Kolumnit

Lapsen tärkein oikeus on lupa haaveilla

Kuva: Tuomela Tapio
Kuva: Tuomela Tapio

Hän halusi tulla isona keijuksi, joulupukiksi, runoilijaksi ja lampuksi. Sittemmin hän on ilmoittanut tulevansa ehkä koripalloilijaksi, ainakin 12 lapsen äidiksi. Hän on kuopukseni, joka taaperoiässä nimitti itseään Elämän Huotimoksi, sittemmin Hulinaksi ja nyt Nepeksi. Kaikki edellä kuvatut ovat täydellisiä haaveita näin äidin silmin, mutta aivan viimeaikaisista haaveista on vaikeampi innostua: pitäisi olla kolmiraitaverkkarit ja meikkisuteja.

Jokainen lapsi haaveilee, ja jokaisen lapsen tulisi voida haaveilla. Kaiken pitäisi tuntua mahdolliselta. Rakastan itseäni, siis hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Voin haaveilla, ja minä riitän. I Love Me -slogania myydään etupäässä meille kypsässä iässä oleville, vaikka tuon lauseen ajatuksen pitäisi olla jo jokaisen lapsen sisäistämä.

Tuota samaa slogania toistavat, näennäisesti aikuisille suunnatut messut muuttivat lauseen irvokkaaksi tarjotessaan kosmetiikkaa, erilaisia hoitoja, tekoripsiä ja jopa kauneusleikkauksia. Messuhalli täyttyi nuorista, kauniista ihmisistä, joiden omakuva on vasta hiljalleen rakentumassa. Vasta sittenkö voi rakastaa itseään, kun on kaiken tämän hankkinut, ja vasta sittenkö, kun on yrittänyt tehdä itsestään jotain muuta kuin on?

Myös sosiaalisen median kuvaviestintään pohjautuva maailma eli TikTok, SnapChat ja Instagram ovat täynnä ihanteita eli kuvia, joihin verrata itseään. Ja kun on nähnyt yhden lapsen tai nuoren julkaiseman kuvan, on itse asiassa nähnyt kuvan tuhansista samanikäisistä.

Lapsi tai nuori katsoo tietysti itseään myös peilistä, ja niin hänen kuuluukin. Oman itsensä tuntemisesta alkaa kasvu oman itsen hyväksymiseen. Yhä useammalta lapselta tämä peili kuitenkin on kadoksissa, ja nämä lapset ajattelevat olevansa hyviä vasta sellaisena kuin mitä he luulevat muiden haluavan heidän olevan.

Pahimmillaan myös lapsen ympärillä olevat aikuiset kuvittelevat, että on olemassa vain yksi malli, jollaiseksi pyrkiä, olkoon se miten keinotekoinen tahansa. Hiustenpidennykset, merkkilaukku ja kuntosalikortti ovat kolmiraitaverkkarien ja meikkisutien aikuisempi versio.

Hyväksymällä itsemme sellaisena kuin olemme me aikuiset voimme vastuullisina esikuvina mahdollistaa, että lapsetkin uskaltavat rakastaa sitä, mitä luontaisesti ovat.

Näin lapsen oikeuksien päivänä tärkeintä olisikin lupa haaveilla ja siten lupa saada olla lapsi, ihan niin pitkään kuin siltä tuntuu. Tärkeintä olisi uskaltaa toivoa juuri niitä asioita, jotka tuntuvat siinä kohdassa itselle sopivimmilta. Ei niitä, mitä muutkin haluavat tai ainakin kertovat haluavansa.

Siispä eläköön, lapsen oikeudet! Eläköön itseään rakastava, haaveileva ja rohkea lapsi!

Kirjoittaja on Forssan yhteislyseon äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.

Fingerpori

comic

Uusimmat