Kolumnit

Kalle Päätalo, äitinsä poika

Kuva: Muu
Kuva: Muu

Yllättävän monen suomalaisen mieskirjailijan taustalla on vaikuttanut lapsuudessa ja nuoruudessa vahva, poikansa ominaislaadun ymmärtänyt äiti. Tunnetuimpina esimerkkeinä Aleksis Kivi ja Kalle Päätalo. Etenkin Kiven runoudessa äidit nousevat lähes ylimaalliselle jalustalle. Lauri Viita on pelkistänyt äitikuvauksensa runoutemme ehkä kauneimpaan ajatukseen: Äidit, nuo toivossa väkevät, jumalan näkevät.

Kalle Päätalo on epäilemättä kuvannut perusteellisimmin omaa äitisuhdettaan jättimäisessä Iijoki-kirjasarjassaan. Äiti Riitulla riitti ymmärrystä poikansa lukuinnostukselle, ja äidiltään Kalle sai myös ensikosketuksen lukemisen kautta avautuvaan maailmaan. Riitu luki Kallelle Nyyrikkiä jo paljon ennen kuin poika oppi itse lukemaan. Isän mielisairauden vuosina äidin ja pojan välille syntyi poikkeuksellisen syvä yhteys. Riitu taisteli koko putikkalaisen sisunsa voimin vastaan, kun Taivalkosken kunnanisät suunnittelivat perheen hajottamista.

Kallen myöhemmän elämän kannalta oli kuitenkin tärkeintä se, että Riitu ymmärsi poikansa lukuhaluja, päinvastoin kuin isä Hermanni, joka piti moista möllärien lukemista akkamaisena ja täysin tarpeettomana. Kaikki mikä ei liittynyt tienahommiin oli hänestä joutavaa ajanhaaskausta.

Kalle oli äitinsä poika, mutta mammanpoika hän ei ollut vähimmässäkään määrin. Hänestä kasvoi eturivin työmies voimaa ja kuntoa vaativissa metsätöissä aikana, jolloin metsäkoneet olivat vasta kaukaista tulevaisuutta.

Kallen ensimmäinen maksullinen kirjahankinta oli Mika Waltarin opaskirja ”Aiotko kirjailijaksi.” Se piti tehdä Hermannilta salaa, ja vaikka Riitu laskikin montako Väkevä-Matti -toppaa kirjan hinnalla olisi saanut, hän hyväksyi kirjahankinnan ja toivoi, että jospa Kallen elämä joskus sen ansiosta helpottuisi.

Kallesta ehti ennen esikoisromaanin syntymistä tulla sotaveteraani ja sotainvalidi, ja joitakin vuosia myöhemmin rakennusmestari. Se oli ammatti, jota Hermanni vilpittömästi arvosti, ja oli ylpeä rakennusmestari-pojastaan, joka huonosta rätinkipäästään huolimatta oli päässyt niin pitkälle.

Isä-Hermanni ehti nähdä myös poikansa esikoisromaanin ilmestymisen, ja on kerrottu, että hän jopa pehmeni lainaamaan kirjaa naapureilleen. Se ei kuitenkaan sopinut siihen juran miehen kuvaan, jonka Päätalo on luonut isästään. Mutta kun Kalle vaihtoi myöhemmin rakennusmestarin ammattinsa kirjailijan epävarmaan työhön, niin sitä ei Hermanni jaksanut hyväksyä. Isän ja pojan viimeinen tapaaminen on järkyttävää luettavaa. Uudelleen mieleltään järkkynyt isä haukkui poikansa olioksi, joka aikoi tappaa sakkinsa nälkään. Pojasta tuli kuitenkin Tampereen suurin yksityinen veronmaksaja. Hermanni olisi ehkä kommentoinut asiaa omaan tapaansa: Kyllä saateri vie humpuukista maksetaan! Johon Riitu: Oot sinä eri Hermanni!

Toivotan kaikille äideille onnellista juhlapäivää!

Kirjoittaja on jokioislainen kirjailija ja
 käsikirjoittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic