Kolumnit

Kolumni: Koronatodellisuus on täällä eikä sitä voi muuksi muuttaa – siksi kannattaa tarttua tilaisuuteen

Ota karanteeni ja ihmisjoukkojen välttäminen itsetutkiskeluretriittinä. Voit oppia, mikä sinulle on oikeasti tärkeää ja löytää askelia vähemmän itseäsi, perhettäsi ja ympäristöä kuormittavaan arkeen, ehdottaa ympäristötoimittaja Jami Jokinen.
Kuva: -
Kuva: -

Uusi koronavirus ja pian myös epidemia on täällä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jokainen meistä olisi varmasti halunnut välttyä katastrofilta, ajattelemme sitten inhimillisiä tai taloudellisia seurauksia.

Todellisuus on kuitenkin se, mikä se on. Ja vaikka sitä ei voi muuksi muuttaa, sitä voi ainakin katsoa monella tavalla.

Kun suurin osa sairastaa virustaudin lievänä, on pitkä kotikaranteeni edessä ehkä vielä enemmistöllä meistä. Ja vaikka itse et varsinaiseen karanteeniin joutuisikaan, voivat väkijoukkojen välttäminen tai suorat rajoitukset ja kiellot saada elämäsi tuntumaan siltä.

Kuten kaikki, myös tämä menee ohi. Ikävyyden alla muhii kuitenkin myös mahdollisuus hetkessä elämiseen sellaisella tavalla, joka ei kiireisen aikataulun tai kaaokseen pakotetun mielen vuoksi ole onnistunut.

Päätä siis kerrankin ottaa selvää, mitä koulun sulkemisen vuoksi kotiin jääneen lapsen videopeleissä on oikeasti kyse. Ole kiinnostunut ajan kanssa, voit ymmärtää ja oppia itsekin.

Yhteinen aika on aarre. Jos on tarvetta, tutustu lapseesi uudelleen.

Kaiva kaapista lautapelit ja pelikortit. Muistathan, miten niillä pelataan?

Viritä vanha rakkautesi piirtämiseen, kitaransoittoon tai runouteen. Tai vuolemiseen ja savitöihin. Kaiva unohtuneet kutimet ja luo tarpeellista sukulaisille, vähävaraisille tai sairaalaan.

Tee hyvää ja harkittua ruokaa yksin tai yhdessä, vanhaa tuttua tai joka on muhinut vain ajatuksissa. Nauti sen tuoksut ja jokainen suupala hartaudella. Ymmärrä, mikä etuoikeus se on, äläkä koe siitä syyllisyyttä, vaan ole kiitollinen.

Päästä kuunnelma tai sinfonia ihon alle. Lue se hyllyssä pölyttynyt, syvempää pohtimista vaativa ja synnyttävä kirja, johon ei ole koskaan ollut aikaa. Katso elokuva, joka herättää ajatuksia eikä ole pelkkää aivot lamaannuttavaa ajankulua.

Anna ajatuksen myös tulla ja mennä, vapaasti ja vailla suuntaa. Älä mene mietteitäsi karkuun, äläkä hukuta niitä.

Keskustele ja kehitä siihen liittyviä taitoja. Kuuntele kunnioittavasti ja uteliaasti läheisiäsi mutta myös itseäsi. Kypsytä kriittistä ajattelua, sillä sitä tarvitaan kipeästi.

Matkaile mielessäsi lentokoneen sijaan. Meditoi.

Pidä sydän auki. Jos tunne tulee, anna tulla ja pysähdy elämään myös sen jokainen hetki. Äläkä unohda jakaa tunteita rakkaittesi kanssa. Kaivaudu kainaloon tai tarjoa syli toiselle.

Opettele hengittämään.

Jos sinulla on onni asua paikassa, josta pääset luontoon väkijoukkoja välttäen, tartu tilaisuuteen – ja muista arvostaa sitä, että Suomessa melkein kaikilla on tämä mahdollisuus.

Äläkä vain mene luontoon ja katso sitä ulkopuolisena, vaan ole ja elä siinä kerrankin kunnolla ja kaikki aistit avoinna.

Katso pilviin, tunne tuuli ja humallu elonkirjosta. Muuttolinnut ovat alkaneet tulla, leskenlehdet samoin. Jos asut pohjoisessa, löydä vielä keväthanget tai jäidenlähdön laulu.

Ymmärrä, että olet yhtä luonnon kanssa niin hyvässä kuin pahassakin.

Käy vihdoin läpi kaappien ja varastojen turhat tavarat, ja mieti valmiiksi, mitä tilanteen helpotettua lahjoitat ja minne.

Huomaa, miten jo tarpeeseen antamisen ajatus lämmittää ilman kiitoksen pakkoa. Äläkä unohda sitä epidemian mentyä ohi.

Selvittele myös mielesi komeroita ja vaatimustesi varastoja.

Ota karanteeni ja liikkumisrajoitukset itsetutkiskeluretriittinä. Voit oppia, mikä sinulle oikeasti on tärkeää ja mitä välttämättömänä pitämääsi ilman pärjää ihan hyvin – ja mitä todella kaipaat siitä, mihin nyt ei ole mahdollisuutta.

Ehkä löydät askelia vähemmän itseäsi, perhettäsi ja ympäristöä kuormittavaan arkeen. Ehkä ymmärrät samalla, että elämä on tässä eikä jossakin muualla.

Fingerpori

comic

Näkoislehti

30.3.2020

Uusimmat