Kolumnit

Ikuisuusbrexitillä pikkupikkubritanniaksi - Sekoilu vain jatkuu

Kuinka kauan englantilaisvetoisen EU:sta eron kanssa kahinointi jatkuu Brittein saarilla? Maailman tappiinko? Kenties.

Tämän arkikielessä brexitiksi vakiintuneen projektin voi kaiken kaikkiaan määritellä jatkuneen koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan, runsaat seitsemän vuosikymmentä. Toisin sanoen siitä lähtien, Britannian pääministerinäkin vaikuttanut Winston Churchill ehdotti Eurooppaan valtioiden välistä talousyhteisöä savuavilta raunioilta nousemiseksi ja vastaisten sotien estämiseksi.

Ensin entiseksi suurvallaksi vajonneessa valtakunnassa pohdittiin, liittyäkö kyseiseen eurooppalaiseen yhteisöön vai ei. Kun Britannia joukkoon sitten 1. tammikuuta 1973 puoliksi vapaamatkustajana liittyi poimimaan rusinoita pullasta, käynnistyi myös vääntö joukosta eroamiseksi. Niillä eväillä elettiin, siten kuin elettiin, kesään 2016 asti.

Siinä vaiheessa asian tiimoilta saatiin toimeksi kansanäänestys. Siis tämä selkärangattomasta johtajuudesta kielivä näytelmä, joka tuloksekkuutta voi yleensä rinnastaa lähinnä sotimiseen. Ei tuo ratkaisua sen paremmin kuin korjaustakaan mihinkään, mutta sotkee kaiken sitäkin takuuvarmemmin entisestään.

Brexitin tiimoilta se kansankosiskelu on tuottanut toistaiseksi, kuten se tuottamaan tuppaa, ainoastaan kansan kahtiajakautumisen. Jopa sillä menestyksellä, että ihmiset eivät uskalla puhua enää keskenään muusta kuin työasioista ja ilmoista, jos niistäkään.

Se, määritelläänkö tämän Britannia-konklaavin kyseessä ollen kansakunnan, valtion tai minkä lie yhtyneen kuningaskunnan naurunalaiseksi saattaminen brexit-sekoilun positiivisiin vai negatiivisiin kylkiäisiin, jääköön määrittelijän valinnaksi.

Uusia parlamenttivaalejakin maailman vanhimmaksi mainitussa parlamentarismissa on sitten brexit-kansanäänestyksen tullut kokeiltua. Tulostakin syntyi: sekoilu yltyi ja kansan jakautuminen vastakkaisiin juoksuhautoihin jyrkentyi entisestään.

Seuraavakin koitos parlamenttivaalien rintamalla odottaa näillä näkymin osapuilleen kolmen viikon päästä. Sopiihan sitäkin yrittää.

Ei kai se helppoa ole, kun maailmanvaltiasmenneisyytensä illuusioihin jämähtänyt on asian parissa jo valmiiksi kipuilevana joutunut brexitissäänkin huomaamaan, että pöydän vastakkaisella puolella kukaan ei tunnu lotkauttavan hänen saneluyrityksille korviaan.

Ettei vain tämä pitkäbrexit kehittyisi aikanaan nykybritanniaakin pikkubritanniammaksi ja pikkubritanniammaksi omalla painollaan osiin jauhavaksi kierteeksi.

Sitä odotellessa ja edes sen verran brexit-tulensa kanssa leikkijöille järkeä toivoen, että pidättäytyisivät pommien sekä muun kättä pidemmän paukuttelulta.

Kirjoittaja on forssalainen toimittaja.

Fingerpori

comic

Uusimmat