HYÖTYJUTUT

Tutkija selvitti Viiltäjä-Jackin uhrien tarinat ja järkyttyi: "Luulin tietäväni, mitä prostituutio on – Kaikki tietoni näistä naisista olivat vääriä"

Tähän asti on uskottu, että Lontoossa 130 vuotta sitten riehunut sarjamurhaaja Viiltäjä-Jack surmasi prostituoituja. Historioitsija Hallie Rubenhold selvitti viiden uhrin elämäntarinat ja huomasi, ettei asia ole niin yksinkertainen. Hänen juuri suomennettu menestyskirjansa antaa äänen naisille, joista ei ole tätä ennen tiedetty mitään.
Palkittu historioitsija Hallie Rubenhold romuttaa käsitykset Viiltäjä-Jackin uhreista. Hän osoittaa, etteivät kaikki olleet prostituoituja, vaan ainoastaan köyhiä ja ehkä alkoholisoituneita.
Palkittu historioitsija Hallie Rubenhold romuttaa käsitykset Viiltäjä-Jackin uhreista. Hän osoittaa, etteivät kaikki olleet prostituoituja, vaan ainoastaan köyhiä ja ehkä alkoholisoituneita.

Naisella oli yllään pellavainen mekko ja ruskea, suurinappinen ulsteri. Jalassaan hänellä oli siniset villasukat ja miesten joustovartiset saappaat. Taskusta löytyivät kampa, valkoinen nenäliina ja pieni peilinpalanen.

Hän oli Viiltäjä-Jackin ensimmäinen uhri, 43-vuotias kirjapainotyöntekijän vaimo Mary Ann Nichols. Mystinen sarjamurhaaja katkaisi hänen kaulansa ja viilteli hänen vatsansa Lontoossa elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1888.

Viiltäjä-Jackista on kirjoitettu satamäärin enemmän tai vähemmän luotettavia tutkimuksia ja fiktiivisiä kertomuksia, mutta hänen silpomistaan uhreista ei tiedetä juuri mitään. Yleisesti on ajateltu, että he olivat prostituoituja, eivätkä siis minkään arvoisia.

Kirjailijan ja historiantutkijan Hallie Rubenholdin mielestä asia ei ole niin yksinkertainen. Hän haluaa antaa äänen uhreille, joista ei ole tätä ennen juuri piitattu.

Hän on aiemmin kirjoittanut menneisyyden naisista kolme kirjaa ja käsitellyt niissä muun muassa 1700-luvun prostituutiota.

– Luulin tietäväni, mistä oli kyse. Tutkittuani lähteitä huomasin, että kaikki tietoni näistä naisista olivat olleet vääriä, hän sanoo.

Rubenholdin tietoteos Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit on ollut kansainvälinen myyntimenestys. Atena Kustannus on nyt julkaissut sen suomennettuna.

Lontoossa järjestetään yhä turistikierroksia Viiltäjä-Jackin jalanjäljille. Naisuhrien kohtaloista ei ole juuri puhuttu. Kuva: Wikimedia Commons
Lontoossa järjestetään yhä turistikierroksia Viiltäjä-Jackin jalanjäljille. Naisuhrien kohtaloista ei ole juuri puhuttu. Kuva: Wikimedia Commons

Murhaajasta tuli miltei sankari

Rubenhold esittelee kirjassaan viisi syksyllä 1888 murhattua naista ja heidän elämäntarinansa. Viiltäjän niin sanotut viisi varmaa uhria olivat Mary Ann Nichols, Annie Chapman, Elisabeth Stride, Catherine Eddowes ja Mary Jane Kelly.

He kaikki asuivat murhahetkellä Lontoon köyhimmillä alueilla yhteismajoitustaloissa, joista sai yösijan maksua vastaan.

Miten on mahdollista, että uhrien tarinat tulevat esiin vasta nyt, kun murhista on kulunut yli 130 vuotta?

– Kukaan ei välittänyt naisista. Heidän kuolemansa oli vain lähtölaukaus Viiltäjä-Jackin ihmeelliselle tarinalle, joten he jäivät historian alaviitteiksi, Rubenhold sanoo.

Viiltäjä-Jackin ratkaisematon mysteeri on ollut yksi rikoshistorian kiehtovimmista tarinoista. Se, että murhaajaa ei saatu kiinni, teki hänestä suorastaan yliluonnollisen hahmon, joka tunnetaan yhä kaikkialla maailmassa.

Rubenhold uskoo, että poliisi yritti kyllä tosissaan napata hänet, muttei senaikaisilla tutkimusmenetelmillä onnistunut. Viktoriaanisen yhteiskunnan ylenen ilmapiiri ja lehdistön asenne ruokkivat ajatusta Viiltäjä-Jackista nerona ja hänen uhreistaan roskasakkina.

– Ajatus siitä, että uhrit olivat ”vain prostituoituja” ylläpiti ajatusta hyvistä ja huonoista naisista, madonnista ja huorista. Ajateltiin, että ne, jotka poikkesivat hyväksytystä naisen mallista, ansaitsivatkin rangaistuksen.

Kolme viidestä ei takuulla ollut prostitutoituja

Aikakauden sensaatiohakuiset sanomalehdet ovat tarjonneet valtavasti lähdemateriaalia Viiltäjä-Jack-tutkimukselle. Hallie Rubenhold lähti perkaamaan asiakirjoja, joita sanomalehtikirjoitusten takaa löytyy.

Hän tutki kirkonkirjoja, poliisiasiakirjoja, asukasluetteloita, ammattikuntaluetteloita ja muita arkistoja. Sen jälkeen hän yhdisteli tietoja sosiaalihistoriallisiin tutkimuksiin ja hahmotti muun muassa sitä, mitä köyhyys tarkoitti 1800-luvun Lontoossa.

Lopputuloksen voi tiivistää näin: Varmuudella ainakaan kolme viidestä uhrista ei ollut prostituoituja. He olivat tavallisia perheenäitejä ja vaimoja, joille oli tullut elämässään vastoinkäymisiä. He saattoivat olla köyhiä, kodittomia, eronneita. Parilla oli alkoholiongelma ja joillakin taakkana oli avioton lapsi.

– He olivat naisia, jotka eivät vastanneet aikakauden naisihannetta. Siksi heitä pidettiin langenneina naisina, Rubenhold sanoo.

Kodittomuus ja alkoholismi koituivat kohtaloksi

Uhrien elämässä oli kuitenkin myös hyviä aikoja. Hekin olivat olleet nuoria naisia, jotka rakastuivat, menivät naimisiin, kokivat synnytyksen tuskat ja vanhempiensa kuoleman. He nauroivat, viettivät joulua, kinastelivat sisarustensa kanssa, he itkivät ja unelmoivat.

– Naisten elämä oli rikasta, he eivät olleet sellaisia tyhjiä kuoria, jollaisina olemme heitä pitäneet, Rubenhold sanoo.

Esimerkiksi Mary Ann Nichols oli sepän tytär ja kirjanpainajan vaimo, jolla oli kolme lasta. Annie Chapman oli kouluja käynyt sotilaan tytär, joka oli naimisissa arvostetun ajurin kanssa. Elisabeth Stride oli maanviljelijän tytär Ruotsista läheltä Göteborgia.

Valitettavasti Mary Annin avioliitto päätyi asumuseroon ja sitä kautta taloudelliseen ahdinkoon. Annie oli toivoton alkoholisti, ja Elisabetin maine saattoi mennä joko siksi, että hän joutui palvelijana seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi tai antautui itse suhteeseen rakastamansa miehen kanssa.

He kukin päätyivät tahoillaan Lontoon köyhään Whitechapelin kaupunginosaan ja sen rähjäisiin tilapäismajoituksiin. Aina raha ei riittänyt edes yömajaan, ja toisinaan lantti teki mieli käyttää oluttuoppiin ennemmin kuin kattoon pään päällä. Usein köyhät nukkuivatkin taivasalla.

Viiltäjä-Jackiksi kutsuttu sarjamurhaaja murhasi ja silpoi kadulla nukkuvia naisia Lontoossa 1880-luvulla. Aihetta ruodittiin aikansa sanomalehdissä herkeämättä. Kuva: Wikimedia Commons
Viiltäjä-Jackiksi kutsuttu sarjamurhaaja murhasi ja silpoi kadulla nukkuvia naisia Lontoossa 1880-luvulla. Aihetta ruodittiin aikansa sanomalehdissä herkeämättä. Kuva: Wikimedia Commons

Uhrien kohtalo herätti surua ja vihaa

Rubenhold uskoo, että Viiltäjä-Jack murhasi uhrinsa, kun nämä nukkuivat kadulla. Mary Jane Kelly tapettiin vuoteeseensa. Kaikkien kurkku oli viilletty auki ja alavatsaa silvottu. Joltakin oli viety kohtu, toiselta munuainen tai muita sisäelimiä.

Naiset olivat päätyneet kadulle yhteiskunnallisten ongelmien ja henkilökohtaisten tragedioiden takia. Samankaltaisia on nykyäänkin: köyhyyttä, ongelmia avioliitossa, lasten kuolemia, alkoholismia ja muita riippuvuuksia sekä kodittomuutta.

– Kirjan kirjoittaminen oli raskasta ja surullista. Surun jälkeen tuli viha. Miten vähän yhteiskunta välittikään näistä naisista, Rubenhold sanoo.

Turistikierrokset näyttävät kyseenalaisilta

Viiltäjä-Jackin uhrit eivät ole ainoat naiset, jotka historiankirjoitus on unohtanut.

– Historia on täynnä tavallisia naisia ja rehellisyyden nimessä myös tavallisia miehiä, joiden ihmeellisestä elämästä ei juuri kirjoiteta, Rubenhold sanoo.

Hänen mielestään ei riitä, että kirjoitetaan kuninkaallisten historiasta. Lisäksi pitäisi paljon enemmän kertoa myös tuntemattomien ihmisten tarinoita. Kun niitä peilataan oman aikansa yhteiskuntaan, syntyy kiinnostavia kuvia.

Nykypäivän ihmisille Rubenholdilla on yksi toive. Hänen mielestään jokaisen turistin, joka aikoo osallistua Lontoossa järjestettäville Viiltäjä-Jack-turistikierroksille, kannattaisi tutustua uhrien tarinoihin.

– En usko, että turistikierrokset loppuvat. Mutta jos tuntee uhrit ja ymmärtää heidän olleen oikeita ihmisiä ja inhimillisiä olentoja, ei tee enää mieli osallistua, hän sanoo.

Koronavirus ei katkaise yhteydenpitoa

Lontoolaisen Hallie Rubenholdin oli tarkoitus matkustaa maaliskuussa Suomeen markkinoimaan kirjaansa. Koronaviruksen takia matka luonnollisesti peruuntui, joten haastattelu tehtiin Skype-puhelun avulla.

Kirjailija pohtii, että elämme viruksesta huolimatta onnekasta aikaa, sillä viestiyhteydet ovat paremmat kuin koskaan aiemmin historiassa. Vaikka olemme suljettuina koteihimme, voimme olla yhteydessä muuhun maailmaan.

Kevään työmatkojen peruunnuttua Rubenhold istuu kotonaan Lontoossa, viestittelee ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ja hoitaa kotoa myös osan työasioistaan.

Hän toivoo, että jotain tästä yhteydenpidosta ja välittämisestä jäisi jäljelle myös sitten, kun poikkeustilanne toivottavasti joskus on ohi.

– Ihmiset tarvitsevat ihmisiä. Ilman toisiamme emme pärjää, hän sanoo.

Hallie Rubenhold

Lontoossa asuva historioitsija ja kirjailija.

Julkaissut tieto- ja kaunokirjoja, jotka käsittelevät historian naisia ja mm. prostituutiota 1700-luvun Englannissa.

Väitöskirja käsitteli avioliittoa ja lastenkasvatusta 1700-luvulla.

Tuorein teos Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit (Atena Kustannus) ilmestyi juuri suomeksi.

BBC suunnittelee kirjasta tv-sarjaa.

Viisi uhria

Viiltäjä-Jackiksi nimitetyn, tuntemattomaksi jääneen sarjamurhaajan tiedetään varmuudella murhanneen ainakin viisi naista Lontoossa vuonna 1888.

Mary Ann Nichols, 43 vuotta, painokoneenkäyttäjän vaimo.

Annie Chapman, noin 47 vuotta, ajurin leski.

Elisabeth Stride, 44 vuotta, puusepän leski.

Catherine Eddowes, 46 vuotta, oletettavasti naimaton nainen.

Mary Jane Kelly, 25 vuotta, prostituoitu.

Yleisesti on ajateltu, että Viiltäjä-Jackin uhrit olivat ”vain prostituoituja”. Rubenholdin viesti on, että he olivat perheellisiä naisia, joiden elämässä oli köyhyyttä, alkoholismia, avio-ongelmia ja muita vastoinkäymisiä. Siksi heitä pidettiin langenneina naisina.

Uusimmat

Fingerpori

comic