Kolumnit

Älä virus päätä puolestani – Aito muutos syntyy vasta omasta halusta

Enpä olisi uskonut, että nuhakuume tuhoaa unelmat ja muuttaa kaiken.

Huokaisu kuuluu puhelimessa nuoren miehen suusta. Hän on saanut asiansa järjestykseen ja edessä siintävät lupaavat, vaikkakin työntäyteiset päivät matkailualalla.

Eivät siintele enää. Taas on aloitettava alusta ja toivottava, että maailma joskus palaa jengoille, joissa nuhakuume ei määritä olemista ja elämistä. Ei ole reilua sellainen, ei.

Koska jokaisella pilvellä täytyy olla hopeareunus, on virusajastakin ryhdytty etsimään hyviä puolia, vaikka tilanne epäreilu onkin. Onpa joku ehdottanut sitäkin, että pysyviä muutoksia olisi syntynyt.

Tähän on kovin vaikea uskoa.

Itse luulen palaavani vanhoihin tapoihini, jos se vain viruksen jäljiltä on mahdollista. Haluan matkustaa ulkomaille mahdollisimman pian, jos vain jokin lentoyhtiö on pystyssä minua lennättämään.

Itsekästäkö? Ehdottomasti.

Kotimaan liikuntarajoituksetkin haluaisin hylätä heti. No, Helsinkiin ei tee mieli, viruslinkoon.

Etätöistä pidin ennen pandemian alkua. Taisinpa niitä jollekulle kehuakin. Kahdeksan viikon jälkeen on pakko todeta, että saman maiseman tuijottaminen kotikonttorin ikkunasta alkaa ihan pikkuisen tympiä.

Jotenkin olen huomannut kaipaavani työpaikan kauniisti sanottuna retroväristä kokolattiamattoa. Ja todennut, että eipä kuulu pään päältä ilmanvaihtokoneen jatkuvaa, matalaa murinaa.

Enpä siis kauheasti panisi pahakseni palata konttoriin, vaikka työnteon kannalta se ei ole välttämätöntä, josko tarpeellistakaan. Taas alkaisi bensiini palaa työmatkoilla.

Epäeettistäkö? Ehdottomasti.

Täytyisi ravintolaankin päästä käymään. Jos ei sisätiloihin mahdu, niin kai sentään terassille, kun hallituksen uuden linjauksen mukaan niitä eivät rajoitukset aivan yhtä tiukasti sido kuin sisätiloja.

Taitaapa jokunen muukin ajatella, että tämä muutos lähes ravintolattomasta Suomesta ei taida olla täysin tarpeellinen.

Kansanterveydelle haitallista? Ehdottomasti.

Olisiko tässä tämän virusajan opetus? Pakon on sanottu olevan paras muutoksen isäntä. Ihan niin ei taidakaan olla. Kun pakon paine hellittää, ihmismieli halajaa vanhoihin tuttuihin tapoihinsa, pahoihinkin.

Aito muutos syntyy vasta omasta halusta. Haluan itse tuntea huolta maailman epäkohdista tai ilmastonmuutoksesta ja ryhtyä tämän aikaansaamana muuttamaan omia tapojani ja tottumuksiani.

En halua kaipailla loputtoman muuttumattomuuden perään.

En myöskään halua, että virus tekee puolestani eettiset päätökset.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

29.11.2020

Fingerpori

comic