Kolumnit @forssanlehti.fi

Leirinuotiolla – Meillä kaikilla on jonkinlainen muistikuva kesäleireistä

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

”Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.” Nämä puolalaiseen kansanlauluun tehdyt sanat tuovat monelle meistä mieleen kesäiset leirit.

Urjalassa seurakunta ja kunta ovat vuosikymmenten aikana tehneet yhteistyötä lasten leirien järjestämisessä. Partiolippukunta Urjan Varstat on vuosikymmenten ajan mahdollistanut monelle lapselle ja nuorelle leiripäivät kotipitäjästä aina maailmanlaajuisiin jamboreisiin. Seurakunnan rippileirit ovat olleet suosittuja.

Maanantaina alkavat nuorisotoimen kouluikäisille tarkoitetut leiripäivät yhtenäiskoulun ja nuorisotila Majan lähipiirissä. Leiripäivä alkaa aamuyhdeksältä ja päättyy iltapäiväkahdelta. Leiripäivien ohjelmaan kuuluu ulkoilua, liikuntaa, askartelua ja ”muuta mukavaa ja monipuolista toimintaa”

Tänään alkava ”KesäMajakka” on suunnattu tulevista viidesluokkalaisista 17-vuotiaisiin. Se kestää kesäkuun ajan keskiviikkoisin ja perjantaisin 14.30–18.00. Nuorisotoimi noudattaa aluehallintoviraston antamia ohjeita. Toimintaa on myös ulkona. Luvassa olevilla helteillä ei kukaan sisällä viihdykään.

Tiistaisin Nuorten Narikka 16–18-vuotialle ohjattu toiminta on ympärivuotista tiistaisin. Kesäkuussa on ohjelman mukaan maalattu Majakkaa ja ensi viikolla on luvassa Frisbeegolfia Lamminharjulla. Rata täyttää muuten korkeat laatukriteerit. Myös retki suositulle Pölkinvuorelle on luvassa.

Kunnan nuorisotoimi järjestää nyt sellaista toimintaa, joka näissä oloissa on mahdollista. Seurakunta järjestää rippileirin. Oma leirikeskus meni keväällä kaupaksi, joten jossain muualla leireillään.

Muutaman päivän pituisista kesäleireistä meillä kaikilla on tietenkin jonkinlainen muistikuva.

Majoituttiin telttoihin ja kilpailtiin telttakuntien kesken paremmuudesta. Onginta, samoilu lähimaastossa, uinti, sauna, leiriolympialaiset, lipunosto aamuisin ja lipunlasku iltaisin kuuluivat ohjelmaan. Ruokaa tekivät leiriemännät.

Iltanuotio päivän päätteeksi on ollut mieleenpainuva kokemus. On käristetty makkaraa, paistettu lettuja ja tikkupullaa, laulettu ja leikitty. Nuotion hiipuessa oli iltahartaushetki. Sitten siirryttiin telttoihin.

Hiljaisuus tuli, mutta kuiske kuului vielä pitkään. Joku oli pikauninen päivän aherruksen jälkeen. Oli turvallista tietää, että koti-ikävän yllättäessä leirin ohjaajat ottivat ainakin pienimmät suojiinsa.

Mikäpä estää kesällä järjestämässä lapsille tai lapsenlapsille pikkuleirin kotipihassa teltassa nukkumisineen. Siitä jää muisto, joka säilyy paremmin kuin kännykkäpelin kanssa käytetty aika.

Unohtumattomat hetket järjestyvät ilmaiseksi.

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija.
seppo.pirhonen@urjamedia.fi

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic