Kolumnit

Karanteenissa ollaan – Kauppakadun kaupallisen historian muistavat enää karanteeni-ikäluokat

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Toimittaja Edvard Valpas kirjoitti Työmies-lehteen Forssan kokouksen tapahtumista, kuvaten jutuissaan myös Forssaa: ”Ensi näkemältä tekevät tiet vierustoineen vaikutuksen, että astellaan maakylän ja kaupungin väliasteessa olevassa paikassa. Katukäytävää vastaa tien toisella sivulla oleva lautasilta, joka sateella on jalankulkijoille tarpeen ja mieluinen.” Työväentalo oli tuolloin Alun toimiston paikalla.

Forssan katujen pahimpia epäkohtia oli niiden lokaisuus. Joidenkin pääväylien varteen tehdasyhtiö rakennutti puisia katukäytäviä eli ”lautakonkeja”. Mahdollisesti ensimmäistä sellaista rakennettiin syksyllä 1890 Turun Lehden kuvauksesta päätellen. ”Kynävakojen Kyntäjä” siinä ihmetteli tekeillä olevaa ”trottoaaria eli jalkamiehen käytävää”. Käytävän rakenteena oli ”2 plankkua rinnan ja niskapuita alla”. Myöhemmin ne olivat kolmen tai neljän lankun levyisiä ja kun käytävä oli vain toisella reunalla, jäi katsottavaksi kumpi väisti. ”Viikonloppuiltaisin puolijuopuneet huvittelivat itseään paiskelemalla vastaantulijoita sylensyvyiseen vesiojaan.” (Risto Peltovuori, Forssan historia)

Noissa kuvauksissa ei kadulla ollut vielä nimeä, mutta kyseessä on tietysti Kauppakatu. Se oli 80-luvulle asti monipuolinen kaupallisten ja muiden palvelujen katu. Vain Alko puuttui, mutta viinaa sai ostaa liikeajan ulkopuolella. Yksi varma paikka 60-luvun alkupuolella oli Uudenkylän kioskin takana. Kioski on nykyään Haonperän perheen mökillä, mutta viinanmyynti lienee loppunut. Enää katu ei oikein vastaa nimeään mutta toisaalta, onhan meillä Asemakatukin. Kadun kaupallisen historian muistavat enää karanteeni-ikäluokat. Kadun kuntokin on ollut pitkään miltei E.Valppaan kuvaamalla tasolla.

Jokioislaisena varhaisin muisto Kauppakadusta ajoittuu 50-luvun taitteeseen. Äidin sisko oli tullut kylään ja jostain syystä hän toi minut Forssaan parturiin ja valokuvaan. Muistan ajatuksenkin pelottaneen. Parturi istutti tuoliin ja desinfioi koneen spriiliekin päällä. Kun hän työnsi koneen niskaan, hyppäsin pois tuolista ja pakenin Kauppakadulle. Täti sai minut aika pian kiinni ja parturointi jatkui vastarinnastani huolimatta.

Parturista siirryttiin Aallon Valokuvaamoon. En suostunut kuvattavaksi, mutta se onnistui tädin pitäessä minua tiukasti sylissä. Hänet retusoitiin kuvasta pois ja siinä esiintyy aika yrmyn näköinen 4 ja ½-vuotias.

Näistä kokemuksista huolimatta olen kannattanut jo pitkään Kauppakadun saneerausta. Tämän vuoden budjettiin on kadun kunnostukseen varattu määräraha. Se on tärkeä hanke ja mahdollisten vastustajien on hyvä muistaa, että jo 1800-luvun katovuosina tietöillä ”elvytettiin”, kuten 1930 lamavuosina ja muina talouden sakkausvuosina. Kun kunnat joutuvat ottamaan suuren vastuun ihmisten ja talouden hoitamisesta, kannattaa rakennushankkeista puhuttaessa muistaa niiden työllistämisvaikutukset. Perusinfraan sijoittaminen tukee toipumista.

Kirjoittaja on forssalainen maakuntaneuvos.

Uusimmat

Näkoislehti

5.6.2020

Fingerpori

comic