Kolumnit

Elämäni kirjailijat, osa 4: Kalle Päätalo kirjoitti maailmasta ja ihmisistä, jotka tunsi läpikotaisin

Kuva: Muu
Kuva: Muu

Muistan kuin eilisen päivän, tai oikeammin myöhäissyksyn illan 60-luvun alkupuolella, kun avasin Kalle Päätalon romaanin Koillismaa. Ulkona oli säkkipimeää, rännänsekainen sade pieksi kotimökin pärekattoa ja tuuli kohisi nurkissa. Kosti Mäkinen hiihti selkosen kuutamossa viittatietä, josta hän ei tiennyt mihin se veisi, vai pitikö hänen hiihtää läpi yön nälissään, kunnes vastaan tulisi ensimmäinen talo, josta voisi saada ruokaa ja yösijaa työtä vastaan. Kalle Päätalon kuvaama maailma oli tutuinta, josta olin koskaan lukenut.

Jopa kirjailijan nimi kuulosti kotoiselta, niin perin suomalaiselta. Kirjan ihmisten murre oli erilaista kuin omassa kotikylässäni, mutta se oli aitoa kansanihmisten puhetta. Samoin ihmisten asenteet ja kyläyhteisön sosiaalisen hierarkian lainalaisuudet. Lukiessani ymmärsin, että Päätalo kirjoitti maailmasta ja ihmisistä jotka hän tunsi läpikotaisin.

Luin seuraavaksi Päätalon esikoisromaanin Ihmisiä telineillä, ja Koillismaa-sarjaa sitä mukaa, kun niitä hankittiin Kyyjärven kantakirjastoon. Totta kai ongin vähitellen tietooni mikä oli miehiään tämä loistava ihmiskuvaaja, Tampereella asuva rakennusmestari, kirjan liepeen kuvassa kirjojensa näköinen mies. Esikoisteos on romaani, mutta sen päähenkilö rakennusmestari Joensivu voisi yhtä hyvin olla nimeltään Kalle Päätalo, sillä niin omaelämäkerrallinen tuo romaani on. Se ikään kuin enteilee tulevaa Iijoki-sarjaa, joka on jopa maailmankirjallisuuden mittapuulla laajin omaelämäkerta.

Tuosta tuulenpieksämästä illasta on pitkä matka siihen, että tätä kolumnia kirjoittaessani on työpöydälläni Iijoki-romaanisarjan viimeinen osa ”Pölhönkanto Iijoen törmässä.” Sen nimiösivulla on huolellisella kaunokirjoituksella tehty omistuskirjoitus: Tervehdykseni ystävälleni ja ammattiveljelleni Heikki Luomalle. Tampereella, 4.12. 1998. Kalle Päätalo

Minulla oli kunnia tutustua Päätaloon ollessani vuotta ennen ”Pölhönkannon” ilmestymistä puhujana Päätalo-Päivillä, ja juhlan jälkeen Leenan ja Kallen vieraana Jokijärven Kallioniemessä. Sain istua kolme tuntia niin sanotusti nokatuksin Kallen kanssa. Olihan siellä muitakin, mutta siitä alkoi kirjeenvaihtomme hänen kanssaan. Olin tavannut hänet jo lyhyesti edellisenä iltana Pölkky-teatterissa. Kallen läpivalaiseva katse oli tutkinut minua, ja samoin tein minäkin. Kädenpuristus oli hyväksyvä molemmin puolin.

Lähes kymmenen vuotta aiemmin olin saanut häneltä palautteen lähettämästäni tekstistä. Kalle vastasi, että olet jo pitemmällä kirjoittajana kuin hän itse oli esikoisteoksensa ilmestyessä, ja antoi neuvon, joka pätee vielä tänä päivänäkin: Kirjoita aiheista, jotka tunnet ja joista sinulla on jotain sanottavaa, niin läpimenosi on varma. Niin tein, ja niin tapahtui. Lähetin esikoisteokseni Päätalolle, ja hän ehdotti sinunkauppoja ammattikavereitten kesken.

Harvoin on tuntunut yhtä komealta!

Kirjoittaja on jokioislainen kirjailija ja käsikirjoittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

24.11.2020

Fingerpori

comic