Kolumnit @gmail.com

Kun kansa saa vastuun, kuka sen saa? Pandemiassa moni tuntuu ulkoistavan vastuun jonnekin toisaalle, milloin maan hallitukselle milloin taas THL:n tai Rajavartiolaitoksen työntekijöille

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Palaute on aina mukavaa – kiitos siitä! – mutta joskus se matkaansaattaa epäherviötä. Sirkka-Liisa Anttila ja Antero Suonpää olivat edellisestä jutustani sitä mieltä, että Kononen jakaa väärää tietoa (FL 24.6.) Rami Lehtinen ilmoitti puolestaan, että Kononen jakaa tietoa (FL 29.6.). Keitä tässä nyt pitäisi uskoa?

Ministeriin ja poliisiin on aina syytä luottaa, mutta omasta vinkkelistäni molemmat ovat väärillä jäljillä. Nämä kolumnit ovat mielipidekirjoituksia, jotka pitävät sisällään kirjoittajansa enemmän tai vähemmän osuvia tuumailuja ja aanailuja milloin mistäkin aiheesta. Tietoa näissä on harvakseltaan ja silloinkin luultavasti vahingossa…

Tästäkin voi tulla sanomista, mutta rohkenen tunnustautua jalkapallo- ja Huuhkaja-faniksi. Älkääpä silti hamutko kiviä käsiinne, sillä en ole käynyt lähelläkään Pietaria. Päinvastoin, joidenkin mielipidetiedustelujen mukaan olen viettänyt viime viikot liiankin tiiviisti kotisohvallamme.

Deltavariantti on viheliäinen tuliainen ja riskit olivat takuuvarmasti kaikkien tiedossa. Pietarissa matkanneiden kannattaisi nostaa reilusti käsi virheen merkiksi, sillä eihän tuohon tarvita videotarkistusta; oma maalihan se oli! Suomi on niin ihana, mutta olisi ilman Pietarin tuomisia vieläkin ihanampi.

Jälkipeleissä syyttävät sormet ovat kääntyneet viranomaisten suuntaan. Kovin on tuttua tämäkin. Hyvinä aikoina marmatetaan holhousvaltiosta, joka sääntelee ja rajoittaa elämäämme. Mutta kun käy ikävästi, puheiden suunta kääntyy päinvastaiseksi: Miksi yhteiskunta ja virkahenkilöt päästivät tämänkin tapahtumaan?

”Kun kansa saa vallan niin kuka sen saa?”, kysyi Paavo Haavikko aikoinaan. Samaa ajatusta voidaan jatkaa myös kääntöpuolelle: Kun kansa saa vastuun, niin kuka sen lopulta kantaa?

Pandemian levitessä olemme kaikki vastuussa omista toimistamme ja valinnoistamme. Siitä huolimatta moni tuntuu ulkoistavan vastuun jonnekin toisaalle, milloin maan hallitukselle ja erityisesti Krista Kiurulle, milloin taas THL:n tai Kymsoten ja Rajavartiolaitoksen työntekijöille.

Suurin murhe on tietysti viruksen leviämisestä, mutta helppo on yhtyä Jarmo Huhtasen käsitykseen: ”Pietarin jalkapalloturistit ovat omalla hölmöilyllään pilanneet sen positiivisen ilmeen, jonka Huuhkajien fanit saivat ympäri Eurooppaa dramaattisen Tanska-ottelun toiminnallaan.” (HS 30.6.)

Ennen EM-kisojen alkua olimme ylpeitä ja iloisia arvokisapaikasta ja puhuimme Huuhkajista koko Suomen joukkueena. No, nyt meillä on taas vastassa turhan tutuksi käynyt vastustaja, koko kansan pandemia.

Lyhyt taival on riemusta murheeseen, väittää laulurunoilija. Puheena olevassa tapauksessa etäisyys tiedetään. Se on 205 km. Sen verran matkaa on Pietarin Krestovsky-stadionilta Vaalimaalle.

Kirjoittaja on forssalainen jokamiesluokan kynäilijä.

Uusimmat

Fingerpori

comic