Kuva: Jussi Leinonen
KOLUMNIT

Kolumni: Arjen ongelmat tekevät kipeää, mutta ne voi ratkaista

Kun arki tarjoilee riittävästi vastoinkäymisiä, kuka jaksaa murehtia maailmanlopusta?

Ensin lapsi sairastuu vatsatautiin, ja kun aamulla ryhtyy pyykkäämään sairastetun yön jälkiä, käy ilmi, että vesijohto on jäätynyt paukkupakkasessa.

Ja sitten, kesken nyrkkipyykin ja putkimiehen tavoittelun, omaa vatsaa alkaa vääntää.

Lapsi itkee ja aikuinen, huolenpitäjä, yökkii kuivan vessanpöntön äärellä.

Miksi juuri nyt?

Turha kysymys. Tietenkin juuri nyt, sillä vastoinkäymisillä on tapana kasaantua.

 

Myös maailman ongelmilla on taipumusta kasaantua.

Ja kuten oman arjen ongelmat, nekin liittyvät osin toisiinsa.

Jos ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ei aiheuttaisi katovuosia, harvempi joutuisi pakolaiseksi, ja populistien olisi vaikeampi heittää hiekkaa yhteiskunnan rattaisiin.

Yllä kirjoitettu on karkea yksinkertaistus, joka ei tee oikeutta ongelmien monimutkaisille syille ja seurauksille.

Mutta ilman yksinkertaistamista niistä ei saa otetta.

Ehkä juuri siksi olo on niin voimaton.

Pelastuuko maailma, jos pakotan itseni ja perheeni kasvissyöjäksi, lopetan lentämisen tai ostan sähköauton, johon minulla ei ole varaa?

Yksinkertaistettuihin ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja, tai jos onkin, ne tuntuvat mahdottomilta toteuttaa.

 

Arjen ongelmat ovat aidossa yksinkertaisuudessaan kivuliaita, mutta ne voi sentään ratkaista.

Oksennustauti kestää aikansa, mutta lopulta se menee ohi.

Toipilas riemuitsee, kun hän jaksaa taas leikkiä tai kun lasi punaista Jaffaa pysyy vihdoin sisällä.

Putket sulavat, kun vesijohtokoteloon porataan reikä, johon voi puhaltaa kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla. Sitten vesi juoksee jälleen, pesukone pyörii ja pyykki puhdistuu.

Ja kun oma arki rullaa, voi taas yrittää ratkaista yhteisiä, koko maailmaa koskevia ongelmia.

Asiasanat

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat