Kolumnit

Eroja ja erottamisia Kulmunista Turtiaiseen

Moka on lahja, väittävät työelämävalmentajat. Veikkaanpa, että Katri Kulmuni ei tuollaista oppia juuri nyt ostaisi, ei edes Harri Saukkomaalta.

Tokkopa Kulmunia lohduttaa Pauli Hanhiniemikään, joka lauleskelee, kuinka muutkin mokaa. Virhe oli kiistaton ja maksoi ministeripaikan, mutta asian vieminen valtakunnanoikeuteen vaikuttaisi jo kohtuuttomalta.

Kulmunin eroon johtaneita tapahtumia on syynätty puolelta jos toiseltakin. Yhteen asiaan en ole löytänyt vastausta: Miksi asia vuodettiin julkisuuteen ja miksi juuri nyt?

Politiikassa vuodot tapahtuvat harvoin sattumalta. Siellä missä on tekijöitä, on myös näkijöitä. Erityisesti näin on laita ministeriöissä, joissa puolueilla on omia luotettuja silmiään ja korviaan.

Eppäillä soppii, että Suomen Kuvalehti olisi omin neuvoin osannut lähteä ministeriöiden maksamia koulutuksia penkomaan. Jostakin toimitukseen on vihiä annettu ja jokin syykin siihen on ollut. Mutta mikä tai kuka ja minkä vuoksi, sen saanemme lukea vasta vuosia myöhemmin.

Katri Kulmuni lähti valtiovarainministeriöstä oma-aloitteisesti, mutta perussuomalaisten kansanedustaja Ano Turtiaiselle piti puoluetoverien kertoa, ettei tämä mahdu enää samaan ryhmähuoneeseen. Syyksi tarjoutui törkeä möläytys, jolla Turtiainen pilkkasi poliisien tappamaa George Floydia.

Juvan voimamiehellä voi olla asiassa ihmettelemistä. Turtiainen on aina vaikuttanut enemmän nakkikioskijonojen häiriköltä kuin vakaalta ja arvokkaalta valtiopäiväedustajalta, mutta omiensa joukossa hän on keräillyt sulkia hattuunsa. Äkisti hänestä on tullut epähenkilö, jonka nimeä puoluetoveri Pia Kuparinen ei halua enää edes julkisesti lausua (FL 7.6.).

Turtiainen ei tainnut havaita, että puheenjohtaja Jussi Halla-aho yrittää rakentaa maltillista ja valtiomiesmäistä julkikuvaa. Siihen kuvaan Turtiainen ei enää mahtunut.

Turtiaisen erottaminen oli paitsi varoitus muille, myös harkittu peliliike. Halla-aho tietää, että perussuomalaisten ja aivan laitimmaisen oikeiston välistä ei löydy elintilaa uudelle puolueelle. Ilman puolueen tukea ja lainavaloa Turtiainenkin on vain väärään saliin eksynyt pullistelija.

Vaikka PS:n johto yrittää pestä kasvojaan, mesominen jatkuu taustalla vanhaan malliin, myös paikallisesti. Pia Kuparinen luonnehti puolueensa blogisivustolla turvapaikanhakijoita mm. tähän tapaan: ”humanitäärisen maahanmuuton jätteet”, ”alkuasukaskulttuurin naistenahdistelijat ja raiskaajat” sekä ”humanitaarinen haittapopulaatio”.

En nyt käy arvioimaan, onko kyseessä kiihotus kansaryhmää vastaan, mutta ilmeistä ihmisarvon halveksuntaa ja kieltämistä sanavalinnat osoittavat.

Kuka sanoikaan, että ”vastuu sanoistaan ja teoistaan tulee kantaa”? Ettei vain olisi ollut Pia Kuparinen (FL.7.6.).

Kirjoittaja on forssalainen kirjastonhoitaja ja jokamiesluokan kynäilijä.

Uusimmat

Näkoislehti

8.7.2020

Fingerpori

comic