Kolumnit

Joulu – Kynttilät ja kunniavartiot ovat edelleen paikallaan talvisodan miesten kunniaksi

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Pikkupoikana löysin vahingossa äidin kätköstä isän lähettämiä rintamakirjeitä. Tietysti luin ne. Petyin, koska niissä ei kerrottu mitään sotimisesta. Rintaman olosuhteista oli jotain, mutta enemmän ne sisälsivät perheen kaipuuta ja huolta tulevaisuudesta; ”jos en tule takaisin”. Hän oli tuolloin 26-vuotias ja alle kolmen kuukauden ikäisen tytön isä. Jouluaattona, korsun tunnelmaa kuvannut kirje jäi mieleeni.

Maisteri Markku Saviniemen kirja ”Kolmas komppania – vastaiskukomppania” on kuvaus Lounais-Hämeen pataljoonan, I/JR 15:n talvisodasta. Isä kuului sen toiseen komppaniaan. Kirjaan on liitetty pataljoonan komentaja, jääkärikapteeni Auno Kuirin kokoama sotapäiväkirja ajalta 9.10.1939 – 20.3.1940. Kuiri ylennettiin majuriksi heti talvisodan jälkeen ja everstiluutnantiksi maaliskuussa 1942. Mannerheim-ristin ritariksi hänet nimitettiin 19.6.1944. Hän nautti suurta arvostusta pataljoonassa taistelleiden keskuudessa. Sotapäiväkirja on kaunistelematon ja uskoakseni liioittelematon kuvaus tapahtumista – myös joulusta -39.

Pataljoona oli Munasuon maastossa. Aatonaattona, klo 6.30 kolmas komppania hyökkäsi. Kello 7.30 alkoi vihollisen erittäin kiivas, pommitus. Klo 8.30 ilmoitettiin, että komppanian hyökkäys oli lyöty takaisin. Päivä jatkui sotatoimissa. Jouluaattona lähetettiin tiedustelupartio klo 0.30 ja toinen partio klo 3.30. Aamulla, klo 8.40 vihollinen aloitti pommitukset ja oli myös liikkeessä. Tykkitulta jatkui klo 15.00 asti. Iltapäivällä ja illalla lähetettiin useita tiedustelupartioita – viimeinen klo 24.00 – tunnustelemaan vihollisen asemia. Uudelleen alkanut tykkituli hiljeni klo 18.45. Pakkasta oli koko ajan reilusti yli 20 astetta.

Korsuihin jääneet viettivät pienimuotoisia hartaushetkiä, joissa luettiin jouluevankeliumia ja veisattiin. Jouluja muistellessaan hän palasi usein tuohon jouluun. Tunnelma oli ollut harras ja hän muisteli, miten oudolta tuntui tykkituleton hiljaisuus. Luulen, että isä ei ollut ainoa, jolle tuo hartaushetki oli tärkeä.

Joulupäivänä klo 8.00 alkoi vihollisen tykistö taas ampua mutta ei yhtä kiivaasti kuin tavallisesti. Partioita lähetettiin pitkin päivää. Klo 14.30 tuli 1. komppanian korsuun kaksi täysosumaa. Siinä kaatui 7 ja haavoittui viisi miestä. Kaatuneista kaksi oli jokioislaisia ja muut ypäjäläisiä. Tapaninpäivänä vihollisen voimakas tykkituli alkoi jo klo 4.35. Muuten aamupäivä oli melko rauhallinen. Päivän mittaan tykkituli jatkui ja tunnustelupartioita lähetettiin pitkin päivää, viimeinen taas klo 24.00.

Tällainen oli joulu-39 Kannaksen Munasuon maastossa.

Talvisodan miehet olivat pääosiltaan kahdenkymmenenviiden molemmin puolin, mutta he tiesivät, minkä puolesta taistelivat. Laulun tekstiä mukaillen; he olivat sankareita kaikki, ihan jokainen. Kynttilät ja kunniavartiot ovat edelleen paikallaan.

Kirjoittaja on forssalainen maakuntaneuvos ja talvisodan sotainvalidin poika.

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic