Kolumnit

200 vuotta järjestäytynyttä kuorolaulua eli miten suomalainen kuorolaulu sai alkunsa

Vuodesta 1792 vuoteen 1832 elänyt Johan Josef Pippingsköld oli molempien oikeuksien kandidaatti. Tarkemmin ilmaisten Turun hovioikeuden virkamiehenä toiminut juristi. Hän oli myös filosofian maisteri.

Ai, että mitä sitten? No, sitä sitten, että sivistyneistösuvun geeneillä siunattu Johan Josef Pippingsköld oli myös musiikin harrastaja, joka muun muassa perusti Turkuun Sångsällskapet-kuoron. Samalla hän painoi nimensä historiaan paitsi suomalaisen ylioppilaskuorolaulun myös suomalaisen mieskuoro- ja yleensäkin järjestäytyneen kuorolaulun isänä.

Tuplakvartettina aloittanut Sångsällskapet piti ensimmäisen julkisen laulukonventtinsa 5. marraskuuta 1819. Tilaisuudessa, jonka kahden viikon päästä odottava 200-vuotispäivä lähestyy turhan vähin äänin, kuultiin esimerkiksi vain vuotta aikaisemmin ensiesityksensä Upsalassa saanut Narvan marssi.

Musiikkihistorioitsija Antti Häyrynen toteaa juhlavuoden verkkosivuille kirjoittamassaan Suomalainen kuorolaulu 200 vuotta -historiikissa Sångsällskapetin vakiinnuttaneen nopeasti asemansa sekä julkisten että yksityisten juhlatilaisuuksien vakioesiintyjänä.

Oma korostunut ansionsa Pippingsköldille ja Sångsällskapetille kuuluu aikansa kansainvälisten suuntausten seuraamisesta. Häyrynen katsoo jopa kuoron suurimmaksi merkitykseksi sen, että se järjestäytyi heti alussa kiinteäksi seuraksi vuosimaksua keräämällä.

Sångsällskapetin ohjelmiston hän päättelee koostuneen pääosin jo painetuista ruotsinkielisistä kvartettilauluista sekä Kustaa kolmannen hovipelimanninakin kunnostautuneen Carl Michael Bellmanin laulujen kvartettisovituksista.

Myös Pippingsköldin tavoin Upsalassa opiskellut Carl Axel Gottlund perusti Turkuun mieskuoron. Senkin suotuisasti edennyt toiminta päättyi Sångsällskapetin tavoin Turun paloon 1827. Kuorolaulu oli kuitenkin saanut Suomessa alkukipinänsä.

200-vuotismerkkivuoteen kuuluu, että Suomen mieskuoroliitto ja Finlands svenska manssongarförbund ovat yhdistäneet asian huomioimiseksi voimansa. Yhtä ja toista tapahtumakalenteriinkin on lueteltavaksi kertynyt.

Herää ajatus, jolta on vaikea välttyä: Olisiko maamme kuoroväki voinut hyödyntää merkkivuottaan nyt esille tullutta tehokkaammin? Kyse on siinä määrin kansakunnan hyvinvointia yhteisyydellään rakentaneesta asiasta.

Aikaakin kuorolauluharrastukseen väestöllämme riittäisi nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tarvitsisi vai jättää vähemmälle ajan- ja energianhaaskaus riidanhaastamiseen yhä syvemmille kaivettavista ja hämärämmin valaistuista poteroista.

Terveellistä käännettä siihenkin rientoon toisi esimerkin ottaminen maamme ruotsinkielisen väestönosan kuorolauluharrastuksesta.

Kirjoittaja on forssalainen toimittaja.

Fingerpori

comic

Uusimmat