HYÖTYJUTUT Lounais-Häme

Sairaus, jota on vaikea käsittää

Ilta alkaa pimetä, mutta kukaan ei ole huomannut laittaa valoja.

Syömishäiriöliiton SYLI:n kevään viimeisen luennon olisi pitänyt päättyä jo tunti sitten. Sohvilla istuu yhä vakavia ja hiljaisia naisia.

On jääty puhumaan tunteista: syyllisyydestä, voimattomuudesta, suunnattomasta huolesta. Nämä kaikki riipivät syömishäiriötä sairastavien omaisten elämää.

Sohvilla istuvat Hilkka ja Tarja tietävät, millaista on taistella oman pojan syömishäiriötä vastaan useiden vuosien ajan. Molempien pojat ovat jo täysi-ikäisiä, joten äitien mahdollisuudet auttaa ovat rajalliset. He voivat vain tukea.

Tiinan teini-ikäinen tytär on vasta saanut diagnoosin. Koko perhe opettelee nyt elämää anoreksia nervosan kanssa.

Minna on sen sijaan itse sairastanut anoreksian joitakin vuosia sitten, mutta parantunut sairaudesta. Nykyisin Minna pyrkii elämään rennompaa elämää, nauttimaan.

-Hellittäminen tuntuu käsittämättömän hyvältä, hän kertoo.

Forssan mielenterveysseura Mielikin tiloissa on järjestetty syksystä asti säännöllisiä tapaamisia syömishäiriöisille ja heidän omaisilleen. Tilaisuuksiin on saanut tulla ilmoittautumatta, joten osallistujamäärät ovat vaihdelleet yhdeksästä kolmeen. Osallistujat ovat olleet pääsääntöisesti Forssan seudulta.

Lounais-Suomen SYLI:n toiminnanjohtajan Sami Heimon mukaan Turussa järjestettävät ryhmät keräävät saman verran osallistujia kuin Forssan ryhmät. Heimon mielestä tämä kertoo siitä, että vertaistuelle on Forssassa huutava tarve.

Suuremmissa kaupungeissa vertaistukiryhmät tavoittavat tyypillisesti nuoria, korkeakoulussa opiskelevia naisia, mutta Forssassa näkyy selkeästi se, ettei syömishäiriö katso ikää eikä sukupuolta.

Tapaamisiin on osallistunut vuoden aikana teini-ikäisiä, eläkeläisiä, miehiä ja naisia. Jotkut osallistujista ahmivat, toiset oksentavat ja kolmannet kärsivät syömättömyydestä.

Heidän joukossaan on myös ryhmä, joka usein unohdetaan: omaiset. Tänään omaiset ovat jääneet vaihtamaan kokemuksiaan.

-Olen ajatellut, että ehkä meidän poika sairastui, koska hän ei juonut rintamaitoa, aloittaa Tarja.

-Tai ehkä se johtuu perheestä. Pojan suhde sisaruksiin on aina ollut vähän vaikea. Ehkä me vanhemmat emme ole tukeneet tarpeeksi, hän jatkaa.

Hilkka voi vain nyökytellä. Hänkin syyttää itseään.

Hän teki liikaa töitä, oli liian etäinen, ei pystynyt käsittelemään omia sota-ajoista jääneitä traumojaan, meni naimisiin väärän miehen kanssa…

Syitä riittää niin paljon, että niistä voitaisiin puhua koko loppuyö.

Ja vaikka omainen ei tuntisikaan syyllisyyttä läheisensä sairastuessa, niin terveydenhoitoalan henkilökunta saattaa sen laukaista.

Niin kävi Tiinalle.

-Vaikka tyttäreni on se, joka sairastaa, niin hoitajat kävivät läpi koko minun elämäni syntymästä alkaen. Minulle tuli sellainen olo, että tässä yritetään etsiä syyllistä tyttäreni sairaudelle. Selvityksen jälkeen aloin ajatella, että ehkä tämä todella on minun vikani, Tiina kertoo.

Syyllisyys on kuitenkin vain yksi syömishäiriötä sairastavien omaisten tunteista. Myös voimattomuuden tunne on vahva.

-Mitä siinä voi tehdä, kun toinen ei vain suostu syömään, Tarja kysyy.

Yleensä hän yrittää saada pojan syömään kannustamalla ja tukemalla, mutta pojan tilan mennessä liian heikoksi hänen on täytynyt turvautua keinoihin, joita pitää itse kyseenalaisina:

-Joskus, kun poika ei ole syönyt moneen päivään, minun pitää alkaa kiristää. Silloin saatan sanoa, että joko sinä syöt tai minä soitan ambulanssin, Tarja kertoo.

Syömishäiriö on sairaus, jota terveen ihmisen on vaikea ymmärtää.

Syömishäiriötä sairastavan tunteet ovat tuttuja, mutta tunteiden konkretisoituminen on vierasta.

Kaikki tietävät, miltä tuntuu riittämättömyys, epävarmuus, huonommuudentunne, miellyttämisenhalu ja pelko. Juuri näistä tunteista syömishäiriö saa voimansa.

Terveen on sen sijaan vaikea ymmärtää, miksi nämä tunteet yhdistyvät syömisen säätelyyn tai ahmintaan.

-Syömishäiriö on ainutlaatuinen sairaus. Sen logiikkaa on vaikea käsittää, Sami Heimo sanoo.

Lähes aina syömishäiriön taustalla on jokin ongelma, jonka oireilua sairastunut yrittää pitää hallinnassa kontrolloimalla syömistään.

Ongelma voi olla käsittelemätön kriisi tai jokin tiedostamaton asia lapsuudesta. Sairastuneet ovat usein herkkiä ihmisiä, eikä heidän herkkyyttään ole osattu kohdata lapsuudessa ja nuoruudessa.

Syömishäiriön alkuvaiheessa henkilö uskoo tulevansa paremmaksi ihmiseksi ja kelpaavansa hoikempana.

Syömisen kontrollointi tuottaa voimakasta mielihyvää. Hallinnan tunne auttaa henkisessä kivussa ja sekasorrossa. Henkilö saa palkitsevia kokemuksia itsensä voittamisesta.

Sitten hän väsyy.

Sairaudeksi syömishäiriö muuttuu, kun väsymyksestä huolimatta sairastunut jatkaa syömisensä kontrollointia.

Alkuperäinen ongelma alkaa taas oireilla, mutta sairastunut pyrkii kontrolloimaan sitä yhä tiukemmalla dieetillä. Hän uskoo, että kontrolli auttaa huonoon oloon, koska se on auttanut aiemminkin. Todellisuudessa syömishäiriön edetessä henkinen pahoinvointi vain kasvaa.

Jossain vaiheessa huono olo saattaa tulla niin rajuksi, että fyysinen kipu, kuten nälän kouristus, tuottaa hyvää oloa.

Tällaisesta kierteestä on vaikea päästä pois. Syömishäiriöistä pelottaa, että tapahtuu jotain pahaa, jos hän lopettaa äärimmäisen kontrolloimisen.

-Kun syömishäiriötä sairastavalta kysyy, mitä hän oikeastaan pelkää, hän ei välttämättä osaa vastata. Pelko on kuitenkin aina todella voimakas, Sami Heimo sanoo.

Salakavalasti alkoi myös Minnan sairaus.

Minnalle oli aina tärkeää kelvata ihmisille ja miellyttää. Hän oli koulussa kympin oppilas. Suorittaminen kuului jokapäiväiseen elämään.

Koska kaikki elämän osa-alueet piti olla kontrolloituja, myös syöminen oli saatava kuriin. Kontrolli meni niin pitkälle, että sitä alettiin kutsua anoreksiaksi.

Sairauden edetessä suorittamisen paine vain kasvoi. Minna suunnitteli tarkasti kaikki päivän ateriat jo hyvissä ajoin etukäteen, eikä mikään saanut tulla suunnitelmien tielle.

-Siitä ei hyvää seurannut, jos jokin esti päiväohjelman toteutumisen.

Minnan kannalta pelastus oli kuitenkin opiskelijavaihto. Vaihtojakso ulkomailla oli ollut Minnan suuri unelma jo pitkään, mutta anoreksiaa sairastavana häntä ei sinne olisi päästetty.

Niinpä Minnan oli pakko myöntää, että syömättömyydestä oli tullut ongelma. Sairauden myöntäminen oli toipumisen alku.

Keskustelutilaisuuteen osallistuneet omaiset ovat erityisen kiinnostuneita Minnan tarinasta. He haluavat ymmärtää syömishäiriöstä kärsiviä omaisiaan paremmin ja siksi heille on tärkeää kuulla sairaudesta parantuneiden tarinoita.

Usein sairastuneet eivät suostu itse puhumaan ongelmastaan. Esimerkiksi Tarjan poika ei ole koskaan kertonut äidilleen syömishäiriönsä taustoista. Tarja on jäänyt yksin pohtimaan, mihin poika pyrkii kontrolloimalla syömistään.

-Onko syömättömyys rangaistus? Yrittääkö poika rangaista sillä itseään, vai kenties minua?

Tarjan mukaan oman lapsen sairastuminen tekee erityisen kipeää, koska lapsen ruokkiminen on äidin perusvietti. Tuntuu pahalta, kun sitä ei pystykään toteuttamaan.

Syömishäiriö on kuitenkin mielen sairaus, eikä sairastunut välttämättä näe tilannettaan. Hänen on mahdotonta ymmärtää läheistensä suurta huolta.

Syömishäiriöinen saattaakin reagoida omaisten apuun tai sanomisiin yllättävillä tavoilla:

-Kerran sanoin tyttärelleni, että hän näyttää laihuutensa vuoksi kaamealta. Hän vastasi, että ehkä hänen olisi sitten parempi kuolla, kertoo Tiina.

Anoreksia ja muut syömishäiriöt saattavatkin näyttäytyä omaisille huomionhakuisena kiukutteluna.

Kontrolloimisen tarpeen lisäksi sairauteen liittyvät jatkuvat mielenmuutokset. Se, mikä sairastuneelle sopii tänään, saattaa huomenna olla myrkkyä. Läheiset eivät koskaan tiedä, mikä milloinkin kelpaa.

Sairastunut on usein niin syvällä huonommuudentunteessaan, että etsii sille ympäriltään jatkuvasti todisteita.

-Syömishäiriötä sairastava voi yrittää tuottaa ympäristölleen pahaa oloa. Kun läheiset väsyvät, hän saa yhden lisätodisteen sille, että on muita huonompi ihminen, Sami Heimo kertoo.

Se, mikä siis vaikuttaa ulkopuolisen silmin kiukuttelulta, onkin sairauden luonteesta ja sairastavan omasta epävarmuudesta johtuvaa oireilua.

Läheisten pitäisi vain pysyä vahvoina.

Mutta miten olla vakaa kuin kallio, kun pelko ja huoli verottavat voimia?

Sami Heimon mukaan vastaus on ammattiavussa. Omaiset tarvitsevat ammattiapua siinä missä sairastavatkin. Yhden perheenjäsenen syömishäiriö on koko perheen kriisi silloinkin, kun sairastava on jo aikuinen.

Tätä ei kuitenkaan aina ymmärretä.

Esimerkiksi Tiinalla on huonoja kokemuksia sairaalan henkilökunnasta. Hän ei ole saanut ymmärrystä tai tukea arjessa selviämiseen.

Tiina kaipaisi asiantuntijoiden apua kaikenlaisissa arjen peruskysymyksissä: Voiko sairastavaa pakottaa syömään? Kannattaako hänelle asettaa tarkat ruoka-ajat vai sallia syöminen silloin, kun hän itse haluaa? Kuinka paljon sairastavaa voi huijata? Voiko hernekeittoon lisätä purkin kermaa kertomatta siitä? Saako sairastavan liikuntaa rajoittaa pakolla?

Tällaiset kysymykset ovat jääneet Tiinan oman harkinnan varaan.

Sami Heimo jakaa kevään viimeiseen tapaamiseen osallistuneille pahviset kortit ja pyytää heitä kirjoittamaan niihin yhden toiveen tulevalle kesälle.

Osallistujat sulkevat kortit kirjekuoriin ja asettavat kuoret pinoon lattialle. Heimo lupaa postittaa kuoret omistajilleen kahden kuukauden päästä. Silloin jokainen voi kysyä itseltään, onko toive toteutunut tai onko sen eteen edes tehnyt töitä.

Kukaan ei tiedä, millaisia toiveita muut osallistujat kirjoittivat kortteihin. Silti kaikilla lienee pieni aavistus.

Lattialla lepäävien kuorien sisällä ei toivota materiaa tai parempaa ulkonäköä.

Niissä pyydetään elämää.

Syömishäiriöliitto SYLI:n kokoontumiset jatkuvat Forssassa ensi syksynä. Lisää tietoa kokoontumisista tulee kesäkuun aikana syliin.fi-verkkosivuille. Kokoontumiset ovat ilmaisia, eikä niissä kerätä osallistujien nimiä tai yhteystietoja.Jutussa esiintyvien omaisten ja sairastaneen nimet on muutettu sairauden arkaluontoisuuden vuoksi.

Näistä piirteistä voi tunnistaa syömishäiriön
Anoreksiaan liittyy usein voimakas syömisen rajoittaminen ja alipaino.Sairastunut saattaa kieltäytyä ruoasta ja ilmoittaa jo syöneensä, vaikka perheenjäsenet eivät ole nähneet hänen syöneen.Saraistuneella voi olla tarve kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita liikunnalla ja muilla tavoilla, kuten katsomalla televisiota seisaallaan.Sairastunut voi kokea yletöntä kiinnostusta ruokaa ja ruoanlaittamista kohtaan, muttei itse juurikaan syö.Sairastunut jakaa ruokalajeja usein sallittuihin ja kiellettyihin.Anorektikolta saattaa lähteä hiuksia, hän palelee paljon ja hänen pulssinsa sekä verenpaineensa laskevat.Sairastunut on usein ärtynyt.Bulimiaan liittyy sairastuneen katoaminen vessaan heti ruokailun jälkeen. Vessasta tulon jälkeen silmät punottavat oksentamisen seurauksena.Sairastuneen jäljiltä löytyy piilotettuja karkkipapereita ja keksipaketteja.Sairastunut käyttää suuria määriä rahaa ruokaan ja herkkuihin.Sairastuneen ääni saattaa muuttua käheämmäksi ja hammaskiille vaurioitua.Sairastunut laihduttaa, paastoaa ja liikkuu runsaasti. Ahmintahäiriöön liittyvät usein jatkuvat laihdutuskierteet ja jojo-laihdutus sekä ahmimiskohtaukset.Henkilö saattaa lihoa, koska ahmintahäiriöön ei liity oksentamista, ulostuslääkkeitä tai pakonomaista liikuntaa.Häiriöstä kärsivä kokee voimakasta häpeää ja psyykkistä ylikuormittuneisuutta.Lähde: syomishairioliitto.fi

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic