon kanssa. Kuopuksensa odotusaikana vakavasta raudanpuutteesta kärsineelle Huhdalle on sanottu ferritiinimittausten olevan pelkkä muoti-ilmiö. Voihan asia olla, mutta ei se saisi estää, etteikö asiasta voisi edes keskustella. Ei toista tai toisen oireita saa lytätä. Ei kukaan niitä oireita varmasti tyhjästä keksi. Keskustelu ei tee pahaa kenellekään. Potilaalle olisi tärkeää, jos tulisi edes kuulluksi omine oireineen. Kuva: Jussi Leinonen

Kaksi vuotta sitten Marja Huhta, 41, oli todella väsynyt. Kuopustaan odottava Huhta saattoi työpäivän jälkeen nukahtaa sohvalle ja herätä vasta muun perheen ryhdyttyä iltapalalle. Vain siirtyäkseen itsekin taas nukkumaan.

– Ajattelin, että ehkä se lapsiperheen elämä vain on tällaista: sumua ja sinnittelyä.

Jo vuotta aiemmin otetussa perusverenkuvassa Huhdan punasoluarvot olivat heikot.

– Lääkäri sanoi, että asiaa pitäisi tutkia tarkemmin. Kävin päivystyksessä aivan muun asian takia, enkä ajatellut lääkärin sanoja sen enempää.

Mitään lisätutkimuksia ei lääkärin toteamuksesta huolimatta tehty, eikä Huhta osannut niitä vaatia. Hemoglobiiniarvot olivat matalat, mutteivät vielä hälyttävän matalat.

Kun Huhta myöhemmin tuli raskaaksi, neuvolan verikokeet paljastivat Huhdan ferritiiniarvoksi 3.

Raudanpuute voidaan diagnosoida vaikeaksi, kun ferritiiniarvo alittaa 30, joten käytännössä Huhdan kehon rautavarastot olivat lähes huvenneet. Vaikka Huhta söi raskausaikana rautatabletteja, rautalisä ei jostain syystä ollut imeytynyt.

Koska Huhdan hemoglobiini pysytteli yli sadassa, äitiyspoliklinikka ei reagoinut tilanteeseen. Vasta vauvan suunnitellun sektion leikkaava lääkäri päätti määrätä Huhdalle rautaa suonensisäisesti.

Kaksi rautainfuusiota

Sektiota seuraavana päivänä Huhta sai rautainfuusion, ja omien sanojensa mukaan syntyi uudelleen. Ferritiiniarvot pomppasivat kolmosesta 279:een.

– Olo oli kuin olisin herännyt horroksesta. Jaksoin yhtäkkiä tehdä paljon enemmän kuin mitä olin tehnyt pitkään aikaan.

Leikkaava lääkäri määräsi Huhdalle seuraavan rautainfuusion kaksi viikkoa sektion jälkeen. Hoitosuhde kuitenkin katkesi, eikä kotiutumisen jälkeisestä hoidosta vastannut lääkäri ei pitänyt infuusiota enää tarpeellisena ja muutti hoitosuunnitelmaa näkemättä potilasta. Lopulta Huhta soitti lääkärille ja vaati paluuta alkuperäiseen hoitosuunnitelmaan.

– En halunnut enää siihen samaan horrokseen kuin aiemmin, enkä halua kenenkään muunkaan joutuvan.

Huhta sai toisen rautainfuusion, jonka jälkeen loputkin punasoluarvot nousivat viitteiden sisälle.

Huhta uskoo rautavarastojensa huvenneen vaivihkaa. Jälkeenpäin ajateltuna selvät oireet eli valtava uupumus, muistiongelmat ja keskittymisvaikeudet olivat selkeitä merkkejä raudanpuutteesta jo pidemmältä ajalta.

– Kaikkein pahinta on, ettei hoidoilla ollut mitään jatkumoa. Minulla oli todennäköisesti raudanpuutosta jo ennen kuin odotin kuopustani. Silti asiaa ei tutkittu loppuun. Hoitamaton raudanpuute vaikutti myös odottamaani lapseen. Vauva tankkaa äidistä oman rautavarastonsa. Jos ei ole mistä tankata, vauva ei saa tarpeeksi rautaa, jota se tarvitsee kehittyäkseen. Se on kamala ajatus.

Kun Marja Huhdan rautavarastot olivat niukimmillaan jopa ulkovaatteiden pukeminen saattoi käydä voimille. Kun lapset ja puoliso lähtivät ennen kirjastoon, äidin piti jäädä aina kotiin lepäämään. Infuusion jälkeen ensimmäinen ero oli, että äitikin jaksoi lähteä kirjastoon mukaan. Oli tunne, että hei minäkin olen hereillä, Huhta sanoo. Kuva: Pekka Aho
Kun Marja Huhdan rautavarastot olivat niukimmillaan jopa ulkovaatteiden pukeminen saattoi käydä voimille. Kun lapset ja puoliso lähtivät ennen kirjastoon, äidin piti jäädä aina kotiin lepäämään. Infuusion jälkeen ensimmäinen ero oli, että äitikin jaksoi lähteä kirjastoon mukaan. Oli tunne, että hei minäkin olen hereillä, Huhta sanoo. Kuva: Pekka Aho

Lääkärit eri linjoilla

Tutkimusten mukaan raudanpuutteesta kärsii koko maailmassa jopa 20 prosenttia naisista. Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla raudansaanti jää usein alle suositusten. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan raudanpuute ilman anemiaa on kaksi tai jopa kolme kertaa varsinaista raudanpuuteanemiaa yleisempää.

Raudanpuute ilman anemiaa puhuttaa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi facebookin Raudanpuute -ryhmässä on yli 27 000 jäsentä. Suurin tuskailun aihe on, kuinka hankala on päästä laboratoriokokeeseen julkisella puolella.

Kysyimme kolmelta eri asiantuntijalta heidän suhtautumistaan ferritiiniarvojen mittaukseen ja raudanpuutteeseen ilman anemiaa.

Suomen tällä hetkellä suurimman terveyspalveluyrityksen Terveystalon sisätautien erikoislääkäri, dosentti Esa Soppi on samaa mieltä WHO:n arvion kanssa raudanpuutteesta ilman anemiaa kärsivien määrästä.

– Raudanpuute ilman anemiaa on paljon yleisempi kuin vaikkapa kilpirauhasen vajaatoiminta, siitä kärsii arviolta 300 000–400 000 suomalaista. Heistä vähintään puolet jää diagnosoimatta, todennäköisesti enemmän, Soppi sanoo.

”Vastuutonta jättää tutkimatta”

Yksi syy diagnosoimattomuuteen Sopin mukaan on se, etteivät kaikki lääkärit välttämättä usko raudanpuutteeseen ilman anemiaa eli hemoglobiinin laskua. Varsinkaan julkisella puolella ferritiinin eli rautavarastoarvon mittausta ei välttämättä tehdä, mikäli potilaan hemoglobiini on viitearvon sisällä.

Sopin mukaan huomattava osa raudanpuutteesta kärsivistä henkilöistä ei ikinä anemisoidu. Pelkkä hemoglobiiniarvo ei välttämättä kerro varastoraudan puutteesta, koska rauta häviää varastoista ennen kuin hemoglobiinissa alkaa tapahtua mitään muutoksia.

– Epäily lähtee silloin oireista. Silloin kaikki muutkin raudanpuutteen merkit esimerkiksi verenkuvassa pitää ottaa huomioon. Mutta tämä ei näytä olevan peruskauraa kaikille lääkäreille. Potilaan oireet täytyy ottaa tosissaan.

– Minulle on täysin käsittämätöntä, jos julkisella puolella ei tehdä ferritiinitutkimuksia, vaikka tiedetään ferritiinimittauksen olevan paras raudanpuutteen osoittaja. On täysin vastuutonta jättää potilaat tutkimatta ja väittää tutkimusta vain muoti-ilmiöksi.

Toipuminen voi olla ongelmallista

Sopin mukaan ilman anemiaa syntyvän raudanpuutteen oireet voivat olla hyvin moninaisia: oireet vaihtelevat väsymyksestä ja hengenahdistuksesta nivelkipuihin ja anaerobisen suorituskyvyn heikkenemiseen.

Myös ferritiiniarvot vaihtelevat paljon. Vakavasta raudanpuutteesta voi Sopin mukaan puhua, kun ferritiiniarvot laskevat alle 30. Luku ei silti ole täysin yksiselitteinen.

– Joku voi olla täysin suorituskykyinen ja toinen täysin työkyvytön.

Potilaan hoitaminen on Sopin mukaan sitä vaikeampaa mitä kauemmin rautavarastot ovat olleet tyhjillään.

– Jos oireet ovat jatkuneet riittävän kauan, potilas ei välttämättä edes toivu entiselleen. Raudanpuute ilman anemiaa voi muuttaa asioita elimistössä pysyvästi. Jos tilanne on kestänyt vaikka 10 vuotta, toipuminen voi muuttua ongelmalliseksi.

”On perusteltua antaa rautainfuusio”

Raudanpuute on yleisintä hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Syynä voivat olla esimerkiksi runsaat kuukautiset, muu verenvuoto tai esimerkiksi suolistotulehdukset. 30 prosentilla syytä ei löydy.

Yleensä raudanpuute korjataan suun kautta otettavilla rautatableteilla.

– On kuitenkin tilanteita, ettei ferritiiniarvo nouse, vaikka potilas saisi maksimimäärän rautaa suun kautta. On myös henkilöitä, jotka saavat esimerkiksi pahoja vatsaoireita suun kautta otettavasta raudasta.

Myös raudanpuute itsessään heikentää raudan imeytymistä. Tällöin on Sopin mukaan täysin perusteltua antaa potilaalle rautaa infuusiona eli suoraan suoneen.

– 30 prosenttia potilaista toipuu yhdellä infuusiolla, loput tarvitsevat useampia. Tilannetta täytyy seurata vähintään kaksi vuotta.

Sopin mukaan ylimääräisestä raudasta on harvoin haittaa, mutta potilaan ei silti kannata lähteä lääkitsemään itseään omatoimisesti.

– Syy raudanpuutteelle täytyy aina selvittää.

”Ferritiini on hyvä bisnes yksityisille”

Emeritusprofessori ja kliinisen hematologian ja sisätautien erikoislääkäri Kari Remes työskentelee Turun yliopistollisen keskussairaalan lisäksi niin ikään Terveystalolla.

Hän ei ole aivan yhtä vakuuttunut ferritiinimittausten tärkeydestä kuin Soppi.

– Ferritiini on tarpeen määrittää silloin, kun tutkitaan anemiaa. Mitään muuta järkevää syytä ei ole. Omille potilailleni en määrää ferritiinitutkimusta jos selvää syytä ei ole. Tästä asiasta höyrytään ihan turhaan, Remes sanoo.

Remeksen mukaan potilas voi usein toivoa ferritiinimittausta epämääräisten väsymysoireiden takia, koska halutaan hyväksyttävä selitys väsymykselle.

– Jos selitystä ei löydy labrakokeista, ongelman ajatellaan olevan ns. korvien välissä. Labrakokeilla haetaan väsymykselle hyväksyttävämpää selitystä.

Remeksen mielestä ferritiinistä on tullut yksityisille toimijoille hyvä bisnes.

– Julkisella puolella labroja ei välttämättä saa, koska verovaroilla kustannetussa hoidossa pitää miettiä, mikä on aiheellista ja mikä ei. Siellä ei mennä villitysten mukaan. On melkoinen joukko potilaita, jotka ovat silti valmiita maksamaan tällaisesta. Sellaiseen markkinarakoon on hyvä iskeä.

”Tässä hoidetaan terveitä ihmisiä”

Remeksen mielestä lääkärien erimielisyydet asiasta johtuvat yksinkertaisesti väärästä tiedosta.

– Ei ole olemassa varmaa tietoa, mitä raudanpuute ilman anemiaa tarkoittaa. Aiheesta on tehty vain harvoja tieteellisiä tutkimuksia.

– Kun ajatellaan hematologiaa, on tämä aihe kiinnostavuuden häntäpäässä. Tässä hoidetaan terveitä ihmisiä, hematologeilla riittää sairaitakin ihmisiä hoidettavaksi, Remes sanoo.

Suoneen annettavia rautainfuusioita on Remeksen mukaan syytä vastustaa jyrkästi.

– Se, että annetaan rautaa suoraan suoneen ilman selvää syytä, on vastoin lääkärin etiikkaa. Se on suoraan sanottuna hoitovirhe. Ei se ole sen tehokkaampaa kuin suun kautta otettavat rautatabletit.

Ei tieteellistä näyttöä

Remes myöntää, että infuusioita tarvitaan joissain tilanteissa esimerkiksi, jos potilaalla on suolistosairaus, eikä rautaa voi antaa muussa muodossa.

– Joitain yksittäistapauksia voi olla, että infuusio auttaa, mutta ei ole mitään järkeä että jokaista hoidettaisiin tällä tavalla. Se on hoito, jota ei pidä antaa.

– On olemassa potilastarinoita, joissa väsymys on poistunut, kun rautaa on saatu suoraan suoneen. Mutta yksittäisen potilaan kokemus ei ole tieteellinen näyttö. Hoito, johon itse uskoo, auttaa, mutta silloin on väkisin aina mukana lumevaikutus.

Humpuukia

Remeksen mukaan vakavasta raudanpuutteesta voidaan puhua silloin, kun potilaan hemoglobiiniarvot ovat hyvin alhaiset ja hänellä on syvä anemia.

– Mutta vaarallista varastoraudan puutetta ilman anemiaa ei ole olemassakaan. Vaarallista tässä ferritiinibisneksessä sen sijaan on, että on muutamia lääkäreitä, jotka korostavat tätä ongelmaa. Jostain syystä ne lääkärit löytyvät vain yksityispuolelta. Se sekoittaa sekä maallikoita että lääkäreitä, mistä on kyse.

– Jos joku haluaa maksaa privaatisti siitä, että saa haluamansa diagnoosin, niin mikäs siinä, kunhan potilasta ei altisteta humpuukille, eikä hoideta väärin. Joistain tutkimus julkaisuista tälle (raudanpuutteelle ilman anemiaa) saattaa löytyä tukea, mutta ei tieteelliseen näyttöön perustuvaa.

”Ei erimielisyyttä”

Dosentti, erikoislääkäri Marjatta Sinisalo työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan hematologian osastonylilääkärinä. Hänen mielestään lääkärit eivät loppujen lopuksi ole kovin eri mieltä ferritiinimittausten tärkeydestä.

– En usko, että asiasta on kovin eriäviä mielipiteitä. Keskustelu on pyörinyt vähän liikaa ferritiinin ympärillä. Ihmistä tulee tutkia ja hoitaa kokonaisuutena. Anamneesi on tärkeä ja se kuuluuko raudanpuutteen riskiryhmään. Matala ferritiini kertoo, että rautaa on liian vähän, mutta korkea ei sitä sulje pois.

Sinisalon mukaan ferritiini puhututtaa, koska sen raudanpuutteeseen liittyvät oireet väsymys, keskittymiskyvyn puute ym. ovat niin tavallisia.

– Kaikkia meitä väsyttää, ainakin nyt marraskuussa.

”Kyseessä ei ole markkinajippo”

Sinisalo ei usko, että ferritiini olisi yksityisen puolen markkinajippo.

– En usko siihen (markkinajippoon), sen verran halpa tutkimus on. Mutta itse raudanpuutteen ympärille on maailmallakin ilmaantunut netti- ym. klinikoita. Ehkä ne vastaavat kysyntään, kun potilaita riittää. On kuitenkin syytä muistaa, että erityisesti suonensisäinen rauta voi olla haitallista, jos sitä annetaan ilman selvää indikaatiota, Sinisalo sanoo.

Onko kyseessä ”muoti-ilmiö” ja mistä se mahdollisesti johtuu?

– Ehkä vähän? Nyt ilmiö on jo vähän laantunut. Raudanpuute ei ole sairaus, vaan se on aina seuraus, jonka syy pitää tavalla tai toisella selvittää. Usein taustalla on viaton ilmiö. Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, voi taustalta löytyä myös vakavia sairauksia.

