Kolumnit

Isälle – Ilman isääni ja hänen tavallisia ikätovereitaan ei olisi hyvinvoivaa Suomea

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Hyvää isänpäivää! Sunnuntaina sitä vietetään. Aamulehden kolumnissaan Heikki Salo kummasteli, että isänpäivä on yksikössä, mutta äitienpäivä on monikossa.

Äitienpäivä on vanhempi ja isänpäivä tuoreempi tulokas kalenterissa. Kauppiaat sitä halusivat marraskuulle, kun myynti oli muuten hiljaista. Vakiintunut liputuspäivä vuodesta 1987.

Isäni Erkki syntyi 100 vuotta sitten 4.11. isänsä Huugon ja äitinsä Saiman toisena lapsena. Hänen elämänsä päättyi 30 vuotta sitten toukokuussa. Syntymäpäivänä vein kynttilän haudalle. Laitoin myös Facebookiin kuvan, jossa hän on parivuotiaana veljensä kanssa valokuvassa. Valokuvan takana teksti kertoo, että pojat eivät uskaltaneet mennä ilman isää kuvattavaksi.

Koska isäni syntyi Kuolemajärvellä, on ihme, että kuva on säilynyt. Se tuli Saiman mukana evakkomatkalla tänne Urjalaan. Erkki oli viisivuotias, kun hänen isänsä kuoli ”lentävään keuhkotautiin”.

Kolmen lapsen toimeentulosta huolehti Saima-äiti, jonka työtehtävät olivat välillä kaukanakin, jolloin mummo huolehti katraasta.

Löysin isäni koulutodistuksen Kolkkalan koulusta kesällä Mikkelin maakunta-arkistosta. Koulun jälkeen hän meni niihin töihin, jota oli saatavilla.

Syksyllä 1939 armeijaan ja talvisotaan ja vannoi sotilasvalansa vasta sodan jälkeen kesällä. Sotapäiväkirjassa oli maininta, että talvisodan jälkeen oli Haminassa ollut puntiksella.

Tuli Urjalassa Hakolahteen, jossa kohtasi tulevan vaimonsa Hiljan. Menivät naimisiin, kun isä oli käynyt jatkosodat, mutta esikoista ei kuulunut. Muuttivat keväällä 1952 Laukeelaan Ruotialaan, ja joulukuussa parkaisin ensimmäisen kerran synnytyslaitoksella Forssassa. Sain pian myös pikkusiskon pikkuveljen.

Peltoa oli kymmenen hehtaaria, lehmiä, sikoja, kanoja ja kolme hevosta. Erikoisviljelynä aluksi perunaa ja sitten lanttua.

Sähkötön talous oli vuoteen 1985, jolloin uusi päärakennus valmistui. Traktori Fordson Dexta oli tullut kuuskytluvulla.

Isä ja äiti olivat aina työntouhussa. Lypsyn ajan lapset olimme keskenämme ja välillä heinäaikaan, kunnes olimme työssä mukana. Lapsuuden isästä on mielessä joitakin pieniä tuokioita, kun hän leikki kanssamme, järjesti vaikkapa pääsisäiskeinut tai opetti laulun saunavihdoista, kun taittelimme koivusta oksia.

Viisikymppisillä oli mukana sukulaisia ja naapureita. Kuusikymenvuotispäivää ei ollut tarkoitus juhlia, mutta joitakin yhdistyksiä ja naapureita kävi. Sinä aamuna löytyi lehmä kuolleena navetassa.

Isälleni ja hänen tavallisille ikätovereilleen ei järjestetä syntymän 100-vuotisjuhlavuosia. Ilman heitä ei olisi hyvinvoivaa Suomea. Kiitos iskä!

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija. Sähköposti: seppo.pirhonen@urjamedia.fi

Fingerpori

comic

Uusimmat