Kolumnit

Loppuelämäni ensimmäinen päivä – Siirryn palkkatyöläisten joukosta eläkeläisten alati sankkenevaan katraaseen

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Pyydän anteeksi, että kirjoitan itsestäni. Ei ole ollut tapana. Sattui vain niin somasti, että kolumnivuoroni osui samalle päivälle, jolloin siirryn palkkatyöläisten joukosta eläkeläisten alati sankkenevaan katraaseen.

Perinteisen katsantokannan mukaan en ole enää aktiivikansalainen, vaan olen harpannut passiiviväestön puolelle. Yleiseen kielenkäyttöön pesiytynyt käsitys on kuitenkin syytä kyseenalaistaa kolmella esimerkinomaisella kysymyksellä:

1. Ketkä vaalien alla tungeksivat toriteltoilla ja piirittävät ehdokkaita kysymyksillään? 2. Ketkä nostavat ensimmäisenä kätensä ylös, kun jossakin tarvitaan talkooporukkaa? 3. Ketkä jaksavat jonottaa ilmaisia ämpäreitä tai kiertää kaupoissa keräämässä tarjouskahvia?

Aivan oikein, vastaus kaikkiin kysymyksiin on sama – eläkeläiset. Että se siitä passiivisuudesta.

Eräs jo vuosia eläkkeellä ollut kollegani tarjosi aktiivisuuteen ja passiivisuuteen oman näkökulmansa. Hän on onnekseen pysynyt terveenä, käyttää vain muutamia julkisia palveluja ja maksaa kiltisti neljäsosan eläkkeestään veroina. Sen perusteella hän määrittelee itsensä tuottavaksi kansalaiseksi.

Nykykansanperinteessä johtavaksi eläkeläistyypiksi on noussut kiireinen eläkeläinen. Eräs koiranleuka tosin huomautti, että eläkeläisten kiireisiin on syynsä; he joutuvat tekemään kaiken omalla ajallaan.

Toinen sangen yleinen ja julkisuudessa usein esiintyvä tyyppi on valittava eläkeläinen. Sellaisen jäljille pääsee helposti kuuntelemalla sunnuntaisin Radio Suomesta Kansanradiota. Jos ohjelmaa jaksaisi kuunnella ja ottaisi kaikki puheet täydestä todesta, kukaan ei uskaltaisi jäädä eläkkeelle. Sen verran ankeasti ja kaltoin eläkeikäisiä tässä maassa kuulemma kohdellaan…

Moni ystävä ja tuttava on minultakin tiedustellut, mitä olen eläkepäivieni varalle suunnitellut. Yleensä olen vastannut jotain epämääräistä, mutta pikkuhiljaa ainakin yksi tavoite on kirkastunut. Mahtaisiko riittää, jos eläkepäivillään yrittäisi ja pystyisi välttämään sekä kiireen että valittamisen ja erityisesti kiireestä valittamisen?

Pienen ja taatusti epätieteellisen otantani perusteella rohkenen väittää, että eläkeläisten enemmistö on kuitenkin oloonsa ja elämäänsä hyvin tyytyväisiä. Terveyshuolet ja taloudellinen niukkuus varjostavat monien ikääntyneiden elämää, mutta silti – joukossamme on sankoin joukoin eläkeläisiä, jotka tuntevat elävänsä ihmisen parasta aikaa.

Veikko Huovisen mukaan syksyllä on syytä kerätä toiveikasta talvimieltä. Eiköhän ajatusta kelpaa soveltaa myös eläkkeelle valmistautumiseen. Kaadanpa siis toisenkin kupillisen, avaan päivän lehden ja laitan Kari Tapion Ei toivetta sen kummempaa soimaan. Enkä pidä kiirettä mihinkään.

Kirjoittaja on forssalainen huru-ukko ja jokamiesluokan kynäilijä.

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic