Kolumnit

Leningradin totaalipuolustus – Suomi jäi kuitenkin liittämättä neuvostokansojen perheeseen

Neuvostorykmentin kärki löi viivyttävän suomalaisosaston Porojärven tasalla Petsamossa, ja Osasto Pennanen vetäytyi Kornettijoelle. Kalenteri näytti tasan 80 vuotta sitten päivämäärää 17.12.

Itänaapuri varmisti Leningradin turvallisuutta puolentoista tuhannen kilometrin päässä puolustuskohteesta. Oli varmistanut jo 30.11. asti kaikin maan täydelliseen valloittamiseen tähdännein hyökkäyssodan keinoin koko Suomen vastaisen rajansa pituudelta.

Puolustukseksi propagoidun hyökkäyksen piti täyttää tavoitteensa niin, että valmista tulisi 21.12. mennessä. Silloin oli tarkoitus juhlia Helsingissä Suomen liittämistä neuvostokansojen onnelliseen perheeseen johtaja Stalinin 60-vuotissyntymäpäivänä korskealla paraatilla.

Tämä gruusialainen pappiskokelas oli nostettu Venäjän neuvostoimperiumissa profeetaksi, joka pystyi määrittelemään syntymäajankohtansakin tosiasioista piittaamatta ja ilman mukinoita. Mutta Suomen valloitusparaati häneltä jäi silti pitämättä.

Lähtökuopissa Helsinki-triumfiaan Stalinin käskystä odotti myös kadehdittavan aivokapasiteetin omannut, mutta järjenjuoksun jaossa tyhjän kortin vetänyt Otto Wille Kuusinen nukkena nukkehallituksessaan.

Otto Wille -veitikkamme ei tiennyt tasan 80 vuotta sitten, että hän ei astuisi enää koskaan Suomen valtion kamaralle. Siitä piti armeijamme ohella huolen valtiojohtomme viisuminmyöntämättömyysviisaudessaan.

Leningradin turvaaminen sai jättiläisvaltakunnan pyhittämään käyttöönsä muitakin hyökkäyksen tositarkoitukset paljastaneita keinoja. Niinpä myös säveltäjänero Dmitri Shostakovitsh joutui jälleen kerran nöyrtymään herransa edessä. Määräyksenä oli muokata sarja suomalaisia kansanlauluja orkesterille ja äkkiä: maestro ei ehtinyt siltä kiireeltä edes 3.12. kuudennen sinfoniansa Moskovan ensiesitykseen.

Eihän laulujen, kuten Taivas on sininen ja valkoinen, Tämän kylän tytöt ovat tilulilulei, Mansikka on punainen marja, Jos mie saisin jouten olla ja Minun kultani kaunis on orkestrointi Shostakovitsh-luokan tekijälle tosin muuta tarkoittanut kuin pienen välityön luonteista askaretta.

Shostakovitshin suomalaisteemaista kansanlaulusarjaa odotti melkoinen syväjäädytys. Seikka, jota säveltäjä tuskin laski itselleen kovinkaan suureksi vahingoksi.

Mutta niin syvälle kuin Shostakovitshin sarja kansanlauluistamme piti ikiroutaan upotettamankin, se pullahti esille ja heräsi henkiin. Vieläpä Suomessa. Teoksen kantaesitys koitti 1.9. 2001 Kaustisella.

Esityksestä vastannut Juha Kankaan johtama Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri laulajinaan Anu Komsi ja Tom Nyman huolehti myös seuraavana vuonna teoksen levyttämisestä edelleen kuultavaksemme.

Kirjoittaja on forssalainen toimittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic