HYÖTYJUTUT

Ulla ja Jouni Nikulan 1800-luvun hirsitalo on kuin satukirjasta – Näin upealta voi näyttää, kun sisustaa vanhalla ja kierrätetyllä, katso myös video

Ulla Nikula ei ollut koskaan edes tapetoinut ennen perheen muuttoa 1800-luvun hirsitaloon. Unelmien talo innosti tekemään siitä juuri omannäköisen. Nikuloiden kodissa näkyy perheen filosofia: osta uutta vain jos on aivan pakko.
Jouni, Aarni, Pihla ja Ulla Nikula viettävät unelmiensa kodissa ensimmäistä joulunaikaansa. Ulla Nikula on askarrellut ikkunakoristeita paperipusseista. Kuva: Clas-Olav Slotte
Jouni, Aarni, Pihla ja Ulla Nikula viettävät unelmiensa kodissa ensimmäistä joulunaikaansa. Ulla Nikula on askarrellut ikkunakoristeita paperipusseista. Kuva: Clas-Olav Slotte

Saa olla osa jotain itseään suurempaa, kun asuu tällaista taloa.

Siltä Ulla Nikulasta tuntuu, vaikka hän tietää sen kuulostavan mahtipontiselta.

Vuonna 1806 rakennettu hirsitalo viestii omistajilleen aiempien asukkaiden tarinaa.

– Tämä talo on minulle persoona, se puhuttelee. Täällä on 200 vuoden aikana asunut tosi monta ihmistä. Itse olen ollut olemassa 34 vuotta. Se vetää nöyräksi.

Perhe muutti taloon tammikuussa ja viettää siellä nyt ensimmäistä joulunaikaansa.

Hirsiseinän kuoriminen esiin oli yksi talon näkyvimpiä muutoksia. Pinnan alta paljastui satoja vuosia vanhoja tapetteja ja 1800-luvun New Yorkista tuotuja sanomalehtiä. Kuva: Clas-Olav Slotte
Hirsiseinän kuoriminen esiin oli yksi talon näkyvimpiä muutoksia. Pinnan alta paljastui satoja vuosia vanhoja tapetteja ja 1800-luvun New Yorkista tuotuja sanomalehtiä. Kuva: Clas-Olav Slotte

”Menin vain sekaisin tästä talosta”

Aku-koira juosta hyssyttelee häntä viuhtoen pihalta idylliselle kuistille. Sisään astuessa avautuu näkymä sinisävyiseen olohuoneeseen. Koko talo on persoonallista väriloistoa, tunnelma on kuin satukirjasta.

Talo oli ostettaessa niin hyvässä kunnossa, että sille ei olisi ollut pakko tehdä mitään. Sellaista Nikulat etsivätkin. Perinpohjainen remontti oli tehty 1990-luvulla, sieltä oli peräisin sisustusilmekin. Se muutettiin täysin, mutta kohtalaisen kevyin konstein.

– Yllättävän pienillä jutuilla pystyy tekemään isoja asioita. Olen yrittänyt löytää talon sielua visuaalisin keinoin, Ulla Nikula kertoo.

Ennen talon ostoa Nikula ei ollut koskaan edes tapetoinut. Talo teki hänestä remontoijan.

– En tiennyt, että olen tämmöinen tyyppi. Menin vain sekaisin tästä talosta. En edelleenkään tiedä mistään mitään, mutta olen kiinnostunut oppimaan, hän naurahtaa.

Juttu jatkuu video jälkeen:

Pahan hengen karkotusta ja New Yorkin sanomalehtiä

Suurin homma oli poistaa talon kaikki vanhat tapetit. Nikula vietti hyvin monien työpäivien jälkeen kolmituntisia tuokioita höyryttämässä ja raaputtamassa.

– 1990-luvun lasikuitutapetti ei ole paras ratkaisu hirsitaloon, hän huomauttaa.

Näkyvimpiä muutoksia on olohuoneen seinä, jonka upeat hirret kuorittiin esiin. Sitä Nikula ei ollut valmiiksi suunnitellut.

– Tuli yhtäkkiä mieleen, että olisipa ihanaa, jos ei vetäisikään tapetilla kaikkea vaan jättäisi hirttä näkyviin.

Kirvesmies poisti aiemman levyn päältä ja totesi, että alta löytyy hyvännäköistä hirttä. Likainen hirsiseinä pestiin kolme kertaa juuriharjalla ja mäntysuovalla. Oli oltava tarkkana, ettei vanha pinta kärsi.

– Hirsiseinässä on koloja, jotka ovat kuulemma syntyneet, kun kirveellä on hakattu pois pahoja henkiä, Nikula esittelee.

Pinnasta paljastui myös pieni kukkakuvio.

Löytyi myös 200 vuoden takaisia tapetteja ja New Yorkista tuotuja sanomalehtiä 1890-luvulta. Niitä sai irrotettua talteen vain pieninä paloina.

Nikuloita jännitti, huonontaako pinnan avaaminen talon ilmaa, mutta mitään hajuja ei tullut.

Sali on "mummun huone". Suurin osa sen kalusteista on Ulla Nikulan mummun perintöä. Penkki on Jouni Nikulan isosedän tekemä. Kuva: Clas-Olav Slotte
Sali on ”mummun huone”. Suurin osa sen kalusteista on Ulla Nikulan mummun perintöä. Penkki on Jouni Nikulan isosedän tekemä. Kuva: Clas-Olav Slotte

Mandariininkeltainen muistuttaa aiemmasta kodista

8-vuotias Aarni Nikula loikkii ketterästi pieneen koloon portaikon yläpuolelle. Siellä on hänen majansa ja lempipaikkansa talossa.

11-vuotiaalle Pihla-tyttärelle mieluisin on oman huoneen tuoli, joka on äidin vanha.

Aarnille tärkeä on myös oman huoneen mandariininkeltainen tapetti. Se on samanvärinen kuin oli hänen huoneensa perheen aiemmassa kodissa.

Pintaremonttia syvemmälle mentiin yläkerran lastenhuoneissa, joihin perhe rakensi nukkumispesät entisten komeroiden paikalle. Seiniin tehtiin isommat aukot, ja uusi lattia laitettiin. Lastenhuoneisiin kairattiin myös vaatehuoneet ja uudet oviaukot, joihin asennetut patinoituneet ovet ovat perheen isän Jouni Nikulan isän varastoista.

1990-luvun avonaiset portaat muutettiin umpinaisiksi, ja alle saatiin kaappitilaa.

Myös kodin ulko-ovi vaihdettiin pirteän keltaiseksi.

Lisäksi lattioita hiottiin ja maalattiin.

1990-luvun avonaiset portaat muutettiin umpinaisiksi, ja alle saatiin kaappitilaa. Persoonalliset tapetit tekevät ison osan talon ilmeestä. Kuva: Clas-Olav Slotte
1990-luvun avonaiset portaat muutettiin umpinaisiksi, ja alle saatiin kaappitilaa. Persoonalliset tapetit tekevät ison osan talon ilmeestä. Kuva: Clas-Olav Slotte

Hammastahnapuita jouluikkunassa

Kaikki salin kalusteet ovat Ulla Nikulan Anni-mummun perintöä. Sininen matto on Nikulan isotädiltä.

– Tämä on minulle niin mummun huone. Voisin kuvitella, että mummu tykkäisi tästä.

Penkin on tehnyt Jounin isosetä.

– Viime kesänä rapsuttelin vanhan maalin pois. En raaskinutkaan laittaa uutta maalia pintaan, Ulla Nikula kertoo.

Kaikkialla talossa näkyy Nikulan sisustus- ja elämänfilosofia: uutta ostetaan vain silloin kun on ihan pakko.

Pelkästään sänky, sohva ja kukkaruukut ovat 2000-luvun tavaraa.

– Sohvaakin etsin ensin puoli vuotta käytettynä, kunnes luovutin. Vanhat ovat niin paljon paremmin tehtyjä. Usein niitä myös pystyy korjaamaan, toisin kuin jotain muoviesineitä.

Viimeisin tulokas on Nikulan suunnittelema kirjahylly, jonka naapurissa asuva puuseppä toteutti. Materiaalina oli vanha Lundia-hylly, jonka Nikula itse maalasi.

Muutenkin talossa pilkahtelee taidetta tekevän ja valokuvaajana työskentelevän Nikulan omaperäinen kädenjälki. Hän on esimerkiksi maalannut jouluikkunan puut hammastahnalla.

– Ne voisi tehdä kermaviilillä tai piimällä, mutta meidän eläimet nuolisivat sellaiset pois. Hammastahnaan eivät ole koskeneet, Nikula nauraa.

Projekteja tulee toteutettua impulsiivisestikin. Idea makuuhuoneen siniseksi maalatusta ovesta syntyi Nikulan mukaan ”noin seitsemässä sekunnissa”.

Eteisen paneelit hän maalasi juuri vihertäväksi. Samaa sävyä on penkissä ja sähkökaapissa, josta sai messinkinupilla arvokkaamman näköisen.

Aarni Nikulan lempipaikka on portaiden yläpuolella sijaitseva kolo, hänen majansa. Sieltä on hyvä kiikaroida maisemia. Kuva: Clas-Olav Slotte
Aarni Nikulan lempipaikka on portaiden yläpuolella sijaitseva kolo, hänen majansa. Sieltä on hyvä kiikaroida maisemia. Kuva: Clas-Olav Slotte

”Tiesin heti, että tämä on se talo”

Vanha talo on Ulla Nikulan unelmien talo. Onnelliseksi tekee esimerkiksi se, miltä puulattia tuntuu jalkojen alla.

– Se vain on eri kuin laminaatti. Tämä lattia on kylläkin niin hyvin tehty, että se ei nitise.

Hän myöntää, että talo on ”aika puhtaasti Ullan projekti”. Mies näyttää kuitenkin vihreää valoa vaimon ehdotuksille.

– Hänellä on täysi luottamus, ja olen iloinen siitä.

Talo oli ehkä kahdestoista, jota perhe aikanaan kävi katsomassa.

– Tiesin heti, että tämä on se talo. Täydellinen sijainti, koko, eikä välttämättä tarvitsisi korjata mitään.

Keittiöön vaihdettiin tasot ja vetimet. Pieni keittiö on vanhan talon vaatima kompromissi. Ulla Nikulan mukaan se ei houkuttele laittamaan ruokaa, mutta sen kanssa selvitään. Kuva: Clas-Olav Slotte
Keittiöön vaihdettiin tasot ja vetimet. Pieni keittiö on vanhan talon vaatima kompromissi. Ulla Nikulan mukaan se ei houkuttele laittamaan ruokaa, mutta sen kanssa selvitään. Kuva: Clas-Olav Slotte

Vähäinen kaappitila opettaa karsimaan

Nikulan perhe asui aiemmin uudessa omakotitalossa, jonka he saivat myytyä monta kuukautta ennen hirsitalon ostoa. Perhe asui välillä puoli vuotta Ulla Nikulan isän yläkerrassa.

Väliaikaismajoituksessa Nikula ehti mielessään suunnitella valmiiksi uuden talon remontin, vaikka käytössä olivat vain myyntivalokuvat. Inspiraatiota hän etsi esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, kuten Instagramista.

– Jouduin opiskelemaan, mitä vanhassa hirsitalossa voi tehdä.

Pieni keittiö ja vähäinen kaappitila ovat vanhan talon miinuspuolia.

Nikula näkee siinä kuitenkin myös hyvää.

– Edellisessä talossa oli loputtomasti varastotilaa. Se ei ole hyvä asia, koska koskaan ei tarvitse tehdä karsintaa. Nyt suhde tavaraan on muuttunut. Koko ajan tekisi mieli vain karsia.

Pihla Nikulan lempipaikka on hänen huoneensa tuoli, joka on Ulla-äidin vanha. Kuva: Clas-Olav Slotte
Pihla Nikulan lempipaikka on hänen huoneensa tuoli, joka on Ulla-äidin vanha. Kuva: Clas-Olav Slotte

Vastavuoroinen talosuhde

Tammikuussa Nikulat alkavat laittaa kylpy- ja kodinhoitohuoneita uuteen uskoon. Keittiöremontti on haaveissa, samoin pönttöuuni olohuoneen nurkkaan. Takka siellä on joskus aiemmin ollutkin.

Nikula haluaa kohdella talovanhusta hyvin.

– Silloin se myös antaa minulle paljon. Se on vastavuoroista, vähän kuin parisuhde.

Talon kuisti on tehty 1990-luvulla. Nikulat rakensivat kesällä terassin. Kuva: Clas-Olav Slotte
Talon kuisti on tehty 1990-luvulla. Nikulat rakensivat kesällä terassin. Kuva: Clas-Olav Slotte

 

Gretan talo

Mikä? Vuonna 1806 rakennettu hirsitalo Kokkolan Vanhankaupungin eli Neristanin laitamilla. Talossa on noin 130 neliötä tilaa, joiden lisäksi yläkerran matalat osat.

Ketkä? Talon rakennutti Nils Björkman vaimonsa Gretan kanssa. Jo muutamaa vuotta myöhemmin taloa jäi asumaan Greta yksin, kun hänen miehensä menehtyi. Myöhemmin talossa on asunut esimerkiksi monta merimiestä.

Talon nykyiset asukkaat ovat valokuvaaja Ulla Nikula, toimittaja Jouni Nikula, heidän lapsensa Aarni ja Pihla sekä Aku-koira ja Taika-kissa.

Muuta? Ulla Nikula esittelee Gretan talon vaiheita Instagram-tilillä.

Uusimmat

Fingerpori

comic