HYÖTYJUTUT

Kun voimat loppuivat ja elämä romahti, Meiju Niskala laski lampunkantoja ja tennarin nauhoja – "Moni ei kestä katsoa sairastunutta, koska siinä voi joutua lähelle kärsimystä"

Taiteilija-kirjailija Meiju Niskala tietää, että kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa odottamatonta ja ikävää. Niskala itse toipuu yhä uupumuksesta, johon hän vajosi hoidettuaan pitkään muistisairasta äitiään. Mies jätti hänet samoihin aikoihin, kun äiti kuoli. Koronakesänä Niskala asettui hoitamaan kanoja ja lampaita Taivalkoskelle taloon, josta hän kirjoitti romaanissaan Sata kirjettä kuolleelle äidille.
Taiteilija Meiju Niskalalla on useana vuonna ollut lampaita ja kanoja kesäpaikassaan. Niiden touhujen seuraaminen on vitsikästä. Mukana paimennuksessa olivat meksikonkarvatonkoira Stiga ja amerikankartatonterrieri Helli. Kuva: Pekka Vaisanen

Taiteilija-kirjailija Meiju Niskala tietää, että kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa odottamatonta ja ikävää. Niskala itse toipuu yhä uupumuksesta, johon hän vajosi hoidettuaan pitkään muistisairasta äitiään. Mies jätti hänet samoihin aikoihin, kun äiti kuoli. Koronakesänä Niskala asettui hoitamaan kanoja ja lampaita Taivalkoskelle taloon, josta hän kirjoitti romaanissaan Sata kirjettä kuolleelle äidille.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Forssan Lehden jutut.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti