Kolumnit

Arvalla valtaan – Veikko Vennamon kädenjälki näkyy puoluekartassamme

Kuva: tuntematon
Kuva: tuntematon

Isot populistipuolueet ovat uudehko ilmiö. Perussuomalaiset on meidän populistipuolueemme. Mutta se on itse asiassa vanha puolue, kohta eläkeiässä.

Puolueen perusti Veikko Vennamo yli kuusi vuosikymmentä sitten. Nimeksi tuli Suomen Pientalonpoikien Puolue, myöhemmin Suomen Maaseudun Puolue.

Vennamo oli tuolloin ollut yli kymmenen vuotta Maalaisliiton suosittu kansanedustaja, ääniharavakin. Mutta mies oli pahoissa riidoissa puolueen johdon kanssa.

Vuoden 1956 pressavaalivoittonsa jälkeen Kekkonen järjesti voitonjuhlat Kesärannassa. Kutsuttuina olivat kaikki hänen valitsijamiehensä, paitsi Vennamo. Tämä loukkaantui verisesti ja välit menivät lopullisesti poikki.

Pian vuoden 1958 eduskuntavaalien jälkeen Maalaisliitto erotti Vennamon eduskuntaryhmästään. Saman tien Veikko siis perusti oman puolueen.

Puolueen kannatus oli pitkään mitätön, mutta vuoden 1970 vaaleissa jysähti niin, että Yleisradion tietokoneetkin sekosivat. Kansanedustajia SMP sai peräti 18. Sama toistui kahden vuoden päästä ns. hajotusvaaleissa.

Ja sitten alkoivatkin jotenkin tutunoloiset kuviot. Aika pian eduskuntaryhmästä erosi enemmistö eli 12 jäsentä, jotka perustivat Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP).

Seuraavissa vaaleissa SMP sai kaksi kansanedustajaa, SKYP vain yhden ja puolue hiipui historian hämärään.

Veikon poika Pekka sai puolueen uuteen nousuun. Vuoden 1983 vaaleissa se sai peräti 17 kansanedustajaa.

Puolue sai kaksi ministeripaikkaa Sorsan viimeiseen hallitukseen ja edelleen yhden ministeripaikan seuraavaan, Holkerin hallitukseen. Vuonna 1991 puolue sai 7 edustajapaikkaa. Ja kuinka ollakaan, vaalikauden aikana yli puolet eduskuntaryhmästä häipyi kuka minnekin. Saman tien puolue teki talouskonkurssin. Puoluesihteerinä oli Vennamon oppipoika Timo Soini.

Puolueen nimi vaihdettiin Perussuomalaiseksi. Puolueen nuotiota ylläpiti eduskunnassa yksi ainoa kansanedustaja, Raimo Vistbacka. Hiillokseen puhalteli Timo Soini.

Vuoden 2011 vaaleissa tuli sitten iso jytky, 39 kansanedustajaa. Jytky toistui neljä vuotta myöhemmin ja hallitusovet aukesivat puolueelle. Jonkin ajan kuluttua puolue sitten hajosikin. Eduskuntaryhmän enemmistö lähti omille teilleen ja perusti Sinisen puolueen, joka pikavauhtia katosi seuraavissa vaaleissa historian siniseen hämyyn. Jotenkin tuttua…

Mutta palataanpa kaiken alkuun, peräti vuoden 1945 eduskuntavaaleihin. Maalaisliiton Viipurin itäinen vaalipiiri oli asettamassa kansanedustajaehdokkaita. Joku toi esille siirtolaisten asuttamisessa kunnostautuneen Veikko Vennamon nimen. Äänestyksessä tuli listan viimeisestä paikasta tasapeli ja Vennamo sai paikan arvalla. Eduskuntaan hän pääsi saman tien äänivyöryllä 31-vuotiaana.

Mitenköhän puoluekarttamme tänään piirrettäisiin, jos arpa Vennamon kohdalla olisi tuolloin näyttänyt toisin.

Kirjoittaja on toiminut valtionhallinnossa mm. budjettipäällikkönä ja ministeriöiden kansliapäällikkönä.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

30.3.2020

Uusimmat