HYÖTYJUTUT Lounais-Häme

Maija pääsi eroon tunnesyömisestä: "Oikeasti kaipasin hellyyttä ja hemmottelua"

Sellaisina iltoina, kun Maija oli yksin kotona ja luki kirjaa, hänelle tuli kummallisen tyhjä tunne. Ikään kuin jotain puuttuisi.

Niitä iltoja varten Maijan kaapissa odotti suklaalevy.

Suklaan syöminen täytti tyhjiön ja antoi hetkellisesti hyvän olon. Se turrutti jotain epämääräistä tunnetilaa, joka oli yrittänyt päästä pinnalle.

Suklaalevy loppui kuitenkin aina liian nopeasti. Kun jäljellä olivat enää kääröt, hyvä olo vaihtui syyllisyydentunteeseen.

Nyt Maija osaa sanoa tarkasti, mitä noina iltoina tapahtui.

-En minä oikeasti kaivannut suklaata. Kaipasin hellyyttä ja hemmottelua. Täytin tarpeeni syömällä.

Tunnesyöminen on sellaista syömistä, joka ei liity nälkään ja jonka laukaisevat yleensä kielteiset tunteet, joita henkilö yrittää tukahduttaa. Kielteisiä tunteita voivat olla esimerkiksi ahdistus, tylsyys, suru tai yksinäisyys.

Moni tunnesyöjä ei kuitenkaan tiedä syövänsä tunteisiin. Omat tunteet voi olla vaikea tiedostaa, eikä niiden yhteyttä syömistilanteisiin ole kovin helppo löytää.

Tunnesyöntiä ehkäiseviä kursseja Forssassa järjestävän hyvinvointivalmentajan Teija Elorannan mukaan tunnesyömiseen liittyy kuitenkin toistuvia piirteitä, joita tarkkailemalla voi tunnistaa omaa syömiskäyttäytymistään.

Tunnesyöntiin taipuvainen repsahtaa yleensä illalla.

Tunnesyöjällä on tapana käydä jääkapilla vähän väliä, vaikka nälkä on jo kadonnut. Syömishimo kohdistuu usein hiilihydraattipitoisiin tuotteisiin, kuten leipään tai herkkuihin.

Tunnesyöminen tapahtuu yleensä yksin. Muiden seurassa vastaavanlaista tarvetta ei yleensä synny.

Tunnesyöntiin taipuvaiselle on tyypillistä syödä salaa niin muilta kuin itseltään. Ruokaa tai herkkuja katoaa enemmän kuin oli tarkoitus. Usein tunnesyönnistä kärsivä itsekin pelästyy huomatessaan, miten paljon tuli syötyä. Syömistä seuraa usein voimakas syyllisyydentunne ja häpeä.

Jos tunnesyöjä yrittääkin pysytellä pois jääkaapilta, siitä seuraa tyhjä ja levoton olo. Tilanne, jossa hän ei saa herkkuja tunteiden tukahduttamiseen, tuntuu ikävältä.

Tunnesyömisen ongelma on siinä, että se oikeasti auttaa. Tunteita todella voi tukahduttaa syömällä.

Tunteet turtuvat kuitenkin vain hetkeksi, ja herkkuhetkeä seuraa syyllisyys ja kahta kauheampi olo. Lisäksi monella tunnesyöjällä alkaa paino nousta, josta saattaa seurata terveydellisiä ongelmia.

Teija Elorannan mukaan tunnesyöntiin ovat taipuvaisempia sellaiset henkilöt, joita on lapsena lohdutettu ruoalla. Jos vaikkapa lapsen itkua on tyynnytetty herkuin eikä halein, lapsi on oppinut, että herkut auttavat ikäviin tunteisiin. Myös vanhempien esimerkki voi antaa mallia tunteiden käsittelyyn ruoan avulla. Tunnesyömisen voi laukaista myös aikuisena koettu kriisi.

Myös Maija muistaa lapsuudestaan, että tunteita osoitettiin hänen perheessään vain harvoin.

-Kuulun siihen ikäluokkaan, jolle laitettiin lapsena sokeripala suuhun lohdutukseksi ja palkitsemiseksi. Tunteita ei kauheasti näytetty.

Tunnesyömistä esiintyy eniten aikuisilla naisilla. Teija Eloranta on työssään huomannut, että erityisesti tunnolliset, kiltit ihmiset näyttävät sortuvan muita helpommin tunnesyöntiin.

Kiltti ihminen joustaa koko päivän töissä ja toteuttaa muiden tarpeita. Illalla paha olo purkautuu kotona.

-Kiltti ihminen on kiltti kaikille muille paitsi itselleen. Kiltillä voi olla matala kynnys tarttua herkkuihin, koska niitä syömällä hän ei tee pahaa kenelläkään muulle kuin itselleen.

Elorannan mukaan monilla tunnesyöminen voisi helpottua jo sillä, että opettelee sanomaan ei.

Millä muilla keinoin tunnesyömistä voi ehkäistä?

Maija sai oman ongelmansa kuriin tietoisella ajattelulla. Joka kerta, kun sokerihammasta alkaa kolottaa, hän laskee kirjan alas ja antaa ajatusten virrata.

-Kysyn itseltäni, onko minulla nälkä. Onko hyvä vai huono valinta syödä nyt suklaata? Tuleeko minulle hyvä olo sen syötyäni? Onko tämä vain tunnesyömistä?

Sen jälkeen Maija kävelee keittiöön, juo lasin vettä ja antaa suklaahimon hiipua.

-Kyllä, se ihan oikeasti hiipuu. Järki tulee vastaan.

Teija Elorannan mukaan olisi tärkeää tunnistaa omat tunteensa. Kun käsi hamuilee taas kerran jääkaapin ovea, vaikka nälkä on jo sammunut, on tärkeää pysähtyä ja kysyä, mitä tunteita tunnen juuri nyt ja mitä mahdollisesti yritän syömisellä turruttaa.

-Ihminen tuntee samaan aikaan monia tunteita. Päiväkirjan avulla voi selvittää, millaiset tunteet ovat vallalla, kun herkkuhimo iskee. Tunnesyömisen voi laukaista esimerkiksi työpaikalla tapahtuneet ikävät asiat. Nekin olisi hyvä kirjata päiväkirjaan, jotta oppii tunnistamaan tunteet, joita yrittää tukahduttaa.

Yleensä tunnesyömistä helpottaa se, että tiedostaa, mitä tunnetta ruoalla yrittää turruttaa. Tällöin on helpompi ymmärtää, että tunteet tulevat ja menevät, eikä niitä tarvitse lääkitä. Tunteet on hyvä ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat, tarkastella niitä hetken ja antaa niiden mennä.

Eloranta kehottaakin tunnesyöntiin taipuvaista katsomaan itseään syömishetkellä ulkopuolisen silmin.

-Ihminen ei aina näe omaa toimintaansa selkeästi. Tekee hyvää tarkastella itseään ikään kuin tarkkailisi jotain toista. Silloin voi oivaltaa oman käytöksensä ongelmakohtia. Joskus itsekin havahdun, että Teija hyvä, mitä sinä teet. Voitelet taas leipää, vaikka nälkäsi meni jo.

Maija pääsi tunnesyömisestä lähes kokonaan eroon osallistuessaan viime vuonna Elorannan järjestämälle tunnesyöntiä ehkäisevälle kurssille.

Maijan mielestä tärkeintä oli tunnistaa hellyyden ja hemmottelun kaipuu, pysähtyä sen äärelle ja tyydyttää se muilla tavoin kuin suklaalla.

-Kun minun nykyisin tekee mieli suklaata, siirrän suklaalevyn hinnan verran rahaa syrjään. Kun rahaa kertyy, ostan sillä itselleni jonkin mukavan hemmotteluun liittyvän asian, Maija kertoo.

Elorannan mukaan ihminen voi palkita tai hemmotella itseään herkkujen sijaan vaikka lämpimällä kylvyllä tai kasvonaamiolla. Herkkuhimon voi taltuttaa myös kävelylenkillä tai soittamalla ystävälle.

Myös se voi auttaa, että yksinkertaisesti hyväksyy sen ikävän tunteen, joka tulee, kun ei otakaan herkkuja. Niinä hetkinä ei oikein tiedä, mihin menisi ja mitä tekisi, mutta aikaa jää vaikka omien tunteiden tunnusteluun. FL

Forssan seudulla asuvan Maijan nimi on muutettu, koska hän ei halua tulla tunnistetuksi.

Onko tämä tunnesyömistä?

Little White One -yritystä Forssassa pyörittävä mielen hyvinvointivalmentaja Teija Eloranta arvioi erilaisia syömistilanteita ja niiden mahdollista yhteyttä tunteiden tukahduttamiseen.
1. Minulla on tapana levätä sohvalla ja ottaa yksi olut rankan työpäivän jälkeen.”Tapa ei todennäköisesti liity tunnesyömiseen. Ihminen voi nauttia herkuista ja juomista myös rentoutuakseen.”
2. Syön kevyesti päivällä, mutta illalla ratkean mässäilemään.”Ei välttämättä ole tunnesyöntiä. Kyse voi olla liian vähäisestä ravinnonsaannista päivällä. Säännöllinen ateriarytmi ja riittävä määrä hyvänlaatuista ravintoa ehkäisevät iltamässäilyä ja makeanhimoa.”
3. Otan palaverissa pullan, vaikkei oikeastaan tee mieli.”Kyse on todennäköisesti tapasyömisestä, ei tunteiden tukahduttamisesta.”
4. Kun katson televisiota, herkuttelen.”Kuuntele itseäsi ja tiedosta syömisesi. Kyseessä voi olla myös tapa, jossa käsi käy karkkipussissa ja suun pitää jauhaa jotain.”
5. Olen uupunut kiireisen arjen vuoksi ja iltaherkuttelu tarjoaa minulle ainoan hetken itselleni.”Syöminen, myös herkkujen, on ihmiselle normaalia ja siitä saa mielihyvää. Tunnesyömistä on se, että tunteita tukahdutetaan syömällä.”
6. Syön, koska on tapahtunut jotain ikävää tai minulla on paha olla.”Tämä on tunnesyömistä.”

Fingerpori

comic

Uusimmat