Kolumnit

Kolumni: Koronakriisiä, ajatuspoliiseja, intersektionaalista feminismiä ja muuta kesän menoa

Kuva: tuntematon

Kesä alkaa olla puolivälissä. Kovien helteiden jälkeen luonto on saanut kovasti kaipaamaansa sadetta. Koronakriisi näyttäisi terveyspuolella ainakin juuri nyt olevan laantumassa. Talouden puolella riittää tekemistä pitkäksi aikaa.

Suomen kansantalous nousi lopultakin viime vuonna takaisin sen kuopan reunalle, johon vuoden 2008 finanssikriisi sen pudotti. Nyt pudottiin uudelleen. Jos talousennusteisiin on uskominen ja jos kaikki menee kaikkialla hyvin, tämän kuopan reunalle nousemme ehkä jo vuonna 2024. Siis JOS.

 

Hallituksen piiristä on esitetty tavoitteena, että pääsisimme kriisin jälkeen samalle talouskasvun uralle, jossa olimme ennen kriisiä. Tämmöisen tavoitteen esittäminen on mielestäni osoitus hallituksen talousosaamisen heiveröisyydestä. Suomen talouskasvu oli muistaakseni ennen koronakriisiä kahtena vuosineljänneksenä peräkkäin pakkasen puolella. Olimme siis taantumassa. Tavoite päästä takaisin taantumauralle on minusta jokseenkin omalaatuinen, eikä todellakaan kovin kunnianhimoinen.

Syksyn budjettiriihessä hallituksen täytyy tarkastella tilannetta. Talouden tarkoin harkittua elvytystä pitää jatkaa niin meillä kuin koko EU:ssakin. Samalla pitää kuitenkin alkaa piirtää tiekarttaa pidemmälle tulevaisuuteen. Maamme suuret rakenteelliset ongelmat eivät todellakaan ole mihinkään kadonneet.

Pandemia on hallinnut uutisointia ja keskustelua. Jonkin verran uutta väriä keskusteluun on tuonut kiistely siitä, koskeeko maamme lainsäädäntö myös kansanedustajia. Valtakunnansyyttäjä oli sitä mieltä, että koskee. Eduskunta päätti, että ei koske. Kohun keskellä ollut kansanedustaja nimitti valtakunnansyyttäjää ajatuspoliisiksi.

Toki hallitus on itsekin aikaansaanut julkista keskustelua. Uuden tasa-arvo-ohjelman läpäisevänä periaatteena on kuulemma intersektionaalinen feminismi. Luotaantyöntävä, lähes käsittämätön sanaparihirviö. Vie heti uskottavuuden sinänsä tärkeältä ohjelmalta.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt perustulokokeilun tulosten raportointi. Kokeiluhan aloitettiin meillä Sipilän hallituksen toimesta. Se sai maailmanlaajuista huomiota.

Kokeiluun arvottiin 2000 työtöntä ja heille alettiin maksaa 560 euron kuukausittaista verotonta ”kansalaispalkkaa”. Teoriaherrojen ja -rouvien mukaan tämän piti lisätä näiden ihmisten työllistymisen kannustimia huomattavasti.

Täytyy sanoa, että kerrankin joku kokeilu onnistui täydellisesti. Perustulolla ei näet havaittu olevan tuon taivaallisen vaikutusta perustuloihmisten työllistymiseen.

Jostain syystä näitä tuloksia esiteltiin mediassa hyvin pienin otsikoin. En ole huomannut, että nykyisen tai edes edellisen hallituksen piiristä olisi tuloksiin esitetty minkäänlaista kommenttia.

Toivottavasti tämä hiljaisuus merkitsee kokeilun tuloksen hyväksymistä ja kansalaispalkkakiihkoilun hautaamista riittävän syvälle.

Kirjoittaja on toiminut valtionhallinnossa mm. budjettipäällikkönä ja ministeriöiden kansliapäällikkönä.

Näkoislehti

8.8.2020

Fingerpori

comic