– Ihmiset kaipaavat yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiin vaivoihin. Ferritiini on vanha tutkimus, se on vain noussut nyt pintaan.

Sinisalon mukaan raudanpuuteanemiasta kyllä tiedetään, mutta raudanpuute ilman anemiaa on uudempi juttu.

– Satunnaistettuja tutkimuksia sen hoidosta on aika vähän. Niissä on osoitettu, että rautaa antamalla subjektiiviset oireet helpottuvat verrattuna lumelääkkeeseen, mutta objektiivisesti mitattavissa asioissa ei ole tullut eroja. Subjektiivisia mittauksia ovat olleet esimerkiksi erilaiset väsymyspisteytykset.

– Tutkimusten pitäminen sokkoutettuna on raudan yhteydessä vaikeaa, mikä voi vaikuttaa tuloksiin. Yksittäisiä paranemisia toki löytyy. Dramaattisiakin, Sinisalo sanoo.

Rauta ja ferritiini

Rauta on kivennäisaine, jonka keskeinen tehtävä on osallistua hapen kuljetukseen punaisten verisolujen hemoglobiinin rakenneosana. Vaikeassa raudanpuutteessa veren hemoglobiini vähenee, eli kehittyy anemia. Lievempi raudan puute voidaan todeta varastoraudan niukkuutena mittaamalla ferritiinipitoisuus veren seerumista.

Mikäli rautaa ei kerry ruokavaliosta, elimistö saa rautaa varastoproteiini ferritiinistä, jota esiintyy erityisesti maksassa. Tästä syystä rautavarastojen vähäisyys ennakoi anemiaa, eli alhainen ferritiinitaso voi olla merkki raudanpuutteesta, vaikka hemoglobiini olisikin edelleen viitearvoissa.

Ferritiiniarvon tulkitseminen voi olla joskus haastavaa, koska elimistön tulehdustila, kuten nivelreuma, voi nostaa ferritiinitasoa ja piilottaa näin alkavan raudanpuutteen. Sen vuoksi toisinaan voi olla hyvä mitata samalla myös tulehdusta kuvaava CRP-arvo.

Ferritiiniä vielä tärkeämpi raudanpuuttesta kertova arvo on transferriinireseptori (TfR). Se käyttäytyy päinvastoin kuin ferritiini: sen pitoisuus nousee, kun elimistöllä on puutetta raudasta, koska solut pyrkivät nappaamaan enemmän rautaa verestä soluihin.

Raudan päivittäiset menetykset ovat hyvin pieniä sellaisilla henkilöillä, joilla ei ole verenvuotoja. Niinpä tarve on pienempi terveillä aikuisilla miehillä ja vaihdevuodet ohittaneilla naisilla kuin kasvuikäisillä ja nuorilla naisilla. Kuukautisten aikaan naisten raudan tarve on suurempi ja riippuu kuukautisvuodon runsaudesta.

Sotavuosina ja niiden jälkeisenä aikana raudanpuutteen aiheuttamaa anemiaa tavattiin verraten usein nuorilla naisilla ja lapsilla. Tämän takia 1970-luvulla päätettiin Suomessa lisätä rautaa valkeisiin vehnäjauhoihin, joiden rautapitoisuus muuten oli vehnänjyvien kuorikerroksen poistamisen takia pieni. Kokeilu päätettiin lopettaa vuonna 1994, koska varastoraudan runsaan määrän oli tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä suurentuneeseen sydäntautiriskiin. Jauhoihin lisätty rauta lisäsi koko väestön raudan saantia ja eniten runsaasti energiaa käyttävillä miehillä, jotka sitä vähiten tarvitsivat.

 

Raudanpuutteisille ilman anemiaa löytyy myös vertaistukiryhmiä. Vertaistukitoimintaa järjestää muun muassa kesällä perustettu Raudanpuute ry (raudanpuuteyhdistys.fi).

Lähteet: Terveyskirjasto, Esa Soppi, Lääkärilehti

Uusimmat

Fingerpori

comic