Kolumnit

Etäopettajan päiväkirjasta

Kuva: Tuomela Tapio
Kuva: Tuomela Tapio

12.3. Kaikki muuttuu kesken koulupäivän. Opiskelijat eivät tule valmistelluille oppitunneille. Ensipaniikissa laadin ohjeistuksia sähköisiin alustoihin.

17.3. Istun yo-valvonnassa varavalvojan vuorolla riskiryhmäläisen kollegan sijaan ja mietin, voinko vastata kesken pestin wilma-viestiin, joka tulee kotona opiskelevalta opiskelijalta. Samana päivänä saapuu tieto etäopiskelun jatkumisesta useita viikkoja.

20.3. Seitsemän tunnin yo-vastaustenlukumaratonin jälkeen muistan, että piti kysyä omilta opiskelijoiltani, miten heillä menee.

23.3. Ymmärrän opiskelijoiden illuusion vapaudesta. Tapetoin vessan seinän ja tilaan kattoremontin.

30.3. Alan miettiä toimintatapojani, ja päädyn intuitiivisesti kokeilemaan käänteisen oppimisen menetelmää, kun siihen on kerrankin aito tilaisuus. Testaan videokokouksen toimivuutta kotioloissa oman jälkikasvuni avulla.

1.4. Päätän kuvata uusille ryhmilleni tervetuliaisvideot, joita oma etäopetukseen siirtynyt kuopukseni sanoo äärimmäisen noloiksi. Samaan aikaan mietin, miltä nimilistalla olevat Veeti tai Maija näyttävät – enhän ole opettanut heitä enkä monia muitakaan vielä koskaan aiemmin.

17.4. Heräilen yhä öisin murehtimaan, mutta videokokoukset alkavat sujua, vaikka kummalta tuntuu puhua vähintään puolen tunnin monologeja. Kuvaan videoita ja tallennan ääntä. Meneillään on kirjallisuuskurssit – toivottavasti kodeissa etätyöskentelevät vanhemmat ovat osanneet nauttia näistä ilmaisista avoimen yliopiston luennoista.

30.4. Tajuan, että seinän takana käyvä pesukone kuuluu myös etätunneillani. Aamutunneille heräävät opiskelijat hauskuuttavat ja itse päädyn esiintymään hetken pehmoleluapinan habituksella.

6.5. En enää odota, että oppitunneilla olisi dialogia. Kotona useimmin toistuvat repliikit ovat: ”Koska on ruokaa?” ja ”Eihän sulla ole mikki päällä?” Osaakohan enää tavallista vuorovaikutusta?

18.5. Lukuvuosi lähestyy loppuaan. Luen kurssitöitä sekä lähetän viestejä omalle ohjausryhmälleni. Oikea käteni ei enää toimi. Omaan luokkaan ei ole asiaa – siellä opiskelee peruskoululaisia. Yritän tsempata niin opiskelijoitani kuin itseäni.

20.5. Mietin, miten hienoa on, että kaiken keskellä on saanut olla terveenä ja tehdä omaa työtään.

30.5. Tänä keväänä ei soi Gaudeamus igitur. Keskimmäiseni lakkiaisjuhlaa päästään toivottavasti viettämään elokuussa.

1.6. Arvioituja tehtäviä kertyi 569 ja wilma-viestiketjuja 521 kappaletta. Kaksi opiskelijaa jäi tavoittamatta ja yksi kärähti plagioinnista. Vielä jäljellä ovat rästikokeet, kevään haavojen parsiminen ja opetussuunnitelman päivittäminen. Olemme kaikki väsyneitä. Hienoa on, että ihmiskoe onnistui: opimme uimaan, vaikka meidät syvään päähän heitettiinkin.

Kirjoittaja on Forssan yhteislyseon äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.

Uusimmat

Näkoislehti

8.7.2020

Fingerpori

comic