Kolumnit

Elämäni kirjat ja kirjailijat, osa 3: Haanpään vaikutus

Kuva: Muu
Kuva: Muu

Pentti Haanpään tuotantoon tutustuin ensimmäisen kerran radion kautta viisikymmenluvun keskipaikkeilla, kun Eino Hyyrynen luki hänen novellinsa Lumirimppa. Ehkä ohjelman ajankohta liittyi siihen, että Haanpää oli hukkunut Isoon Lamujärveen syksyllä 1955. Tuo kertomus siipirikosta kurjesta jäi lähtemättömästi mieleeni. Se oli armoton kuvaus yksinäisen kurjen taistelusta pohjoisen talven keskellä, armottoman taivaan alla, eikä siinä ollut Walt Disneyn luontokuvien onnellista loppua. Läheisen mökin pojantorvelo ampui sen, ehkäpä nälkäänsä, vaikka kurjen liha on sitkeätä syötävää.

Tuo yksi novelli sisältää tavallaan Pentti Haanpään koko kirjailijakuvan ja elämänkäsityksen. Luonto on armoton, mutta niin on myös elämä kaikkineen armoton pienen ihmisen kannalta. Haanpää oli maaseudun kuvaaja, mutta ilman pienintäkään romantiikan väritystä. Hän oli vahvasti yhteiskuntakriittinen kirjailija. Hänen satiirinsa iskee lujasti mahti-ihmisiä ja vallanpitäjiä, mutta ei säästä myöskään vähäosasia, jos näkee huono-osaisuuden syyksi laiskuuden.

Haanpään huumori ei kaikille avaudu koskaan, mutta saatan kuvitella hänen tunnetun naurunsa hänen kirjoittaessaan novellia Päntän Äijästä, jonka oli pakko jokaikinen syksy uittaa itsensä heikoilla jäillä. Haanpään huumori avautuu ehkä parhaiten Pussisen akka -novellissa. Tuo riuska akka elättää suuren lapsikatraansa siivoamalla ja pesemällä parempiosaisten pyykkejä, ja hänellä on vakaa usko siihen että ”maailmassa on vettä enemmän kuin paskaa”. Pussisen akka on yksi Haanpään monumentaalisista hahmoista.

Haanpää oli pasifisti, joka nimitti suojeluskuntien maanpuolustushenkeä ”pyssyuskoksi”. Kiviniemen kasarmin ankeudessa tuo hänen oma uskonsa vain syveni. Hän purki kokemustaan Kenttä ja kasarmi -novellikokoelmassa ja joutui oikeistolaisten kustantajien boikottiin. Talvisotaan Pentti joutui maakunnan vanhimmista ikäluokista kootun ”joulupukkikomppanian” mukana. Viimeistään silloin hänelle ehkä selkeni suojeluskuntien merkitys puolustuskyvyn kannalta.

Välirauhan aikana Otava-kustannusyhtiö järjesti romaanikilpailun, jonka aiheena oli juuri käyty sota. Kilpailuun osallistuttiin nimimerkillä, ja Haanpään romaani Korpisotaa sijoittui jaetulle toiselle sijalle Eino Hosian Tuliholvin alla -romaanin kanssa. Tuo kilpailumenestys päätti kustantajien lähes 10 vuotta kestäneen boikotin. Korpisotaa-romaania kannattaa lukea myös rivien väleistä. Alikersantti Hosia kaatui jatkosodan alkupäivinä.

Haanpää tallensi koko kirjailijauransa ajan ruutuvihkoihin ajatuksiaan, aiheita ja elämänsä tapahtumia. Viimeisin keskenjäänyt päiväkirjamerkintä on tehty hukkumispäivän aamuna. Haanpään ansiota on se, että ryhdyin aikoinaan pitämään ajatuspäiväkirjaa, ja se tapa jatkuu edelleen. Noissa ruutuvihkoissani olen saanut useimmat kirjallista kehitystäni eteenpäin vieneet oivallukset.

Kirjoittaja on jokioislainen kirjailija ja
 käsikirjoittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic