HYÖTYJUTUT

Näillä poluilla saat kulkea rauhassa: Kanta-Häme on piilossa olevaa luonnon luksusta

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Forssan Lehden kesälehdessä 26.5.2021. Bongasimme Kanta-Hämeestä kymmenen luontokohdetta, jotka eivät ole kaiken kansan vaeltamia.
Saloistenjärvi on saaria ja vapaita rantoja. Kuva: Tapio Tuomela / FL
Saloistenjärvi on saaria ja vapaita rantoja. Kuva: Tapio Tuomela / FL

Nimeä viisi Kanta-Hämeen luontokohdetta.

– Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot, Aulanko, Lopen Melkuttimet, Saaren kansanpuisto…

Vastaajat vaihtuvat mutta tunnetuimmat kohteet toistuvat. Suosituimmat retkeilypaikat ovat nousseet korona-aikana yhä suositummiksi. Jopa niin suosituiksi, että osa kulkijoista kaipaa rauhallisempia tienoita.

Satojen järvien ja laajojen metsien maakunnassa riittää valinnanvaraa. Tähän juttuun on bongattu kymmenen kantahämäläistä luontokohdetta, jotka eivät ole kaiken kansan vaeltamia.

Tammelan mökittömät järvet

Mitä jos viettäisit erilaisen retkipäivän järveä kiertäen? Bongaa karttapalvelusta mökitön järvi, pakkaa mukaan seikkailumieltä ja suuntaa kohti tuntematonta luontoa. Valmiit retkeilyreitit puuttuvat, mutta ei huolta: vahvan peurakannan ansiosta järvien rantoja myötäilee polkuverkosto.

Tammela on paitsi kahden kansallispuiston koti samalla koti yli 150 järvelle tai lammelle. Varsinkin Pohjois-Tammelassa järviä on säilynyt rakentamattomina.

Saloistenjärvi on suurin Tammelan järvistä, jossa rannat loiskivat vapaina laitureista. Erämaajärven rantaan on aikojen saatossa noussut vain yksi kalamaja ja Mustialan opiston tukikohta. Järven rantamaat ovat helppokulkuisia. Kuivan kelin aikaan pärjää jopa lenkkareilla.

Lisäpisteitä tulee suojelluista rantametsistä sekä uimarannasta järven pohjoisosassa, Pikkaraisentien tuntumassa. Hiekkapohjainen, matala ranta on mainio kohde myös lapsiperheelle.

Saloistenjärven kiertoon menee useampi tunti. Jos urakka tuntuu liian haastavalta, samalta alueelta löytyy pienempiä mökittömiä järviä. Tai ehkä poikkeatkin vain rantakivelle lukemaan.

Järvenkierrossa on vaikea eksyä, mutta mukaan tarvitaan täyteen ladattu kännykkä karttasovelluksen kera.

Saloistenjärven löydät Haarankorventien pohjoisosista, parisen kilometriä Teuron kylätieltä etelään. Suoraviivaisesti järvi kiertäen matkaa kertyy kymmenkunta kilometriä, mutta polut ovat harvoin suoria.

 

Kirmunharju putoaa jyrkästi Rehtijärveen. Kuva: Tapio Tuomela / FL
Kirmunharju putoaa jyrkästi Rehtijärveen. Kuva: Tapio Tuomela / FL

Kirmunharju Jokioisilla

Mistäs tämmöinen mäki tupsahti, miettii Jokioisten kulkija Kirmunharjun kohdatessaan. Korkeuseroihin havahtuu harjunrinteen pudotessa Rehtijärveen.

Kirmunharjua on kivuttu vuosisatojen ajan. Muinoin harjunselkää seuraili kirkkotie, joka johti Humppilasta Tammelaan. Kirkkotie on tätä nykyä pari metriä leveä hyväkuntoinen metsäväylä, jota pitkin voi pyöräillä jyrkimpiä kohtia lukuun ottamatta.

Kirmunharjulta aukeaa näkymä Rehtijärven eteläpuolelle, joka on pääosin peltomaata. Vastapäätä etelärannalla on Rehtijärven virallinen uimaranta mutta omatoimiretkeilijä löytää pulahduspaikan myös Kirmunharjun juurelta.

Kirmunharju sijaitsee Rehtijärventien ja Rehtijärven välissä. Paikalle löydät toivottavasti Kirmunharjuntieltä. Opastusta tai parkkipaikkoja ei ole, mutta tien varressa on levennyksiä auton pysäköintiin. Varsinainen maisemareitti on parin kilometrin mittainen mutta polkuja on laajemminkin.

 

Koijärvi on lintujen paratiisi, jossa ihmisellä on katseluoikeus luontotornin suojissa. Kuva: Tapio Tuomela / FL
Koijärvi on lintujen paratiisi, jossa ihmisellä on katseluoikeus luontotornin suojissa. Kuva: Tapio Tuomela / FL

Forssan Koijärvi

Koijärvestä ovat kuulleet lähes kaikki, mutta yllättävän harva on vieraillut ”taistelutantereella”: Koijärvellä lyötiin 1970-luvun lopulla alkutahdit vihreälle liikkeelle.

Ympäristöliikkeen herätti kuivatusuhan alainen Koijärvi, joka matalana ja ruovikkoisena oli lintujen valtakuntaa.

Koijärven luontotornissa ymmärtää olennaisen ympäristönsuojelusta: tämä alue on suojeltu luontoarvojen, ei ihmisten virkistyskäytön vuoksi. Kasvien valtaama vesialue ei sovellu uimiseen tai veneilyyn. Mutta linnuille Koijärvi on turvallinen paikka lisääntyä tai levähtää muuttomatkan varrella.

Toki Koijärvi tarjoaa virkistystä ja iloa myös ihmislajille, ja upouuden luontotornin myötä kulkijoita on aiempaa enemmän. Patikointi Koijärven rantaan on itsessään elämys: polkua ympäröivä sammalkuusikko on tunnelmametsä parhaimmillaan.

Luontotornille johtavalle metsätielle auttaa navigointimerkintä Urjalantie 25, Forssa. Urjalantieltä parkkipaikalle on matkaa 1,3 kilometriä. Autossa on hyvä olla maavaraa. Parkkipaikan ja luontotornin etäisyys on noin kilometri.

 

Lahopuut ovat tärkeä osa Lahnavuoren monimuotoisuutta. Kuva: Jaakko Kyrö
Lahopuut ovat tärkeä osa Lahnavuoren monimuotoisuutta. Kuva: Jaakko Kyrö

Lahnavuori Humppilassa

Luonnonperintösäätiöllä on kahdeksan suojelumetsää Kanta-Hämeessä. Metsistä läntisin on seissyt koskemattomana sukupolvien yli Humppilan Lahnavuorella. Luonnonsuojelualueen koko on 13,6 hehtaaria ja metsä suurelta osin yli satavuotiasta. Ja sen huomaa: tunnelma metsän kätkössä on rauhaisa, sammal on uskomattoman paksua eikä silmään osu sahan katkaisemaa kantoa. Kantojen sijaan alueella on ajan kaatamia puuvanhuksia, jotka lahoavat ja sammaloituvat arvokkaina maapuina.

Valtapuina vuorottelevat kuusi ja mänty ja kulkija hahmottaa suojelualueen rajat ympäröivästä nuoresta metsästä. Suojelualue rajautuu lännessä Kiipunjärveen ja nimensä mukaisesti alueella on korkeuseroja.

Vierailu luonnonsuojelualueella auttaa ymmärtämään koskemattoman luonnon merkityksen. Toisaalta on arvokasta vain tiedostaa paikan olemassaolo ilman, että jättää alueelle jalanjälkiään.

Jos mielit Lahnavuorelle, laita navigaattoriin osoite Järventie 303, Humppila. Alueella ei ole parkkipaikkoja. Kulkijalle on valmiina peuran polkuja.

 

Loimijoella Ypäjän kohdalla pääset katseiden kohteeksi. Kuva: Seppo Pessinen
Loimijoella Ypäjän kohdalla pääset katseiden kohteeksi. Kuva: Seppo Pessinen

Loimijokivarsi Ypäjällä

Jos haluat ihailla hevosia uudesta perspektiivistä, hyppää kanoottiin Loimijoella Ypäjän taajaman tuntumassa.

Loimijoki kiemurtelee Ypäjällä halki maalaismaiseman, jossa pellot viettävät joelle päin. Näkymä pelloille on mainio ja hevoslaitumia, luultavasti myös hevosia, on hämmästyttävän paljon. Matka jatkuu, mutta yhä uudestaan rannoilla aukeaa ruohoniittyjä. Osa hevosista on yhtä kiinnostuneita sinusta kuin sinä heistä.

Veneenlaskupaikka osoitteessa Perttulantie 26, Ypäjä. Kun olet kulkenut noin puolitoista kilometriä vastavirtaan, olet Hevosopiston kohdilla. Veneenlaskupaikan ja Hevosopiston väliin jää Ypäjän taajama-alue. Jatka matkaa niin kauan kuin hyväksi koet. Paluumatka myötävirtaan on armollinen.

 

Vähäniemen maisematornista avautuvat näkymät järvelle Vihavuoden suuntaan. Kuva: Jani Suhonen / HäSa
Vähäniemen maisematornista avautuvat näkymät järvelle Vihavuoden suuntaan. Kuva: Jani Suhonen / FL

Vähäniemi ja Tohkoo

Hämeen virkistysalueyhdistyksen kohteet Iso-Roineen vastakkaisten rantojen niemillä eivät koreile palveluilla vaan kauniilla metsillään ja järvimaisemillaan.

Hauholla sijaitseva Vähäniemi on näistä helpoimmin saavutettava. Navigaattoriin osoitteeksi ”Laivarannantie, Hämeenlinna” ja saavut Sappeentien (3223) kautta P-alueelle. Siellä on kartta alueesta ja luonnossa reitit on merkitty puihin keltaisella.

Rauhallisen metsätaipaleen jälkeen edessä on mäkisen niemen laella sijaitseva maisematorni, josta avautuu kaunis järvimaisema. Torni on tänä keväänä ollut lintujen pesimäpaikkana, joten kannattaa varmistaa vieraskirjasta, voiko huipulle jo kivuta.

Vähäniemeen pääsee myös veneellä. Niemen tyvessä on uimaranta ja luonnonsatama. Niemen kärjessä on poiju- ja koukkupaikkoja sekä hyvin hoidettu taukopaikka nuotiokehineen.

 

Kuva: Jani Suhonen / HäSa
Taimenpolulta voi yrittää seurata kalojen elämää matalassa vedessä. Kuva: Jani Suhonen / FL

Luutajoen taimenpolku Evolla

Nyt mennään metsään katsomaan kaloja.

Evon lukuisista luontokohteista harva on yhtä viehättävä tai helppo tavoittaa, kuin Padasjoentien (vt 53) ja Ruuhijärventien risteyksessä sijaitsevan opastuspisteen luota lähtevä parin kilometrin mittainen taimenpolku.

Luutajokea on 2000-luvulla ennallistettu rakentamalla patoja, suvantoja, kynnyksiä ja kutualustoja. Nyt siellä viihtyvät taimenten ja ankeriaiden lisäksi monet muutkin kalalajit. Niitä voi katsella matalassa vedessä.

Polku on hyvin opastettu, mutta haarautumisen jälkeinen lenkki on kivikkoinen. Sinne ei ole pakko mennä, sillä kauneimmat paikat ovat reitin alkupäässä. Palveluita ei ole, ellei sellaisiksi lasketa kahta penkkiä. Niillä on mukava istua kuuntelemassa joen solinaa ja lintujen laulua sekä katsella virrassa eteneviä kaloja ja lähes satukirjamaisia puromaisemia. Ei uskoisi, että paikka on sadan metrin päässä valtatieltä.

Taimenpolun painettua esitettä ei ole enää saatavilla, mutta sen verkkoversio löytyy hakemalla paikan nimellä.

 

Mallinkaistenjärvellä on monin paikoin hienoja kallioita. Kuva: Soile Toivonen / HäSa
Mallinkaistenjärvellä on monin paikoin hienoja kallioita. Kuva: Soile Toivonen / FL

Mallinkaistenjärvi

Mallinkaistenjärven retkeilyalue on yksi Janakkalan luontoaarteista.

Kannattaa suunnata Löyttymäkeen Löyttymäentielle ja siitä Saureenintielle. Perillä on pysäköintipaikka, jossa voi valita kolmesta vaihtoehdosta: jatkaa metsäautotietä kohti Kahilahden uimarantaa tai lähteä Valskerinkallioiden päälle tai kohti niemeä. Niemeen suunnatessa katseen vangitsee vastarannalla kohoava komea kallioseinämä.

Valskerinlahden laavulla kelpaa pitää taukoa ja katsella niemenkärjestä upeaa järvimaisemaa.

Alueen reitit kulkevat hetkellisesti metsäautotiellä ja osaksi ryteikössä hieman vaikeakulkuisesti. Parhainta antia on rantakallioilla kulkeva osuus.

Mallinkaistenjärven länsirannalla on koluttavaa vaikka parin päiväretken verran. Virkistysalueen toisessa päässä on Saparonniemi suojeltuine metsälehmuksineen. Toisessa päässä seikkailuhenkisimmät voivat jatkaa merkitsemätöntä polkua kohti Huntinkalliota ja luolaa. Ääripäiden välillä on Kahilahden uimaranta grillikatoksineen.

 

Pääjärven reitillä maisemat vaihtelevat harjuista rauhoittaviin järvinäkymiin. Kuva: Soile Toivonen / HäSa
Pääjärven reitillä maisemat vaihtelevat harjuista rauhoittaviin järvinäkymiin. Kuva: Soile Toivonen / FL

Pääjärven virkistysalue

Lopen, Hämeenlinnan ja Tammelan kuntien rajalla sijaitseva Pääjärvi on helppo, hyvän mielen ulkoilukohde. Virkistysalue on helposti saavutettavissa Härkätien varrella, kantatie 54:n lähellä. Ainoa huono puoli on pieni paikoitustila, joten kannattaa suunnata sinne arkena tai ainakin ajoissa.

Kierrettävänä on kaksi reittiä: 1,5 km ja 4,5 km. Alue sopii hyvin lapsiperheille. Siellä voi uida, tulistella ja vaikka marjastaa. Alueella on myös wc ja kivalla niemellä laavu.

Harjumaaston ansiosta korkeuseroja löytyy ja suurimmaksi osaksi reitiltä näkee järvimaiseman.

 

Juho Peltoniemi (edessä), Jarkko Aronen ja Sami Virtanen vauhdissa harjun päällä. Kuva: Pasi Puistola
Juho Peltoniemi (edessä), Jarkko Aronen ja Sami Virtanen vauhdissa harjun päällä. Kuva: Pasi Puistola

Ahveniston-Kalpalinnan harjureitti

Luontoon pääsee suoraan kaupungistakin. Ahveniston luonnonsuojelualueelta lähtee kaunis reitti, joka vie harjuja ja soita pitkin parinkymmenen kilometrin päähän Kalpalinnaan asti.

Reitti on helppo ottaa haltuun myös pienemmissä paloissa niin jalan kuin maastopyörälläkin. Pisintä haastetta hakeva lähtee liikkeelle Härkätien kainalosta, josta polut vievät moottorirataa ja Ahvenistonjärveä sivuten Hattelmalanharjulle.

Valtateiden ali pujottelemisen jälkeen reitti palaa harjulle Hakovuoren kohdalla. Matkalle osuu myös rauhoitettu Raimansuo ennen päätymistä Kalpalinnalle. Siellä voi lähteä vielä alamäkipyöräilemään, elleivät jalat ole jo aivan hapoilla.

Reitti ei ole erityisen vaativa Miemalan röykkyistä osuutta lukuun ottamatta, mutta korkeuseroja toki riittää harjuilla kulkiessa.

Vielä lisää haastetta kaipaava nousee harjulle pohjoispäässä jo Hattulassa Tenholan linnavuorella ja päättää retkensä Janakkalassa Hakoisten linnavuoren juurelle.

Uusimmat

Fingerpori

comic