Kolumnit

Jouduin sairaalaan, ja tein rikosilmoituksen

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Joskus elämä heittää kapuloita rattaisiin silloin, kun olisi muutakin tekemistä kuin olla pois pelistä. Sairastuin tammikuussa sen verran vakavasti, että tarvitsin muutamaksi päiväksi petipaikan Forssan sairaalasta.

Sain tarvitsemani avun ja hoivan nopeasti ja ammattimaisesti. Sain keskittyä paranemiseen ja tunsin olevani turvassa ja hyvissä käsissä. Tuo luottamuksen tunne on edellytys sille, että paraneminen pääsee edes alkuun.

Koska elämä on elämää, se päätti myös antaa opetuksen: Älä ole turhan luottavainen, sillä et ole turvassa edes sairaalassa.

Varas löysi tiensä huoneeseeni, josta en poistunut kuin huoneen omaan vessaan. Kaapista katosi käsilaukku ja lompakko kortteineen. Varkaus tapahtui todennäköisesti vierailuaikana.

Kun yhdessä hoitajien kanssa tulimme siihen tulokseen, että kyse ei ole kuumehoureesta, käynnistyivät etsinnät. Sain tietää, että osastolla oli potilaana muistisairas, joka saattoi kulkea aaveen tavoin siirtelemässä tavaroita omiin jemmoihinsa. Hoitajat tutkivat kätköt – turhaan.

Sairaalan väki tutki myös pyykkihuollon ketjun, roskikset ja muut mahdolliset paikat, mutta laukkua ei näkynyt. Erään potilaan kadottama lompakko tosin löytyi samalla.

Pian tilitiedot paljastivat, että laukku oli kävellyt ulos laitoksesta. Lähimaksujälkien perusteella voro kulki ensin Prismakeskuksen apteekkiin, pariin markettiin ja Viksbergin R-kioskille. Siihen loppui kustantamani lysti.

Onneksi olin ladannut kännykkään korttien sulkemiseen tarvittavat puhelinnumerot. Rikosilmoituksenkin tein. Näppärää lähimaksua en ehkä enää ota käyttöön.

Jäin vuoteella viruessa miettimään, miksei sairaalassa ole lukittavia kaappeja potilaille tai vaikka hotelleista tuttua pientä kassakaappia. Potilas on turvassa, mutta omaisuus ei. Aavistelen vain, että tämä pitkäkyntinen yrittää myös uudelleen. Jotkut ovat varkaita ja joistakin tilaisuus tekee sellaisen.

Viisas jättäisi tietysti lompakkonsa kotiin, mutta aina se ei ole mahdollista tai sitä ei tule sairaana ajatelleeksi.

Potilaiden omaisuus ei voi olla laitoksen vastuulla. Hoitajilla ei ole aikaa vahtia käytäviä ja huoneita mahdollisten varkaiden varalta. Muistisairaiden hoitoyksiköissäkin olisi muuta tekemistä kuin etsiä päivät pääksytysten mistä väärästä kaapista vaarin välihousut milloinkin löytyvät.

Näinä tautisina aikoina varas otti muuten tuplariskin. Sen lisäksi, että hän olisi voinut jäädä kiinni, hän astui sisään yhden hengen huoneeseen, jota myös eristyshuoneena käytetään.

Lain koura ei häntä ehkä tavoita, mutta karman laki toteutuu: Elämä opettaa häntäkin ennen pitkää.

Kirjoittaja on Forssan Lehden toimittaja.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

30.3.2020

Uusimmat