Kolumnit

Korona ohi? Kulmunin ero on hyvä esimerkki siitä, mihin hallituksen poliittinen avustajakaarti pahimmillaan yltää

Kuva: tuntematon
Kuva: tuntematon

Koronaviruksen aiheuttama tautiaalto näyttää meillä olevan talttumassa, vastoin asiantuntijoiden ennustuksia. Onko suunta pysyvä, jää nähtäväksi. Jos näin on, torjuntatyö olisi todella onnistunutta.

Maan hallituksella on kevään mittaan ollut yhteinen vihollinen, tämä virus. Paljon on velkarahaa ohjattu talouden pyörien pitämiseksi pyörimässä. Nollakorkojen maailmassa tämä on minusta perusteltua. Joku raja tässäkin pitäisi pitää: ihan kaikkia ihan mahdottomia hankkeita ei koronaviruksen varjossakaan sentään pitäisi käynnistää.

Hallituksen valtiovarainministeri on vaihtunut jo kahdesti. Tämä ei lupaa kovin hyvää esimerkiksi syksyn budjettiriihtä ajatellen. Silloin hallituksen on pakko tarkistaa ohjelmaansa. Antti Rinteen hallituksen hulvattoman ”kamreerit ei meitä määräile” -rahanjakoajattelun aika on ohi.

Kulmunin ero on hyvä esimerkki siitä, mihin tämä hallituksen lähes satapäinen poliittinen avustajakaarti pahimmillaan yltää. Ensin pakotetaan virkamiehet toimimaan vastoin säädöksiä ja sitten näin hankittuja verorahoja käytetään lainvastaisesti.

Kaikissa asioissa on tietysti joku hyväkin puoli. Tässä tapauksessa kansa sai hyvän tuokiokuvan tämän avustajakaartin käyttäytymisestä, etenkin moraalisesta näkökulmasta. Kovin moni on ministerikortilla virkamiehiä nöyryyttävä öykkäri. Etsimättä tulee mieleen armeijassa kokemani simputus.

Ministerivaihdoksessa historia toistaa itseään. Kun pääministeri Vanhanen aikoinaan erosi, oli hän puolueineen melkoisen rahoituskohun keskellä ja maa oli syöksymässä lamaan.

Pari kuukautta sitten ihmettelin, miten urheiluselostajat jatkavat telkkarissa ja radiossa selostuksiaan posket hehkuen, vaikka kaikenlainen urheilu oli keskeytetty. Olen asiaa ankarasti pohtinut. Selityksen täytyy löytyä ravinnosta, tarkemmin sanottuna ravintolisistä. Selostajat ovat varmaankin alkaneet syödä samoja pöperöitä kuin huippu-urheilijat, jotka hekin usein ovatkin ihan muissa maailmoissa.

Huoltovarmuus on koronakriisin yhteydessä noussut kansan tietoisuuteen, kun Huoltovarmuuskeskus (HVK) määrättiin pikavauhtia hankkimaan maailmalta miljoonia kasvosuojuksia. Pieleenhän se meni ja rahaakin taisi mennä hukkaan.

Vähemmälle huomiolle jäi se, etteivät tämmöiset pikahankinnat edes kuulu HVK:lle, vaan valtion hankintayhtiö Hanselille. Olin vuosia Huoltovarmuusneuvoston jäsen. Kaikissa kansainvälisissä arvioinneissa Suomen huoltovarmuusjärjestelmä arvioitiin maailman parhaaksi. Mutta se siitä.

Syntyi kummallinen keskustelu siitä, että Suomen pitäisi olla huoltovarmuusasioissa omavarainen, tuottaa kasvosuojuksia ja kaikkea muuta. Idea on tietysti älytön.

Maamme on esimerkiksi öljyn suhteen täysin riippuvainen tuonnista. Omavaraisuusvaatimusten mukaan meidän pitäisi alkaa pumpata kallioperästämme öljyä. Pelkäänpä, että odottavan aika tulee pitkäksi.

Kirjoittaja on toiminut valtionhallinnossa mm. budjettipäällikkönä ja ministeriöiden kansliapäällikkönä.

Uusimmat

Näkoislehti

8.7.2020

Fingerpori

comic