Kolumnit

Elämä on nyt, ja siksi kouluaika on arvokasta

Vaikka yhteys valtaosaan koulukavereista katoaa vuosien myötä, he ja heihin liittyvät muistot ovat tärkeitä. He ovat osa sitä, mitä olemme ja mitä meistä on tullut, Lännen Median toimittaja Ville Toivonen kirjoittaa.
Kuva: Krista Luoma
Kuva: Krista Luoma

Apuva. A-pu-va.

Kun muistelen koulutieni aloitusta 30 vuotta sitten, mieleeni tulee Pirkka-Pekka Peteliuksen Pulttibois-ohjelmassa esittämä sketsihahmo James Potkukelkka. Televisiossa oli kolme kanavaa eikä internetistä tietoakaan, joten herra Potkukelkka hokemineen oli painunut syvälle monen seitsemänvuotiaan tajuntaan.

Olin toki itsekin lumoutunut apuva-miehen älyttömyydestä, mutta näkyvämmän tai ainakin kuuluvamman vaikutuksen Potkukelkka oli tehnyt samalle luokalle tulossa olleeseen tyttöön. Häntä selvästi jännitti, ja apuva, apuva -hokema ilmeisesti toi hänelle turvaa.

Kuulin tytön hiljaisen avunpyynnön, sillä istuimme luokassa vierekkäin kouluun tutustuttaessa. Olimme käyneet samaa päiväkerhoa, ja hän oli ainoa etukäteen tuntemani luokkakaveri.

Kaikkia meitä jännitti, mutta ei hänkään tainnut apuva kaivata. Menimme keskikokoisen paikkakunnan keskikokoiseen kouluun, jossa opettaja soitti urkuharmonia ja keittäjät tunnettiin nimeltä. Ainakin itse muistan koulun aloittamisen turvallisella tavalla jännittävänä asiana.

Tänä syksynä koulunsa aloittaa noin 60 000 ekaluokkalaista. Heille koulun alkaminen on elämän suurimpia käännekohtia ja uuden ajan alku, mutta ekaluokkalaiset eivät ole ainoita, joita näinä viikkoina jännittää. Peruskoulua käy Opetushallituksen mukaan noin 560 000 oppilasta, lukiolaisia on 100 000 ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoita noin 225 000.

Moni heistä aloittaa uudessa koulussa, ehkä uudella paikkakunnalla. Liian monelle kouluun palaaminen ei ole hauskaa tai jännittävää, liian monelle se on pelottavaa. Liian moni on yksinäinen, liian moni on kiusattu.

Olen ollut onnekas, koska en ole milloinkaan ollut koulukiusattu. Se on ollut nimenomaan onnea, sillä kiusataan koululaista tai opiskelijaa mistä tai miten tahansa, ainoa syy löytyy kiusaajan peilistä.

Koulunkäynti tai opiskeleminen on mitä suurimmassa määrin sosiaalista toimintaa, ja sosiaalinen ympyrä on tärkeä nuorelle ja miksei vanhemmallekin opiskelijalle.

Jotkut koulukavereista kulkevat kanssamme vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, mutta suurimpaan osaan yhteys katkeaa vuosien varrella. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he ja heihin liittyvät muistot edelleen olisi tärkeitä. He ovat osa sitä, mitä olemme ja mitä meistä on tullut.

Kun ala-asteaikaisen sählyporukkamme maalivahti kertoo televisiossa Suomen koronatilanteesta, voin melkein kuulla koulun liikuntasalin lattian narisevan pelitossujen alla. Ja nähdä, kuinka tekemäänsä maalia tuulettaa noiden vuosien paras koulukaverini. Se, jota ei ole kohta kymmeneen vuoteen ollutkaan.

Elämä on tässä, elämä on nyt. Voi kun sen aina muistaisi.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic