Kolumnit

Etäkoulu on monin tavoin normiolosuhteita haastavampaa

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Herään 15 minuuttia ennen tunnin alkua. Ehdin juuri pestä hampaat, vaihtaa vaatteet ja hakea aamupalaa lautaselle. Ryntään takaisin huoneeseeni ja yritän päästä äkkiä Teams-puheluun. Yleensä onneksi myöhästyn vain muutaman minuutin, ehdin laittaa chattiin ”paikalla”-viestin samaan aikaan muiden kanssa, ja voin huokaista helpotuksesta.

Valitettavan moni edellisen etäopetusjakson aamuista alkoi näin. Pari kertaa menin nukkumaan vasta neljältä yöllä, ja sitten yritin jotenkin selviytyä parista ensimmäisestä tunnista, että voisin vetää vielä 45 minuutin päikkärit ruokatauolla, ja niiden voimilla taapertaa viimeisetkin tunnit läpi. Tehtävien teko meni miten sattui, ja koeviikolle jäi hirveästi hommia.

Uusi etäopetusjakso on alkanut, ja ainakin pari edellistä päivää ovat sujuneet paremmin kuin joulukuussa. Tykkään enemmän lähiopetuksesta, mutta etäily tuntui loman jälkeen helpommalta. Se liittyy kuitenkin siihen, että en vieläkään tunnu ottavan tätä yhtä tosissaan kuin lähiopetusta, mikä on ongelma.

Kotona opiskelu tuntuu rennommalta, vaikka monin tavoin etäkoulu on normiolosuhteita haastavampaa. Pitää huolehtia kaikesta itsenäisemmin eikä ilmapiirikään ole välttämättä otollinen opiskeluun.

Opetusosuuden jälkeen on vähän liian helppoa palata nukkumaan tai selailemaan somea, ja ajatella että ehtiihän ne tehtävät sitten myöhemminkin tehdä. Eiväthän ne ikinä tule tehdyiksi tarpeeksi ajoissa, ja sitten pahimmassa tapauksessa koitan tehdä niitä itku kurkussa yöllä ennen pakollista palautuspäivää.

Etäopiskelu ei ole aina helppoa, vaikka onkin hyvässä asemassa, kun kotona on hiljaista eikä esimerkiksi tarvitse lähteä hakemaan ruokakasseja koululta kesken tunnin. Etäily voi asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan, koska kaikkien kotona opiskelu ei onnistu erinäisistä syistä yhtä hyvin.

Opiskelijoiden mielenterveysongelmien pahenemisesta koronaikana on uutisoitu, ja kasvava stressi onkin liian monelle todellisuutta tällä hetkellä. Joillekin etäkoulu taas on helpompaa, ja vaikka sosiaalinen ahdistus on voinut lievittyä. Kaikille soveltuvat erilaiset opetusmenetelmät, mutta etänä avunhakeminen voi olla entistä vaikeampaa. Pitäisi varmistaa, että oppilaiden olisi helppoa hakea apua, ja että opettajilla ja muulla henkilökunnalla olisi tarpeeksi resursseja sen tarjoamiseksi.

Epävarmuus siitä, milloin päästään lähiopetukseen, voi myös väsyttää. Pysytäänkö kolmessa viikossa? Palataanko koululle tekemään kokeet? Miten käy wanhojen tansseille ja muille tapahtumille?

Kellään ei vielä ole vastauksia, mutta toivotan onnea opiskelijoille, ja toivon että tilanne helpottaa meille kaikille.

Kirjoittaja on tammelalainen Forssan yhteislyseon opiskelija.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti