HYÖTYJUTUT

Lievä jodin puutos ei välttämättä oireile

Suomalaisilla havaittiin vuosikymmenten tauon jälkeen lievää jodin puutosta, mutta sitä on nyt ryhdytty lisäämään kattavammin elintarvikkeisiin. Erityisesti raskautta suunnittelevien naisten ja vegaanien on syytä kiinnittää huomiota jodin riittävään saantiin.

Joskus vanhatkin vitsaukset uhkaavat palata. Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Suomessa saatettiin nähdä ihmisiä, joiden kaulalla oli pullistunut pussi. Kyseessä oli jodin puutoksesta johtuva struuma eli kilpirauhasen suurentuma, joka oli tuolloin yleinen vaiva.

Se saatiin hoidettua, kun suolaan ryhdyttiin lisäämään jodia. 2000-luvun alussa havahduttiin jälleen siihen, että suomalaiset aikuiset eivät saa ravinnostaan suositeltua määrää jodia.

FIN­RISKI 2012 -tut­ki­muk­sen myötä uutisoitiin, että aikuisväestö kärsii lievästä jodin puutteesta, vaikka vielä 1980-luvulla suomalaiset saivat jodia runsaasti.

– Kymmeniä vuosia olimme tyytyväisiä, koska asialle ei tarvinnut tehdä mitään. Muutamien viime vuosien aikana Euroopassa ja Pohjoismaissa on havaittu, että vanhat ongelmat palaavat, kertoo tutkimuspäällikkö Iris Erlund Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Sen seurauksena aloitettiin muun muassa Euroopan laajuinen jodin puutoksen ennaltaehkäisyyn keskittyvä EUthyroid-hanke. Suomessa annettiin uusi jodisuositus ja elintarviketeollisuus ja suurkeittiöt rupesivat käyttämään kattavammin jodioitua suolaa, jotta jodin puutoksesta johtuvat kilpirauhassairaudet eivät palaisi.

– Tilanne on kohentunut siitä, mitä se oli FIN­RISKI 2012 -tut­ki­muk­sissa, joissa havaittiin, että jodiarvot olivat laskeneet väestötasolla alle suositellun tason. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilöillä olisi ollut vielä puutosoireita. Sairauksien ennaltaehkäisy on kaiken A ja O. Siihen pitää satsata.

Kun vuosi sitten jodipitoisuuksia mitattiin uudestaan FinTerveys-tutkimuksessa, huomattiin, että arvot ovat hieman paremmalla tasolla.

– Tasoja pitäisi kuitenkin vielä jonkin verran nostaa, Erlund huomauttaa.

Syitä suomalaisten alhaisille joditasoille ovat Erlundin mukaan maitotuotteiden käytön vähentyminen ja ruokailutottumusten muuttuminen.

– Nykyisin syödään enemmän ravintoloissa ja käytetään paljon puolivalmisteita, joissa ei välttämättä käytetä jodioitua suolaa. Lisäksi erikoissuolojen käyttö on lisääntynyt.

Lievästä jodin puutoksesta puhutaan, kun virtsanäytteistä mitattava jodiarvo on keskimäärin 50–100 mikrogrammaa litraa kohden. Kohtalaisessa ja vakavassa puutoksessa jodimäärät ovat laskeneet jo 20–50 mikrogrammaan litrassa.

FINNRISKI2012 -tutkimuksessa väestön jodipitoisuudeksi saatiin 63 mikrogrammaa litraa kohden. Lievä jodin puutos ei vielä aiheuta oireita, eivätkä ne vakavammassakaan tapauksessa kehity hetkessä. Puutostila voi oireilla väsymyksenä, kognitiiviseen suoriutumiseen liittyvinä ongelmina ja kilojen karttumisena.

Jodiarvoja mittaavia testejä ei Erlundin mukaan tehdä yleisesti toisin kuin vaikkapa D-vitamiinitason mittauksia.

Mistä sitten voi tietää, ettei kärsi jodin puutoksesta?

– Mittaamisen sijaan on parempi tarkastella ruokavaliotaan. Jos syö suuriin piirtein ravitsemussuositusten mukaan, saa ravinnostaan riittävästi jodia.

Jodin pääasialliset saantilähteet ovat maitotuotteet, kananmuna, kala ja suola. Päivittäisen jodiannoksen saa juomalla esimerkiksi 5–6 desilitraa maitoa ja syömällä 2–3 kertaa viikossa kalaa.

– Erikseen mitään kapseleita syömällä jodin saantia ei voi hoitaa. On viranomaisten tehtävä huolehtia, että elintarvikkeissa on riittävästi jodia.

Näin turvataan se, että kaikki saisivat sitä riittävästi eikä niin, että toiset saisivat sitä liikaa ja toiset liian vähän. Useimmissa maissa, kuten myös Suomessa, jodia lisätään ruokasuolaan ja karjan rehuihin, jolloin se siirtyy elintarvikkeisiin ja sitä kautta ihmisiin.

Erityisesti raskautta suunnittelevien naisten, etenkin vegaanien, olisi huolehdittava riittävästä jodin saannistaan. Vegaanien ruokavaliossa ei ole esimerkiksi kalaa ja maitoa. Jos jättää maitotuotteet ruokavaliostaan, kannattaa tarkistaa, onko korvaavassa tuotteessa lisättyä jodia.

– Vegaaneja neuvotaan ottamaan jodi monivitamiinivalmisteesta, Erlund toteaa.

Jodin on havaittu olevan tärkeää kehittyvälle sikiölle. Reilut sata vuotta sitten Pohjoismaissa esiintyi paljon jodin puutoksesta johtuvia kilpirauhassairauksia ja jopa vaikeita kehitysvaurioita.

– Enää sitä ei tarvitse pelätä, mutta lapsen kehittymisen ja kognitiivisen suoriutumisen kannalta tulevaisuudessa on tärkeää, että jodia saa riittävästi. Asia on tärkein raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Välttämätön hivenaine

Jodi on halogeeneihin kuuluva alkuaine, joka välttämätön hivenaine ihmisille ja eläimille.

Se on kilpirauhashormonien eli tyroksiinin ja trijodityroniinin osa.

Kilpirauhashormoneja tarvitaan keskushermoston normaaliin kasvuun ja kehitykseen.

Suomen maaperässä on vain vähän jodia, joten jodin puutos voi tulla, jollei sitä erikseen lisätä elintarvikeketjuun.

Suomessa suurin osa jodista saadaan maidos­ta ja maitovalmisteista. Yksi jodin lähde on ruokasuola, johon alettiin lisätä jodia 1950-luvulla struuman ehkäisemiseksi.

Aikuisilla jodin puute aiheuttaa kilpirauhasen laajentumista ja struumaa.

Lapsilla jodin puute sikiöaikana tai varhaislapsuudessa aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja henkisen kehityksen jälkeenjääneisyyttä.

Aikuisten tulisi saada jodia noin 150 mikrogrammaa vuorokaudessa. Raskaana olevat tarvitsevat jodia noin 175 mikrogrammaa ja imettävät 200 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Kaliumjodidia käytetään ydinonnettomuudessa ehkäisemään radioaktiivisen jodin kilpirauhasvaikutusta.

Lähteet: Evira, THL

Uusimmat