Kolumnit

Kuulumisia sarjan kolmossijalta

Kirjoittaja on naisten maajoukkueen ja Alun korisliigajoukkueen pelinrakentaja.

Totean kavereille usein, että urheilijan elämää rytmittää meille perinteisen ajanlaskun (vuosi, joka alkaa tammikuun ensimmäisestä päivästä) lisäksi myös kilpailukaudet.

Ei ole vain kevättä, on playoff-kevät; syksy taas tuo mukanaan luonnon koreiden syysvärien lisäksi uudenkarheat peliasut. Elokuu tuntuukin välillä kuin vuoden ensimmäiseltä päivältä, startilta uuteen ajanjaksoon.

Edellisen kerran vietin elokuuta Suomessa neljä vuotta sitten, ja ajatus paluusta kotiin syntyi jo keväällä. Itseäni olkapäähän taputtaen voinkin nyt todeta, että edes ajoittain uuvuttava pimeys ei ole vaikuttanut ajatuksiini – Suomessa on just hyvä olla, just nyt. Mitä näihin kuukausiin on siis pimeyden lisäksi mahtunut?

Forssaan saapuessani tuttua oli oikeastaan vain kourallinen tulevia joukkuekavereita ja aiemmilta vieraspelimatkoilta tuttu huoltoasema, Autokeidas.

 

Kauden alussa puhuin paljon sopeutumisen kivuttomuudesta, kun ympärillä on jo ennestään tuttuja pelikavereita. Olen kuitenkin saanut huomata, että myös uudet joukkuelaiset ja yleisestikin Forssan korisväki on ollut valmis toivottamaan minut – siis entisen vastustajan, vihollisen! – heti tervetulleeksi. Avoimuutenne on ollut kultaa, kiitos!

Tätä kirjoittaessani olemme voittaneet yhdeksän Korisliigaottelua, joka oikeuttaa kolmanteen sijaan runkosarjassa. On hassua, miten yksittäisistä peleistä ensimmäisenä mieleen muistuvat ne huonoimmat; viime viikkoinen kotitappio Kouvottarille ja marraskuinen vierastappio Espoossa. Se kuulunee kilpailuhenkiseen luonteeseeni; että parhaiten muistaa ne hetket, joihin ei ole tyytyväinen. Syyskauteen on mahtunut kuitenkin paljon hyvääkin, kuten selkeä vierasvoitto Lappeenrannasta ja kotikentällä eteneminen Suomen Cupin semifinaaleihin.

 

Suomen Cupin paluu on muuten hieno juttu. Naisten Korisliigassa ottelutahti ei ole niin intensiivinen kuin miesten puolella, joten muutama ylimääräinen matsi, ja ennen kaikkea mahdollisuus voittaa jotain, on tervetullut lisä. Ja tässähän kirjoittaa hallitseva mestari – kun Cupin mestaruudesta edellisen kerran naisten puolella miteltiin, oli vuosi 2014 ja silloisen joukkueeni Lappeenrannan Catzin kanssa nostelimme pokaalia kotikentällä.

 

Nyt edessä oleva joulutauko tulee juuri oikeaan saumaan. Jo pettymysten täyteisen Kouvottaret-pelin alkupuolella väänsin polveni, joka myöhemmissä tutkimuksissa osoittautui onneksi verrattain pieneksi, levolla ja kuntoutuksella paranevaksi vammaksi. Kun kauden toinen puolikas tammikuussa pyörähtää käyntiin, olen taas pelikentillä, toivottavasti heti ensimmäisestä ylösheitosta lähtien.

Joulutauko antaa meille lisäksi mahdollisuuden tarkastella kulunutta syyskautta paremmin kokonaisuutena. Menneeseen ei kuitenkaan voi jäädä liiaksi vellomaan: kevätkauteen lähdemme kolmannelta sijalta, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, riippuu meistä itsestämme.

Rauhallista joulun aikaa kaikille!

 

Kirjoittaja on naisten maajoukkueen ja Alun korisliigajoukkueen pelinrakentaja

 

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic