HYÖTYJUTUT

Vesa-Matti Loiri on ollut viidesti lähellä kuolla – Kokosimme taiteilijan elämän 7 tärkeintä roolia

Taiteilija Vesa-Matti Loirin elämään on mahtunut huippuroolien ja laulujen lisäksi liuta rakastumisia ja menetyksiä, maljakaupalla viinaa, huumeita ja lääkkeitä sekä iso annos kipua ja nautintoa. Jari Tervon kirjoittama massiivinen elämäkerta paljastaa kansan rakastamasta taiteilijasta myös vähemmän rakastettavia puolia. Kokosimme 719-sivuisesta teoksesta 74-vuotiaan Loirin elämän seitsemän tärkeintä roolia.
Vesa-Matti Loiri keikalla vuonna 2005.
Vesa-Matti Loiri keikalla vuonna 2005.

Poika

Vesa-Matti Loiri syntyi tammikuussa 1945 Lily ja Taito Loirin esikoisena. Tööläläisperheessä harrastettiin keskivertoa enemmän taiteita: piirrettiin, maalattiin, soitettiin ja laulettiin sekä luettiin paljon kirjoja. Veljekset Vesa-Matti ja Veli-Pekka lauloivat Cantores Minores -kuorossa. Veli-Pekka sai vanhemmiltaan kitaran ja Vesa-Matti nokkahuilun.

Vesa-Matti Loiri innosti pihan poikaporukan näyttelemään elokuvien taistelukohtauksia, ja kun perhe muutti Haagaan, Loiri oli mukana perustamassa sinne lasten kesäteatteria. Oppikoulussa hän alkoi keikkailla kaverinsa Mikko Kuoppamäen kanssa Tiernapoikana sekä soittaa bändissä.

Urahaaveet alkoivat näyttää selviltä.

Vuonna 1962 Loirin veljekset olivat mukana osuusliike Elannon musikaalissa, jota katsomaan sattui elokuvaohjaaja Mikko Niskanen. Tämä vaikuttui vanhemman Loirin kyvyistä ja pestasi pienikokoisen 17-vuotiaan Pojat-elokuvansa päärooliin.

Äitinsä hylkäämän Jaken roolissa Loiri näytteli itsensä elokuvayleisön suosioon. Seuraavana vuonna avautuivat Teatterikoulun ovet.

Veli-Pekka ja Vesa-Matti Loiri matkalla kouluun syksyllä 1953. Kuva: Vesa-Matti Loirin kotiarkisto
Veli-Pekka ja Vesa-Matti Loiri matkalla kouluun syksyllä 1953. Kuva: Vesa-Matti Loirin kotiarkisto

Kaatuja

Keväällä 1967 Loiri näytteli Helsingin kaupunginteatterin Porvaritansseissa työläispoikaa, joka saa turpaansa ja romahtaa portaat alas. Loiri ehdotti ohjaaja Kalle Holmbergille, että tulisi portaat alas tavallista näyttävämmin.

Näyttelijä oli opetellut turpaan saamista ja kaatumista jo nuorena poikana Mikko Kuoppamäen kanssa katuteatteria tehdessään. Näistä taidoista sekä urheilijataustasta oli nyt apua.

Hurjan näköinen kaatuminen teki vaikutuksen toimittaja Aarre Eloon, joka käsikirjoitti tuolloin suosittua Jatkoaika-tv-ohjelmaa. Ohjelmassa järjestettiin syyskuussa 1968 epäviralliset kaatumisen Suomen mestaruuskisat. Loirin Hemminki Hämminki -hahmo voitti kisan tulemalla rappuset alas pää edellä kahdella ja puolella kierteellä.

Yleisön joukosta kuultiin kirkaisuja. Suoritus oli ylivoimainen. Loiri kruunattiin kaatuilun epäviralliseksi Suomen mestariksi, Jari Tervo kirjoittaa Loirin elämäkerrassa.

23-vuotias Loiri oli kaatunut suoraan suomalaisten tv-katsojien sydämiin. Vielä samana syksynä tuli ensi-iltaan Spede Pasasen tuottama Noin 7 veljestä -elokuva, jossa huovia näyttelevä Loiri puhui hassusti sökeltäen.

Kaatumisen ja puhetapansa ansiosta näyttelijästä tuli kertaheitolla koko kansan Ploiri.

Uuno-elokuvat olivat katsojamenestyksiä. Niitä tehtiin kaikkiaan 20.
Uuno-elokuvat olivat katsojamenestyksiä. Niitä tehtiin kaikkiaan 20.

Uuno

1970-luvun alussa Vesa-Matti Loiri teki valinnan viihteen ja vakavan teatteritaiteen välillä. Hän ansaitsi laulu- ja kaatumiskeikoillaan jopa kymmenen kertaa teatteritöitä enemmän.

Artistit Oy:n perustaja Antti Einiö houkutteli Loirin hyppäämään täyspäiväisesti viihdemaailmaan. Loiri irtisanoutui Helsingin kaupunginteatterista. Hän ei uskonut Kansallisteatterin ohjaajana toimineen Edwin Laineen varoituksia viihdemaailman kiroista.

– Se on niin kova maailma että se rikkoo, Laine neuvoi Loiria Tervon elämäkerran mukaan.

Tosiasiassa valinta ei ollut kovin vaikea, sillä nuori mies janosi suosiota. Tuohon aikaan suosittu televisio-ohjelma keräsi yli kaksi miljoonaa katsojaa. Jatkoajan ansiosta Loiri oli noussut tähdeksi, joka tunnettiin katukuvasta.

Syyskuussa 1971 Spede Show’ssa esitettiin sketsi, jossa Loirin ja Marjatta Raidan näyttelemä pariskunta kiistelee olohuoneessaan kuvitteellisesta lottovoitosta ja sen jakamisesta. Vaikka miehen nimi oli vielä tässä vaiheessa vielä Usko eikä hänellä ole yllään reikäpaitaa, Uuno oli syntynyt.

Kaksi vuotta myöhemmin ensimmäinen Uuno Turhapuro -elokuva sai ensi-iltansa. Loiri maskeerasi sitä varten itse itselleen harvat hampaat, täpläkulmakarvat, pörrötukan ja mustan sängen. Yliampuva habitus meni kansaan täydestä.

Ensimmäinen Uuno sai yli 600 000 katsojaa. Uuno-elokuvia tehtiin kaikkiaan 20.

Otavan kustantama elämäkerta Loiri. ilmestyy 12. syyskuuta 2019. Kuva: Otava Otava
Otavan kustantama elämäkerta Loiri. ilmestyy 12. syyskuuta 2019. Kuva: Otava Otava

Naistenmies

Jatkoaikaa juonsi muuan Lenita Airisto. Muutamaa vuotta myöhemmin Airisto haastatteli Loiria 1972 Jaana-lehden Miehiä minun makuuni -palstalleen. Haastatteluhetkellä näyttelijä oli jo kokenut naistenmies.

Tervon elämäkerran mukaan Loiri rakastui ensimmäisen kerran jo päiväkoti-ikäisenä. Ihastuksen kohde oli 18-vuotias hoitajan sijainen, joka kutsui pikkupojan hoitopäivän päätteeksi kanssaan elokuviin. Teatterikoululaisena Loiri kävi puolestaan laulutunneilla vanhemman naisopettajansa kotona, eivätkä oppilas ja opettaja keskittyneet aina pelkästään äänenkäyttöön.

Parikymppisenä Loiri oli ehtinyt jo naimisiin teatterikoulussa tapaamansa näyttelijän Tuula Nymanin kanssa, mutta liitto kesti vain pari vuotta. Sen jälkeen hän asui hetken laulaja Carolan kanssa ja kihlautui valokuvamalli ja tanssijaKatja Peiposen kanssa. Näiden välissä – ja osin myös yhtä aikaa – oli lukuisia muita.

Airiston artikkelissa Loiri vakuutti rakkauden olevan hänelle työtä tärkeämpää.

– Toisen ihmisen olisi kuitenkin tajuttava, että tämä meidän rakkautemme on aina olemassa, vaikka lähdenkin välillä pois. Se on minulle pakko, rakkaus on silti olemassa. Ihmisten pikkumaisuus ei vain pysty sulattamaan sitä, Loiri totesi jutussa.

Haastattelun päätteeksi 35-vuotias Airisto tarjosi 27-vuotiaalle Loirille autokyydin ja tunnusti rakastavansa tätä. Siitä alkoi kuukausien suhde, joka pysyi medialta piilossa aina 2000-luvulle saakka.

Tammikuussa 1973 Loiri oli jo uudestaan naimisissa. Hän oli tavannut 19-vuotiaan opiskelijan Mona Puolasen ja tullut huumepäissään kosineeksi.

Vesa-Matti Loiri syksyllä 1997 poikiensa Ukon ja Sampon kanssa. Kuva: Stina Toljander / Otava
Vesa-Matti Loiri syksyllä 1997 poikiensa Ukon ja Sampon kanssa. Kuva: Stina Toljander / Otava

Isä

Syksyllä 1973 Vesa-Matti Loiri otti vastaan taiteellisen työn Turun kaupunginteatterin Seitsemässä veljeksessä. Hän ja Mona Loiri muuttivat hetkeksi Turkuun, jonne Jan Loiri syntyi syyskuussa 1973.

Neljä vuotta myöhemmin liitto oli jo päätymässä eroon, kun 23-vuotias Mona Loiri menetti autonsa hallinnan, ajautui vastaantulevien kaistalle ja törmäsi sillankaiteeseen. Viikon kuluttua vaimonsa kuolemasta Vesa-Matti Loiri yritti itsemurhaa rauhoittavilla lääkkeillä.

Työt ja nelivuotias poika pakottivat miehen kuitenkin takaisin elämänsyrjään kiinni.

Pieni Jan Loiri kulki usein mukana isänsä laivakeikoilla. Laivan henkilökunta kaitsi lasta, mutta myös yksi matkustajista ilmoittautui lastenhoitajaksi. Hän oli Riitta Jäppinen, joka ilmestyi laivalle usein Loirin esiintymisten aikaan. Heinäkuussa 1978 Loiri ja Jäppinen vihittiin, ja huhtikuussa 1979 perhe kasvoi Jenni-tytöllä.

Seuraavana kesänä Loirin mieli alkoi taas mustua. Viihdetaiteilija haki apua ja pääsi jonon ohi kuukaudeksi toipumaan Lapinlanden psykiatriseen sairaalaan.

Huhtikuussa 1982 Riitta ja Vesa-Matti Loiri saivat pojan, Joonaksen. Isä puuhasteli päivät kotona ja työskenteli iltaisin. Tällä kertaa perhe-elämää kesti seitsemän vuotta, kunnes Loiri pakkasi laukkunsa ja kertoi lapsilleen lähtevänsä lopullisesti kotoa.

Kesäkuussa 1994 esikoispoika Jan Loiri ajoi kohti kotiaan, törmäsi vastaantulevaan autoon ja menehtyi. 49-vuotias isä oli juuri tavannut uusimman rakkaansa, 21-vuotiaan Stina Toljanderin, joka alkoi Janin kuoleman aikoihin odottaa lasta. Ukko syntyi maaliskuussa 1995 ja Sampo kesäkuussa 1996. Tämäkään perhe ei pysynyt ikuisesti yhdessä.

Toukokuussa 2019 Joonas Loiri menehtyi yllättäen sairauskohtaukseen. Isä kuuli asiasta kotiovelleen tulleilta Riitta ja Jenni Loirilta. Näin Loiri kertoo tilanteesta Tervon elämäkerrassa:

Hänet oli löydetty kotoaan. Hänellä oli ollut oma muuttopäivä, mutta kun häntä ei kuulunut, kantomiehet huolestuivat. Poikani oli jo muuttanut.

Joonas lähti ennen vanhaa isäänsä, kuten isoveljensä Jankku. Järjestys on luonnonvastainen ja siksi niin julma. Kun minun piti kyyneltyä elokuvan kohtauksessa, minun tarvitsi vain muistella kuusivuotiasta Joonasta isosiskonsa Jennin liian pitkissä sukkahousuissa. Niin touhuissaan pelaamassa kanssani Amigaa, ettei pikku reppana ehtinyt ajoissa pissalle.

Vesa-Matti Loiri esiintyi itsenäisyysjuhlissa Tampere-talolla vuonna 2013. Kuva: Eriika Ahopelto
Vesa-Matti Loiri esiintyi itsenäisyysjuhlissa Tampere-talolla vuonna 2013. Kuva: Eriika Ahopelto

Muusikko

Levyartistina Vesa-Matti Loiri aloitti jo vuonna 1966, kun hän tulkitsi levyllisen Kaj Chydeniuksen lauluja Kalle Holmbergin ja Kaisa Korhosen kanssa.

Ensimmäinen soololevy ilmestyi vuonna 1971. 4+20-jazz-albumin nimi viittasi kannabikseen, jota Loiri ystävineen poltteli usein jamien ohessa.

Myöhemmin 70-luvulla Loiri levytti albumillisen Reino Helismaan ja Toivo Kärjen tuotantoa, mutta suurimpaan suosioon laulajana veivät Leino-tulkinnat. Niitä Loirille tarjosi säveltäjä Perttu Hietanen.

Eino Leino -levy meinasi tosin jäädä tekemättä, sillä laulaja oli unohtanut säveltäjältä saamansa C-kasetin Tavastian takahuoneeseen. Onneksi sinnikäs Hietanen soitti sävellystensä perään ja C-kasetti sattui yhä lojumaan keikkapaikan takahuoneen hyllyllä.

Eino Leino nousi helmikuussa 1980 levymyyntilistojen ykköseksi. Nocturnesta ja Lapin kesästä tuli klassikkoja.

Myöhemmin myyntitilastojen ykköseksi ylsivät myös Naurava kulkuri sekä Lappi-trilogian kaikki kolme levyä.

 

Potilas

Jari Tervon elämäkerran mukaan Vesa-Matti Loiri on ollut elämänsä aikana usein lähellä kuolemaa. Itsemurhayrityksen lisäksi läheltä piti -tilanteita on ollut ainakin neljä.

Syksyllä 1969 Oloksella Pohjan tähteet -elokuvan kuvauksissa näyttelijän piti roikkua hiihtohissistä tunturin laelle saakka. Loiri vakuutti pystyvänsä roikkumaan koko matkan, mutta näyttelijä Simo Salminen halusi varmistaa asian sitomalla kollegansa hissiin nahkahihnalla. Matka oli odotettua raskaampi. Ennen huippua Loiri menetti tajuntansa ja jäi roikkumaan nahkahihnan varaan. Ilman sitä hän olisi pudonnut yli 20 metrin matkan kivikkoon.

Vuonna 1970 Loirin sääriluu murtui jalkapallopelissä. Pari päivää myöhemmin miestä sairaalaan katsomaan tullut ex-missi Virpi Miettinen huolestui tämän voinnista. Kuumeinen Loiri kiidätettiin teho-osastolle. Ripeä toiminta auttoi ja hän toipui hengenvaarallisesta rasvaemboliastaan.

Kirjailija Jari Tervo kirjoitti Vesa-Matti Loirista yli 700-sivuisen elämäkerran. Kuva: Ossi Ahola
Kirjailija Jari Tervo kirjoitti Vesa-Matti Loirista yli 700-sivuisen elämäkerran. Kuva: Ossi Ahola

Kolmas hengenpelastaja oli ohjaaja Kari Väänäsen vaimo Terhi Väänänen. Hän löysi Loirin kesäkuussa 2011 henkitoreissaan sodankyläläisen hotellin käytävältä. Elokuvajuhlilla esiintynyt Loiri oli menettänyt tajuntansa alkoholin, uni- ja kipulääkkeiden, kannabiksen sekä sairastamansa uniapnean yhteisvaikutuksesta.

Loiri kiidätettiin Rovaniemelle tehohoitoon ja hengityskoneeseen. Seuraavana päivänä hän alkoi taas hengittää omin voimin.

Jari Tervo kuvaa Joonas Loirin ja manageri Pete Eklundin todistamaa tilannetta kirjassaan näin:

Loiri makasi huoneessa valtavassa sängyssä. Hänet oli yhdistetty vaikuttavan näköisiin laitteisiin. Hänen kasvojaan peitti naamarin kaltainen vekotin. Se otettiin hitaasti kasvoilta pois. Sairaanhoitaja kostutti Loirin huulia pumpulipäisellä tikulla. Loiri avasi silmänsä. Sekä sininen että ruskea pyörivät holtittomasti. Se näytti kamalalta. Olivatko hänen aivonsa tuhoutuneet hapenpuutteessa?

Vähitellen silmät alkoivat kohdistua esineisiin ja molemmat kädet vapisten nousta. Loiri viittasi Eklundina ja poikaansa toisella kädellään lähemmäs. Miehet kumartuivat Loirin kasvojen puoleen. Kenties he kuulisivat suuren taiteilijan viimeiset sanat.

Loiri kuiskasi käheästi: ”Patjan alle jäi yks jointti.”

Se oli hänen ensimmäinen alkoholiton päivänsä yli kuuteen vuoteen. Joulukiertueella 2012 viina otti kuitenkin taas miehestä vallan. Keikat kärsivät, kun viinaa meni litran pullo päivässä.

Loirille tehtiin mahalaukun ohitusleikkaus, mikä tiputti painoa 60 kiloa ja paransi diabetesoireita. Elämäntavat eivät kuitenkaan täysin korjaantuneet. Ennen kesän 2014 Vain elämää -kuvauksia Loiri viihtyi Thaimaassa kosteissa merkeissä. Manageri järkyttyi saapuessaan taiteilijan bungalowille.

Jokainen vaakasuora pinta oli täynnä tyhjiä viinapulloja ja breezereitä, siivottu oli viimeksi joskus. Rankasti laihtunut Loiri makasi tukalan kuumassa asunnossa nahkasohvalla vaippahousuja lukuun ottamatta alasti. Ne olivat välttämättömät jonkin aikaa vatsanohitusleikkauksen jälkeen.

”Pojat, te tulitte”, Loiri huokaisi voipuneesti sohvaltaan.

Loiri toipui Thaimaan-lomastaan yksityissairaalassa ja sai itsensä tv-sarjan nauhoituksiin mennessä kuvauskuntoon. Keikkakesän jälkeisessä lääkärintarkastuksessa Loirin kaulavaltimoiden huomattiin kuitenkin olevan 80-prosenttisesti tukossa. Leikkaus pelasti Loirin viidennen kerran kuolemalta.

Aivan elämäkerran lopussa Vesa-Matti Loiri kertoo omin sanoin vaikeasta viime keväästään.

Joonaksen hautajaisissa oli arkku auki. Poikani oli ortodoksi. Kosketin häntä viimeisen kerran ja sävähdin kylmää ihoa.

Keväästä tuli muutenkin kauhea. Sykkeeni oli kolmisenkymmentä kertaa minuutissa. Pyörtyä kupsahtelin päivittäin, loukkasin pääni vessassa, verta valui runsaasti. Minut toimitettiin ambulanssilla sairaalaan. Vanhaan sydämeeni asennettiin tahdistin. Nyt gongi lyö kuusikymmentä kertaa minuutissa.

Uurnan maahanlaskijaisissa meitä oli kolme: Riitta, Jenni ja minä. Minulla oli vaikeaa, mutta painavinta taakkaa kantoi Riitta, Joonaksemme äiti. Hän oli lohduton, mutta hän oli myös urhea, kesti kaiken ja enemmänkin, huolehti vielä minun jaksamisestani. Kun katson häntä, tiedän että meidän yhteisestä taipaleestamme on jäänyt jäljelle vain kestävä ja arvokas: rakkaus ja muistot.

Jalkapalloilija Jari Litmanen ja presidentti Sauli Niinistö vierailivat syksyllä 2014 Vesa-Matti Loirin isännöimässä Loirinuotiolla-ohjelmassa. Kuva: Jaani Kivinen / Otava
Jalkapalloilija Jari Litmanen ja presidentti Sauli Niinistö vierailivat syksyllä 2014 Vesa-Matti Loirin isännöimässä Loirinuotiolla-ohjelmassa. Kuva: Jaani Kivinen / Otava

Lähde: Jari Tervo: Loiri. Otava 2019. 719 s. Ilmestyy 12. syyskuuta 2019.

Järkälemäinen elämäkerta

Kirjailija Jari Tervo haastatteli Vesa-Matti Loiria pitkään elämäkertaa varten muun muassa Lapissa ja Espanjassa.

Kirjaa varten on haastateltu myös lukuisia Loirin läheisiä.

Tervo kutsuu Loiria kirjan alkupuolella Matiksi, sillä sillä nimellä kohde itse itseään halusi lapsena kutsuttavan.

Otavan kustantama elämäkerta ilmestyy 12. syyskuuta.

Uusimmat

Fingerpori

comic