Kolumnit

Kriisi lisäsi uskoa kykyyn tehdä hyvää

Kuva: Pekka Peura
Kuva: Pekka Peura

Tammikuun loppupuolella osallistuin alueelliselle maanpuolustuskurssille Kainuun Hyrynsalmella.

Paikka oli sikäli esimerkillinen, että Hyrynsalmen kunnassa elettiin pari vuotta sitten poikkeusoloissa, kun sähkölinjoille pakkautuneet tykkylumet katkoivat sähköt satojen asukkaiden kodeista. Osa asukkaista joutui selviämään sähköittä päiväkausia.

Nyt Suomi ja koko maailma elää poikkeustilanteessa, jonka rinnalla pienen kunnan lumikriisi on sivulause.

Kriisejä yhdistävä tekijä lienee se, että valmiiksi laaditut varautumissuunnitelmat ovat nyt tosielämän testissä. Varautumissuunnitelmat ovat juuri niitä toimintamalleja, jotka otetaan käyttöön, kun päällä on jokin ihmisten arkea vaikeuttava kriisi. Nyt tuo uhkatekijä on nopeasti leviävä ja valtioiden rajoja kunnioittamaton koronavirus.

Viikon mittainen alueellinen maanpuolustuskurssi opetti kaksi asiaa: miten lyhyt on matka turvallisesta arjesta poikkeusoloihin, ja niissä oloissa me ihmiset olemme yllättävän inhimillisiä. Sallikaa, niin tarkennan.

Tammikuun pimeinä iltoina teimme ryhmätöitä, joiden ideana oli perehtyä valmiuslain sisältöön ja siihen, missä vaiheessa se voidaan ottaa käyttöön.

Selväksi kävi, että raja poikkeustilojen ja valmiuslain käyttöönotolle on vaikea. Poikkeustilassakin on noudettava demokraattista päätöksentekoa ja punnittava seurausten vaikutuksia koko yhteiskuntaan ja ihmisten elämään.

Eikä siinä ryhmätöitä tehdessä aivan heti käynyt mielessäkään se, kuinka nopeasti Suomessa on tilanne, jolloin otetaan käyttöön se kaikkein raskain laki.

Toinen havainto löi minua näpeille. Minä, mediakuplassa elävä toimittaja olinkin kyynisyydessäni täysin väärillä jäljillä.

Lähes jokaisessa puheenvuorossa varautumisasioiden asiantuntijat korostivat sitä, miten kriisitilanteessa ihmisten yhteisöllisyys ja halu toimia oman lähiyhteisön hyväksi lisääntyvät.

Vahvoin lausein esitin eriävän mielipiteeni. Puheet yhteisöllisyydestä eivät voi pitää paikkansa, koska jo nyt hyvinä aikoina me elämme vihan ja raivon sävyttämässä maailmassa.

Nyt olen saanut todistaa lähtöolettamukseni vääräksi.

Yllättäen maamme näyttää olevan täynnä ihmisiä, jotka haluavat laittaa jälkiviisauteen perustuvan arvostelun, paniikin lietsonnan ja kyynisyyden syrjään ja alkavat toimia itse.

He haluavat levittää pienillä teoillaan toivoa ja uskoa siihen, että suomalainen yhteiskunta selviää tämänkin kriisin ylitse.

Ja miksipä ei selväisi. Kriisi on muuttanut arkea, mutta emme elä kaaoksessa eikä yhteiskunta ole romahtanut. Nekin, jotka toimivat nyt, tietävät että mahdollisen kritiikin aika on myöhemmin.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

3.6.2020

Fingerpori

comic