HYÖTYJUTUT

Mikä tekee miehestä ystävän toiselle? Oppikoulussa Olli halusi tutustua Harriin, joka piirsi liitutaululle vampyyrin – "Olimme niin omituisia, että öykkäritkin jättivät rauhaan"

Harri "Hoss" Siivosen ja Olli Kauniskankaan ystävyys on kestänyt lähes puoli vuosisataa. Muusikkojen ystävyyden pitoliima testattiin Tuula Amberlan ja Liikkuvat lapset -yhtyeen keikkamatkoilla läpi Suomen korpisuorien. Toisen tukea on tarvittu erityisesti silloin, kun miehet laittoivat pullon korkin kiinni ja alkoivat kulkea kohti päihteetöntä elämää.
Tätä on ystävyys tässä iässä. Olli Kauniskangas (oik) ja Harri "Hoss" Siivonen tapaavat parisen kertaa viikossa kahvilassa. Silloin ruoditaan omat ja maailman kuulumiset. Miehet ovat olleet ystäviä ja jakaneet elämäänsä 47 vuoden ajan. Yksi tärkeimmistä asioista on, että oma tila elämässä, välimatka ja etäisyys eivät ystävyyttä katkaise. Kuva: Lennart Holmberg
Tätä on ystävyys tässä iässä. Olli Kauniskangas (oik) ja Harri "Hoss" Siivonen tapaavat parisen kertaa viikossa kahvilassa. Silloin ruoditaan omat ja maailman kuulumiset. Miehet ovat olleet ystäviä ja jakaneet elämäänsä 47 vuoden ajan. Yksi tärkeimmistä asioista on, että oma tila elämässä, välimatka ja etäisyys eivät ystävyyttä katkaise. Kuva: Lennart Holmberg

On vuosi 1974, kun miehet tapaavat toisensa ensi kerran.

Harri ”Hoss” Siivonen ja Olli Kauniskangas ovat juuri aloittaneet ensimmäisen luokan silloisessa oppikoulussa. Kuvaamataidon tunnilla Siivosta on pyydetty piirtämään jotain liitutaululle, ja hän piirtää vampyyria. Pulpettinsa takana istuva Olli Kauniskangas ajattelee, että tuohon tyyppiin täytyy kyllä tutustua.

Näin myös kävi.

Koululaiset alkoivat kaveerata keskenään Turun Puolalan yhteislyseon alaluokilla. Vuosien varrella he huomasivat, että yhdistäviä asioita oli enemmän kuin erottavia.

Kumpikaan ei välittänyt mopojen rassauksesta, ei hiihtämisestä eikä luistelemisesta. Kouluikäisten poikien varjotappelut välitunnilla eivät vetäneet puoleensa. Tästä syystä ”seurapiirit” jäivät pieniksi ja kaksikko vietti enemmän aikaa keskustan kahvilassa kuin autotalleissa rassaamassa mopojaan.

– Ei se kovin normaalilapsuus tainnut olla, mutta hyvä niin. Koulussakin olimme niin omituisia, että pahimmat kovistelijat ja öykkärit katsoivat, että nuo ovat niin sekopäitä, että antaa heidän olla rauhassa, Kauniskangas naurahtaa.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä kumpikaan ei katsonut tarvitsevansa ajokorttia, vaikka toisella oli jo rahat siihen valmiina. Kahta aikuistuvaa poikaa vetivät puoleensa rock, punk, vaihtoehtoisten pienlehtien toimittaminen sekä kirjallisuus.

– Meitä kiinnostivat samantyyppiset asiat. Varhaisteineinä me molemmat innostuttiin turkulaisesta undergroundista ja musiikista. Tämä sinetöi sen, että meidän jengi jäi aika pieneksi, miehet selittävät.

Harri Siivoselle Ollin ystävyys merkitsee pysyvyyttä, joka kestää myös sen, ettei aina olla kovin tiivisti yhteydessä. Kuva: Lennart Holmberg
Harri Siivoselle Ollin ystävyys merkitsee pysyvyyttä, joka kestää myös sen, ettei aina olla kovin tiivisti yhteydessä. Kuva: Lennart Holmberg

Mieskin puhuu ystävyydestä, kun siitä häneltä kysyy

Auto sammui maantielle keskelle korpisuoraa.

Tuulilasiin sade rummuttaa.

Täytyy tästä liftata huoltoaseman suuntaan,

Odotella hetki, jos sade lakkaa.

Helmikuun 14. päivänä vietettävän ystävänpäivän juuret ulottuvat antiikin Roomassa vietettyyn Lupercalia-juhlaan. Sittemmin historian varrella kristityt ovat muokanneet juhlastaan omanlaisen, ja ystävänpäivää alettiin kutsua Valentinuksen päiväksi. Amerikkalaisten käsissä juhla on muuttunut suureksi ja kaupalliseksi kansanjuhlaksi.

Suomessa ystävänpäivän vietto eroaa kansainvälisistä tavoista siten, että täällä päivä on nimenomaan ystävyyden juhla, kun muualla se mielletään rakastavaisten päiväksi.

Monelle ystävyyspäivä edustaa lähinnä turhapäiväistä hömppää, joka kiinnostaa vain naisia: hehän he aina ystävyydestä puhuvat ja ruotivat ihmissuhteitaan joka välissä.

Ihan näin yksinuottinen ei asia ole.

Miehet kyllä puhuvat ystävistä ja ystävyydestä, kun heiltä sitä kysyy ja antaa tilaa kertoa. He kertovat kaveruudesta, yhdessä juoduista oluista sekä siitä hetkestä, kun kaveri muuttuukin ystäväksi eli ihmiseksi, jolle voi kertoa omat mielenterveysongelmansa ja kamppailunsa alkoholiongelman kanssa.

Tässä jutussa Olli Kauniskangas ja Harri Siivonen eivät arastele kertoa, mikä heitä yhdistää ja mitä he toisilleen merkitsevät.

Pitkän ja vapaasti polveilevan keskustelun jälkeen käy selväksi, että ystävyys ei todellakaan elä ylisanoissa ja koristeellisissa mietelauseissa, vaan niissä pienissä hetkissä, jolloin miehet istuvat kantakahvilansa pöytään ja alkavat ruotia ohikulkevia ihmisiä ja maailmanmenoa. Yhteisiä vuosia heillä on takanaan lähes puoli vuosisataa.

Olli Kauniskankaan mukaan tilan ja vapauden antaminen on osa ystävyydenhoitoa. Kun ruuhkavuosien aikaan yhteydenpito jäi vähemmälle, siltikin aina jatkettiin siitä, mihin oli aikaa sitten jääty. Kuva: Lennart Holmberg
Olli Kauniskankaan mukaan tilan ja vapauden antaminen on osa ystävyydenhoitoa. Kun ruuhkavuosien aikaan yhteydenpito jäi vähemmälle, siltikin aina jatkettiin siitä, mihin oli aikaa sitten jääty. Kuva: Lennart Holmberg

Koulun jälkeen isän levykauppaan

Nuorten miesten oli helppo sujahtaa musiikkimaailman ytimeen, koska Harri Siivosen isä omisti levykaupan, jossa Olli Kauniskangas notkui koulupäivien jälkeen. Koulustahan sinne oli matkaa vain yhden korttelin verran.

– Kun kävin ensimmäisen kerran Siivosilla kylässä, niin Harrilla oli vain yksi pop-levy, David Bowien
Aladdin Sane. Kaikki muut levyt olivat klassista. Kyllähän minä ne tunsin, koska olin soittanut jo koulussa selloa, mutta sitten tulin ja pilasin hänen musiikkimakunsa, Olli Kauniskangas muistelee.

Siivonen kertoo suhtautuneensa koko rokkitouhuun ynseästi, sillä hänestä rock oli musiikkina suorastaan tylsää. Tästä huolimatta hän on soittanut rokkia viimeiset 40 vuotta.

Kauniskankaan ja Siivosen kouluvuosina suomalainen koulutusjärjestelmä muuttui kansa- ja oppikoulusta peruskouluksi. Turussa peruskoulujärjestelmään siirryttiin vuonna 1977. Koulutusjärjestelmän muutoksen vuoksi koululaiset siirtyivät keskikoulun toiselta luokalta suoraan peruskoulun seitsemännelle. Samaan aikaan Puolalanmäen yhteislyseon nimi muuttui Puolalanmäen kouluksi ja lukioksi.

Siivonen muistelee yhä edelleen, että koulun ja lukion rehtori – jo edesmennyt Eeva Matinolli – on ollut yksi merkittävimmistä ihmisistä hänen elämässään.

Rehtorin vaikutus näkyy siinä, että koko lukio oli paikka, jossa oppilaita suorastaan kannustettiin olemaan juuri sitä, mitä kukin on. Oppilaita ei ahdettu ulkoapäin annettuun muottiin. Tärkeämpää oli elää elämää, joka näyttää omalle.

– Koulu, jota me kävimme, oli aika liberaali. Suurin osa opettajista kannusti erilaisuuteen ja ne pitivät siitä, että poikettiin massasta. Kun nyt muistelee, niin meitä oli samalla luokalla viisitoista poikaa, joista puolet oli tällaisia hämärän laiskoja, oman tien kulkijoita, Siivonen sanoo.

Miehet kertovat, että heille molemmille on aina ollut paremmin selvää se, mitä he eivät halua, kuin se, mihin he haluaisivat edetä elämässään. On mieluummin katsottu rauhassa, mihin suuntaan elämä itsessään vie kuin laadittu nousujohteista työuraa. Molempia yhdistää myös se, että he ovat luonteenpiirteiltään rauhallisia miehiä, jotka eivät turhia hötkyile.

– Urat ovat olleet enemmänkin uomia, jotka virtaavat johonkin suuntaan ja seilaavat sen jälkeen jonnekin leveälle joelle, Kauniskangas sanoo.

Siivosta ja Kauniskangasta yhdistää musiikki sen kaikissa muodoissa. He soittivat 1980-luvulla Tuula Amberla ja Liikkuvat lapset -yhtyeessä, jota moni kuuntelee yhä. Nyt he työstävät yhdessä Punk-nukkeopperaa. Kuva: Lennart Holmberg
Siivosta ja Kauniskangasta yhdistää musiikki sen kaikissa muodoissa. He soittivat 1980-luvulla Tuula Amberla ja Liikkuvat lapset -yhtyeessä, jota moni kuuntelee yhä. Nyt he työstävät yhdessä Punk-nukkeopperaa. Kuva: Lennart Holmberg

Keikkabussi ja jaetut hotellihuoneet testasivat sitkon

Autossa on hiljaista, oikaisen selkänojaa.

Ohi meni rekka, ilmanpaine keinuttaa.

Turha pitää kiirettä, nyt saa kaikki odottaa.

Hiljainen metsä pitää kanssani sadetta.

Ikimuistoisella 1980-luvulla miehet soittivat ja kiersivät pitkin Suomea Tuula Amberlan ja Liikkuvat lapset -yhtyeen kanssa. Siivonen soitti bassoa ja Kauniskangas kitaraa.

Liikkuvat lapset kiersi Suomea ristiin rastiin, ja keikkamatkoilla läpi suomalaisten, pimeiden korpisuorien ystävyksien väliltä hiottiin liiat särmät pois.

Ahtaiden keikkabussien lisäksi hotellihuoneetkin olivat yhteiset. Bändikavereita ei päässyt pakoon, joten oli pakko tulla toimeen.

Raskaan Lapin-kiertueen aikana tuli tilanne, jolloin toisen naama alkoi olla jo liian tuttu. Ärsyyntymiskynnys ylittyi.

– Lapin rundimme ei noin ylipäätään ollut mikään kevytkiertue. Muistan ärsyyntyneeni, kun yhtenä aamuna Hoss vetäisi pullon auki, alkoi tupakoida ja työnsi varpaansa peiton alta ulos. Saman päivän illalla olin suorastaan tunteellisella tuulella ja soitin puhelinkioskista kotiin. Pyysin, että tulkaa hakemaan minut pois täältä, Olli Kauniskangas naurahtaa.

Vaikka keikkaelämä kypsytti ja koetteli, henkilökohtaisiksi riidat eivät menneet. Liikkuvissa lapsissa soittaminen ei käynyt ystävyyden päälle, vaan soittaminen bändissä päättyi kollektiiviseen kyllästymiseen – ei siihen, että bändin jäsenet olisivat riitautuneet keskenään ja siten lyöneet pillit pussiin.

– Olisimme halunneet muuttua, muttemme tienneet mihin suuntaan. Kenelläkään ei ollut kärsivällisyyttä suorittaa sen vertaa itsetutkiskelua, jotta jokin uusi suunta olisi löytynyt. Olemme kuitenkin edelleen hyvissä väleissä ja hiljan kävimme soittamassa Tuula Amberlan 60-vuotisjuhlissa. Biisit olivat hyvin edelleen takaraivossa.

Perhe-elämä toi yhteydenpitoon vuosien suvantokohdan

Aikuisiällä Kauniskangas ja Siivonen avioituvat kumpikin tahoillaan. Kauniskangas sanoi tahdon vuonna 1991 ja Siivonen avioitui vaimonsa kanssa 1999.

Hääjuhlissa molemmilla oli ne perinteiset viralliset tehtävät. Kauniskangas toimi Siivosen bestmanina ja Siivonen puolestaan todisti, kun Kauniskangas sanoi tahdon maistraatissa.

Kun Kauniskankaan perheeseen syntyi tyttövauva, Siivosta pyydettiin kummiksi.

Perhe-elämä otti oman tilansa ja aikansa, joten sen vuosikymmenen aikana miehet pitivät yhteyttä harvemmin.

Molemmat elivät tahoillaan elämäänsä, vaikka pariskunnat tapailivat myös toisiaan. Kun Kauniskangas muutti silloisen vaimonsa kanssa pääkaupunkiseudulle, etäisyyttä tuli vielä enemmän.

– Vaikka minulle kaikki sukupuoliroolit ovat täysin yhdentekeviä, sen olen ihan konkreettisesti huomannut, että miehet tai miesoletetut voivat jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka viiteen vuoteen ei olisi pidetty yhteyttä. Ei meidän ole tarvinnut viikoittain soitella, Siivonen sanoo.

Kauniskankaan mukaan etäisyyden ja tilan antaminen on ystävyydenhoitoa, sillä se kertoo myös toisen arvostuksesta ja luottamuksesta. Ei tarvitse joka päivä soitella, koska tietää ettei toinen katoa mihinkään.

Promokuva on vuodelta 1984 eli hetkeä ennen kuin Tuula Amberlan Lulu-kappaleesta tuli valtava hitti. Liikkuvien lasten kitaristi Olli Kauniskangas on vasemmalla ja hän on juuri liittynyt bändiin. Kitaristi Harri "Hoss" Siivonen on hänen vieressään. Lisäksi kuvassa ovat Tuula Amberla, Kai Amberla, Ränni Mäkinen ja Pekka-Erik Eskelinen. Kuva: Juha Laukkanen
Promokuva on vuodelta 1984 eli hetkeä ennen kuin Tuula Amberlan Lulu-kappaleesta tuli valtava hitti. Liikkuvien lasten kitaristi Olli Kauniskangas on vasemmalla ja hän on juuri liittynyt bändiin. Kitaristi Harri ”Hoss” Siivonen on hänen vieressään. Lisäksi kuvassa ovat Tuula Amberla, Kai Amberla, Ränni Mäkinen ja Pekka-Erik Eskelinen. Kuva: Juha Laukkanen

Raittius kirkasti ystävyyden arvon

Auto sammu maantien laitaan keskelle korpisuoraa.

Se on kuin kuolema, joka tarttuu hetkeks

Miehen arkipaitaan ja sanoo, että

”Terve vaan, me joskus vielä kohdataan,

Ja kokoukset sujuu hyvin myös ilman sinua.”

Soittaminen, keikkailu ja muusikonelämä vaativat veronsa. Siivoselle ja Kauniskankaalle kävi kuten monelle muulle 1980-luvulla soittaneelle rockin ammattilaiselle. Elämä muuttui alkoholin sumentamaksi menoksi.

Päivisin juotiin tylsät bussimatkat siedettävimmiksi ja illalla keikkafiilis nousi uutena nousuhumalana päähän.

– Sitä on aivan turha kieltää, että meillä molemmilla on ollut aika railakas päihdehistoria, miehet sanovat.

Kauniskangas ja Siivonen kertovat, etteivät he ole ”alkoholisoituneet käsi kädessä”, vaan kummallakin alkoholin käyttö lähti käsistä eri syistä. Nyt molemmat miehet ovat olleet juomatta vuosia.

Kauniskangas pisti korkin kiinni, kun hänellä diagnosoitiin kakkostyypin diabetes. Tosin raittiuteen on vaikuttanut sekin, että Kauniskangas on taata pian neljälle lapsenlapselleen. Lapsenlapsista vanhin on 7-vuotias.

Kun Siivosen tuoppi kuohui lopulta kunnolla ylitse, hän lähti AA-kerhoon.

Raittius on ollut ja on edelleen asia, jossa ystävyyden arvo punnitaan konkreettisesti. Kun molemmat tietävät, mistä puhutaan, kun puhutaan raitistumisesta ja raittiina elämisestä, kaikkea ei tarvitse selittää perin pohjin.

– Kyllä sitä on ollut muutamia hetkiä elämässä, ettei ole oikein tiennyt, kelle voisi soittaa. Sanotaan näin, että meitä molempia on tukenut se, miten suhtaudumme päihteettömyyteen ja selvänä olemiseen, Siivonen sanoo.

Nykykielellä ilmaistuna Siivosen ja Kauniskankaan ystävyydessä yhdistyy vahva kokemusasiantuntijuus.

Kauniskangas pohtii, että Siivosen kanssa käydyt keskustelut ja pohdinnat ovat olleet tärkeä ja merkittävä lisätuki A-klinikalta saadun ammattitaitoisen yksilöterapian rinnalla.

Keskustelua helpottaa, kun molemmat ovat käyneet läpi samat vaiheet ja vaikeudet.

Vaikka päihteet ovat jääneet, yhdessä tekeminen ei suinkaan ole jäänyt. Miehet puuhastelevat edelleen erilaisten musiikkituotantojen ja soittamisen parissa. Nuoruusvuosiin verrattuna yksi on tosin muuttunut. Se, mikä ennen tehtiin vuodessa, ottaa nyt useampia.

– Tällä hetkellä me sävellämme yhdessä punk-nukkeoopperaa. Siitä tulee kansantieteellinen teos, jonka piti olla ensi-illassa nyt tammikuussa, mutta korona sotki suunnitelmat. Libretto on jo valmiina.

Tämä kuva on otettu Aids-konsertissa vuonna 1986. Keikka pidettiin Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Kuvassa ovat Harri "Hoss" Siivonen, Tuula Amberla ja Olli Kauniskangas. Kuva: Minna Akimo
Tämä kuva on otettu Aids-konsertissa vuonna 1986. Keikka pidettiin Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Kuvassa ovat Harri ”Hoss” Siivonen, Tuula Amberla ja Olli Kauniskangas. Kuva: Minna Akimo

Vanhemmat herrasmiehet kahvilla

Nyt on vuosi 2021 ja koko maailma on koronapandemian vuoksi kiinni.

Oppikoulun ensiluokasta on kulunut 47 vuotta. Miehillä on ikää mittarissa 57 elämäntäyteistä vuotta. Vaikka vuosien varrella paljon on muuttunut, ystävyys on ja pysyy.

Ystävänpäivän alla Siivonen ja Kauniskangas istuvat kotikaupunkinsa kahvilassa ja pohtivat verkkaisesti ikkunan takana näkyvää maailmaa ja katumaisemaa.

Korona-aikana he tapaavat pari kertaa viikossa ja silloin puhellaan siitä, mistä heidän ikäisensä miehet tapaavat puhua: terveydestä, yhteiskunnasta ja kuulumisista.

– Vielä ei tervehditä porilaisittain: ’vieläk sääki oot hengissä’, mutta lääkityksistä usein puhutaan, kuten tämän ikäiset miehet nyt niistä puhuvat.

Kauniskangas sanoo, että Harri on ollut hänen elämässään pitempään kuin kukaan muu ihminen, lähisukua lukuun ottamatta, eikä kenenkään muun kanssa ole tullut tehtyä yhdessä niin paljon.

Luottamuksen pohjat on valettu aika päiviä sitten, eikä enää tarvitse ärsyyntyä toisen luonteenpiirteistä. Ne on opittu tuntemaan perin juurin.

– Yllätysten aika taitaa olla jo ohitse, Kauniskangas sanoo.

– Olli merkitsee minulle tietynlaista pysyvyyttä. En tiedä, miltä tämä nyt kuulostaa, mutta hän on sellainen myyttinen Maailmanpuu, hukkuvan pelastusrengas, joka on aina jossain, Siivonen sanoo.

Almanakkaan tänään rasti vaan.

Taisin olla hetken melkein unessa,

Kun näin kasvot rakkaat peilin huurussa.

Juttuun liitetyt lainaukset ovat toimituksen valintoja Tuula Amberlan kappaleesta Auto sammui maantielle. Miehen elämää luotaava laulu ei ollut repertuaarissa Siivosen ja Kauniskankaan soittaessa Liikkuvissa lapsissa.

Mitä miehet meille ystävyydestä kirjoittivat

Pyysimme tammi-helmikuun vaihteessa mieslukijoitamme kirjoittamaan meille ystävyydestä. Teimme rajauksen sukupuolen mukaan, koska koimme naisten ystävyydestä kirjoitetun suhteettoman paljon enemmän.

Lyhyessä ajassa saimme koskettavia kirjoituksia siitä, mitä ystävyys merkitsee. Tässä on niistä pari poimintoa.

”Usein sanotaan, että miehet eivät ole ystäviä, ne ovat kavereita, ja siksi me emme vietä ystävänpäivää. Se pitää varmaan paikkansa, minäkään en vietä. Miesten välinen ystävyys perustuu luottamukseen. Se perustuu myös rakkauden kaltaiseen tunteeseen, mutta sitä ei vaan sanota ääneen. Sitä ovat saattaneet muovata yhteinen lapsuus, harrastukset ja aikuisiän koettelemukset.

Alkoholinkäytön mittasuhteet voivat usein kadota ystävien kesken, silti kaveria ei jätetä. Elokuvista ja Kummelista on imetty enemmän toimintamalleja kuin kirjoista.

Sitten, kun ollaan kypsiä aikuisia, asiat alkavat muuttua, mutta ystävyydestä puhuminen on yhä tabu.

Kaikki on aina itsestään selvää. Usein pelätään, että se, mikä sanotaan ääneen, katoaa. Sitten myöhemmin, saattaa tulla herkkyyden aika niille, jotka ovat herkkiä. Kaikki eivät ole.

Millainen on miehen ystävä?

Se on sellainen, joka puhuu hyvää takanapäin. Hänet ja minut on tehty samasta materiaalista. Ystävä on aina lähellä, vaikka olisi kuinka kaukana. Siinä saa sitä, mitä näkeekin, aitoutta.

Paras ystäväni on töissä maailmalla. Huono omatunto on, kun ei ole voinut matkustaa hänen luokseen tai olisi voinut, mutta ei ole uskaltanut. Älypuhelimet ja some auttavat. Korona-aikana on vietetty usein yhteisiä hetkiä pitkien livevideopuheluiden ääressä, samalla on avattu muutamia oluita ja skoolailtu. Jos ystävyyden haluaa kiteyttää yhteen lauseeseen, sanoisin, että tehdään se, mitä on luvattu ja mieluummin yhdessä.”

Henry Rantaniemi, Valkeakoski

”Ystävän kanssa käydään pesäpallo-otteluissa, kavereiden kanssa vain puhutaan urheilusta. Ystävälle kerrotaan, että sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kaverille esitetään tervettä. Ystävältä pyydetään apua, kaverille vain tarjotaan sitä.

Ystävän kanssa tapaaminen on aina erityistapaus, kavereiden kanssa moikkaillaan ja nähdään kylillä tuon tuosta. Ystävyyttä ylläpidetään puhelimitse, kaveruutta somessa. Ystävän kanssa jaetaan arvoja, kaverin kanssa kuulumisia.

Ystävän kanssa olemme eläneet elämää yhdessä ja kokeneet kimpassa, kaverin kanssa olemme puhuneet kokemuksistamme. Kaveristakin välittää, ystävää rakastaa.”

Jaakko, 42

Uusimmat

Fingerpori

comic