Kolumnit

Lapset vanhainkotiin – Sijoitus on tosin väliaikainen

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Pekka Reponen, Urjalan yläkoulun ja lukion jo eläkkeelle jäänyt liikunnan lehtori, on kertonut pilke silmäkulmassa, että tullessaan Urjalaan hän asui vanhainkodilla olleessa asunnossa. Maisterinpapereita yliopistosta lähettäneet olivat kuulemma todenneet, että opiskelijoiden valmistumisajat tahtovat venyä, mutta tuolloin ensi kerran paperit lähetettiin vanhainkodin osoitteella.

Nyt tämäkin ennätys lyödään, sillä Urjalassa alle 7-vuotiaat joutuvat vanhainkotiin. Tällä kertaa sijoitus on tosin väliaikainen kestäen päiväkodin peruskorjauksen ajan. Vuosina 1955–2018 toimineen vanhainkodin omistaa Attendo. Rakennus on ollut pari vuotta tyhjillään. Taloa peruskorjattiin kunnan aikana useaan kertaan ja se on hyvässä kunnossa. Lapsia varten ei tarvitse tehdä paljoa muutoksia.

 

Urjalan nykyinen päiväkoti sijaitsee entisessä kunnan virkailijoiden rivitalossa. Aikanaan sen rakentaminen herätti paljon huomiota ja kohuakin. Niinpä asumaan tulleille laitettiin ”luksuksesta” vuokralisää. Siinä asuivat mm. kunnanjohtaja, kunnansihteeri, kunnaninsinööri, taloussihteeri, kansalaisopiston rehtori ja pari lääkäriäkin. Vähitellen asuntoja muutettiin sosiaalitoimistoksi ja päiväkodiksi. Viimeisin isompi muutostyö tehtiin kymmenkunta vuotta sitten.

Lapsia on viimevuosina syntynyt aiempaa vähemmän ja viime vuonna tosi vähän. Muuttoliikkeen ansioista päivähoidolle on ollut kuitenkin kysyntää, joten hoitopaikkoja tarvitaan. Tosin hoito on keskitetty kirkonkylään. Perhepäivähoitajia on entistä vähemmän. Nuutajärven päiväkoti suljettiin ajat sitten ja Huhtiin sitä ei ehditty lainkaan rakentaa. Epäsäännöllisten työaikojen ja vuorotyön lisääntyessä lasten hoitoa tarvittaisiin muulloinkin kuin aamusta iltapäivään.

 

Urjalan ensimmäinen lapsille tarkoitettu hoitopaikka valmistui 132 vuotta sitten. Silloin valmistui lastenkoti. Se muuttui v. 1924 Laukeelan kansakouluksi ja toimi tehtävässä vuoteen 1976. Rakennus purettiin nykyisen yhtenäiskoulun tieltä.

Pari vuotta lastenkodin jälkeen valmistui vaivaistalo, jonne sijoitettiin vanhuksia, raihnaisia ja mielisairaita, joita tuolloin kutsuttiin ”houruiksi”. Siellä saattoi olla myös lapsiperheitä, joiden asumisolot olivat olleet kurjat. Valvontaviranomaiset kritisoivat silloin sitä, että lapset ja vaivaiset ovat niin lähellä toisiaan ja kehottivat rakentamaan aidan ja erikseen ruokailutilat niin vaivaisille kuin lastenkodin lapsille.

 

Muuten olen sitä mieltä, että entinen vanhainkoti rakennuksena sopisi vielä moneen käyttöön. Tilaa olisi majoitukseen, kulttuurille ja vakkapa seurakunnalle.

 

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija. seppo.pirhonen@urjamedia.fi

Fingerpori

comic

Näkoislehti

23.2.2020