Kolumnit

Hiilijalanjälkien yhdenmukainen laskenta mahdollistaa tuotevertailun ja tukee ruokaketjun kestävyystyötä

Euroopan komission Pellolta pöytään -strategia tähtää siihen, että ruokajärjestelmästä saataisiin entistä kestävämpi. Hallitus tavoittelee hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä.

Ruokaketjussa tehdään suunnitelmia ja tekoja hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi. Alkutuotannossa puhutaan esimerkiksi hiiliviljelystä ja muista kestävyyttä edistävistä toimista. Kivennäispeltojen pysyvää hiilensidontaa tulisi edistää, kehittää ja lopulta pystyä se myös todentamaan erilaisissa olosuhteissa.

Elintarviketeollisuutemme kehittää toimintansa resurssitehokkuutta ja edistää uusiutuvan energian käyttöönottoa. Samalla se tiedostaa, että kaikkein suurimmat satsaukset on kohdennettava alkutuotannon ympäristövaikutusten minimointiin. Ruokaketjun ympäristövastuullisuutta on konkreettisimmin mitattu ruokatuotteiden takana olevasta toimitusketjusta kumuloituvalla hiilijalanjäljellä eli hiilidioksidiekvivalenteilla.

Hiilineutraalisuutta voidaan edistää myös kuluttajakäyttäytymisellä, ja halukkaat kuluttajat onkin saatava tekemään ilmaston kannalta tietoisia valintoja. Tähän tarvitaan vertailukelpoista luotettavaa tietoa eri elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä, jolloin samankaltaisten tuotteiden vertailu olisi mahdollista.

Nyt erilaisista tutkimusjulkaisuista, -raporteista tai esimerkiksi yritysten laskelmista löytyvät elintarvikkeiden hiilijalanjälkitiedot eivät ole vertailukelpoisia johtuen laskentamenetelmien eroista. Laskennassa on satoja ratkaistavia asioita, jotka vaikuttavat lopputulokseen ja jopa hiilijalanjäljen suuruusluokkaan.

Yhdenmukaisille ja vertailukelpoisille laskentamenetelmille on siis suuri tarve. Olemmekin Luonnonvarakeskuksessa parhaillaan laatimassa yhdenmukaisia laskentamenetelmiä ja -malleja yhdessä 30 eri ruoka-alan yrityksen, toimialajärjestön ja konsulttiyrityksen sekä ministeriöiden ja muiden tutkimuslaitosten kanssa. Näin voimme jatkossa helpottaa sekä kuluttajien valintoja että koko ruokaketjun pyrkimyksiä kohti hiilineutraalisuutta.

Samalla kun hiilijalanjälki dominoi keskustelua ja kehittämistä, ruokaketjun ympäristökuormaan liittyvät rehevöitymisvaikutukset ja vesijalanjälki ovat jääneet liian pienelle huomiolle. Nämä on tarkoitus liittää kehitteillä oleviin tuotekohtaisiin laskentamenetelmiin, jotta myös näiden indikaattorien käyttö yleistyisi.

Jatkossa myös monimuotoisuusvaikutukset tulisi saada sisällytettyä arviointeihin. Mahdollisia laajempia vertailuja varten pitäisi huomioida tuoteryhmien ravitsemuksellisuus. Lisäksi tulee pystyä jatkossa vertailemaan suomalaisen ja tuontiruoan ympäristöjalanjälkiä luotettavasti.

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, joka on erikoistunut elintarvikkeiden ympäristö- ja hiilijalanjälkilaskentamenetelmien kehittämiseen ja soveltamiseen osana ruokajärjestelmän kestävyyttä ja vastuullisuutta.

Uusimmat

Fingerpori

comic