Kolumnit

Hajahuomioita ilman ahdistusta

Kuva: Jaana Lindfors
Kuva: Jaana Lindfors

Siitä ei pääse mihinkään, että elämme yllätyksellisiä ja kummallisia aikoja. Enää ei ole itsestäänselvyyksiä ja vakiintuneet käytännöt ovat saaneet huutia. Samalla on paljastunut melkoinen asenneilmasto.

Yli seitsenkymppiset ovat – ehkä vähän vahingossa – pandemia-arvioinnin suhteen uusavutonta rupusakkia, jonka on syytä olla karanteenissa. Ironista, että joskus taloudellisesti ilottomalla 90-luvulla lanseerattiin käsite kolmas elämä, joka tarkoitti auvoista aikaa aktiivisen työelämän jälkeen: ansaittua vaurautta, seksielämän jatkumoa, bisnesvirityksiä, matkustelua, harrastuksia ja aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen ja kultturelliin elämöintiin. No, nyt on käynyt ilmi, ettei tämä suomalainen svengijengi ole ymmärtänyt ottaa tosissaan tilanteen vakavuutta.

Aikansa kutakin, sanoi Kramppi Cittarin käytävällä.

Viihteen ja kulttuurin kannalta tilanne on joka tapauksessa katastrofaalinen. Kevät on vihelletty poikki ja näillä näkymin kesä on näiden suhteen peruutettu. Monet tapahtumat venyttivät päätöstään yli pääsiäisen, mutta kesän isot festivaalit joutuvat toiveikkaasti vielä jatkamaan valmisteluja.

Yltiöoptimismia. Rahasta on tietenkin kyse. Viihdebisnes on megaluokan liiketaloutta, kulttuurin – siis ns. korkeamman taiteen – suhteen kyse on niinikään rahasta. Koska puitteet ovat monesti pienemmät, yhteiskunnan rahoituksella, apurahoilla ja liike-elämän almuilla mennään.

Monen niin muun festivaalin tavoin myös forssalainen Musica Kalevi Aho -kamarimusiikkifestivaali siirtyy vuodella eteenpäin, mutta kutakuinkin jo sovitulla ohjelmistolla. Hyvä puoli asiassa on se, että nyt on kerrankin aikaa kerjätä rahaa. Pienenkin ja nimikkosäveltäjänsä hyvistä artistisuhteista huolimatta festivaalin toteuttaminen on vorssalaisittain ilmaistuna helvetin kallista lystiä.

Tapahtumatarjonnan ja joukkokokoontumisten supistuminen ovat osoittautuneet kovaksi koetukseksi. Nyt kun joutuu keskittymään kotioloihin koko pesueen voimin, voi monen pipoa kiristää: nurkissa luuhaa alinomaa joku aikuinen kumppani avossa tai aviossa ja joukko lapsia ja kissoja ja koiria. Kirjailija-ohjaaja Juha Hurme kuittaisi, että yhtä helvettiä. No, tämä kaikki vahvalla someliioittelulla.

Koronamääräysten noudattamisesta on toistaiseksi ollut se hyöty, että vihdoin viimein on voinut ryhtyä järjestelemään kunnianarvoisan kotitalon arkistoja: toistasataa metriä kirjoja alkaen sadan vuoden takaa, pari kuutiota valokuvia 1920-luvulta lähtien, suvun kirjeitä ja asiapapereita samoilta ajoilta lähtien.

Sitä vaan miettii, että mitä mieltä on moisesta arkistoinnista. Historia on näet kuin lapsella paita.

Kirjoittaja on lievästi koronaerakoitunut mutta huumorintajunsa säilyttänyt toimittaja ja tietokirjailija.

Näkoislehti

26.9.2020

Fingerpori

comic