Kolumnit

Ennen maski oli vain maalivahdilla – Tällaisen vanhan jäärän mielestä tämä nykyinen luistelukilpailu ei ole ihan sitä oikeata hokia

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Tuli käytyä pitkästä aikaa F(o)PS:n jääkiekko-ottelussa. Viimeksi olin nähnyt vihreäpaitojen pelaavan muistaakseni viimeisellä I divisioonan kaudella. Siitä ei jäänyt paljon mieleen, mutta huomattavasti vanhemmat muistot tulvivat mieleeni hallin lehtereillä.

Vaivuin ajatuksissani 70-luvulle. Ahtaaseen kuplahalliin on ahtautunut lähes 4000 katsojaa. Timo Sutinen nostaa ranteella pelivälineen maalin ylänurkkaan. Kiekko killuu senaikaisessa maalin väliverkossa ja halli räjähtää. TPS kaatuu 4-3, ja pelin jälkeen Koskenniskan vihreässä kabinetissa konjakki virtaa. Seuran puheenjohtajan piikki on auki – myös lehdistölle. Sitähän se oli – hurmosta.

 

Tällaisen vanhan jäärän mielestä tämä nykyinen luistelukilpailu ei ole ihan sitä oikeata hokia. Jääkiekko on mailapeli ja mailataituruus á la Sutinen on pelin suola.

Tottahan se on, että nykykiekkoilijat ovat paljon taitavampia ja parempia urheilijoita kuin 70-luvun pelaajat. Mutta pääsevätkö heidän kaikki taitonsa esiin, kun tilaa ja aikaa on niin vähän?

 

Yritin katsoa peliä urheilutoimittajan silmin. Ketkä pelaajat kehuisin aamun lehdessä? Tuli tenkkapoo. Kaikki ovat kuin samasta muotista. Nopeita, kovakuntoisia pörrääjiä, mutta kaikki tapahtuu niin kaavamaisesti, että on vaikea nähdä todellisia oivalluksia ja onnistumisia.

Aikanaan kaikki pelaajat erotti jo pelkästä olemuksesta ja luistelutyylistä. Pinan, Mesin, Nurpan, kenet tahansa FoPSin liigajoukkueesta.

Urheilutoimittajatkin ovat selvästi kehittyneet, kun he pystyvät poimimaan pelistä muitakin onnistujia kuin maalintekijät. Maalitykit olivat tärkeitä 70-luvullakin, mutta silloin kaiken a ja o oli plus-miinus -tilasto. Muistan miten pitkissä ottelujutuissa luettelin tunnollisesti ainakin kotijoukkueen jokaisen kentällisen plus-miinus -saldon.

Pressiaitiossa varmisteltiin kollegoilta ketkä pelaajat olivat kentällä maalin syntyessä. Siihen aikaanhan koko joukkue sai rynnätä kentälle maalia juhlimaan, joten piti olla tarkkana.

 

Takaisin tähän päivään. Mestis-kiekon mainostetaan tarjoavan maan viihdyttävintä lätkää. Ehkä mainos pitää siltä osin paikkansa, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita pelissä riittää. Mutta kaipaisin lisää malttia, luovuutta, oivalluksia.

Pari ensikertalaisen huomiota. Ylivoimaa pyöritetään vain pakin kautta kulmiin. Keskelle ei uskalleta syöttää. Ehkä siihen tarvittaisiin lättysyöttöjä, joita ei pelissä juuri nähty.

 

Merkille pantavaa oli myös se, että laukaukset suoraan syötöstä epäonnistuivat lähes järjestään. Joko kiekkoon ei osuttu kunnolla tai sitten nämä nykyiset kapulat pettivät juuri ratkaisevalla hetkellä.

Hakalan hotsit olivat silloin joskus lätkämatsin must. Pitihän grillimakkara tälläkin kertaa ostaa. Syöminen ei vain mennyt ensin ihan putkeen. Tökkäsin makkarani johonkin pehmeään esteeseen, kunnes tajusin, että maskihan se siinä on suun edessä.

Kirjoittaja on entinen Forssan Lehden julkaisujohtaja.

Uusimmat

Näkoislehti

30.10.2020

Fingerpori

comic