Kolumnit

Luonteita vai tyyppejä – Pääasia on, ettei roolihenkilö hahmotu pelkästään jonkin juonikuvion kuljettajaksi

Kuva: Muu
Kuva: Muu

Charlie Chaplin sanoi aikoinaan, että elokuva on elämää, josta on karsittu pois tylsät kohtaukset. Lisään tähän, että sama pätee myös romaaniin, näytelmään tai tv-draamaan. Ja jatkan ajatusta sanomalla, että niistä on karsittu pois myös tylsät henkilöt.

Jos kirjailijan tai käsikirjoittajan mielikuvitus ei luonnostaan tuota mielenkiintoisia roolihahmoja, niin ei niitä synny liimaamalla kuvitteelliseen henkilöön koomisia tai traagisia, tai peräti fyysisiä ominaisuuksia. Tällaiseenkin leikkaa – liimaa -koulukuntaan olen törmännyt työurani alkuvaiheessa. Nuo ajatukset ja keinot kuulostivat tekohengitykseltä.

Olen lapsesta saakka ollut ihmisten tarkkailija, jota ominaisuutta vain vahvisti kotikyläni poikajoukon mieluisin puheenaihe, siis autojen ja myöhemmin tyttöjen jälkeen. Saimme suurta huvia, kun kilpailimme siitä, kuka löysi koomisimpia piirteitä kylän miehistä, tai osasi parhaiten matkia jonkun henkilön puhetapaa ja käyttäytymistä. Ja materiaalia riitti, sillä jokainen ikituttu kyläläinen oli vahvasti oma persoonansa. Ihminenhän käyttäytyy pääsääntöisesti hallitsevan luonteenpiirteensä mukaisesti

En usko, että kukaan meistä mietti, olivatko matkimamme kylän miehet luonteita, tyyppejä vai peräti karikatyyreja. Nyt, tällä järjellä sanoisin, että me tyypittelimme heitä erittäin vahvasti. Jotenkin tunsin kuitenkin olevani poikkeus toverieni joukossa, sillä juutuin usein miettimään päiväkausiksi jotain tiettyä tapahtumaa tai vahvaa lausahdusta, miettimään sitä, miksi joku tokaisi jossain yhteydessä juuri sillä tavalla kuin tuli tokaisseeksi.

Tuleva kirjailija ei tiennyt olevansa omissa tuuminnoissaan suorastaan draaman ihmiskuvauksen peruslähteillä. Draaman jokainen kohtaushan saa voimansa taustatilanteesta. Niin myös kohtauksen dialogi. Yhteydestään irrotettuina jonkin kohtauksen sanat voivat kuulostaa pelkästään arkipäiväisiltä. Pentinkulman idealisti ja kansanvalistaja räätäli Halme sanoo eräässä kirjan ja elokuvan kohtauksessa: ”Näkemiin toverit!” Nuo sanat saavat merkityksensä ja voimansa siitä, ettei niitä lausuta työväentalon rappusilla kokouksen jälkeen, vaan sorakuopalla teloitusryhmän edessä.

Kirjoittaessani en ole koskaan miettinyt syntyykö fiktiivisistä henkilöistäni luonteita, tyyppejä vai peräti karikatyyreja. Aihe ja valittu tyylilaji määrittelevät luontojaan sen, mikä on henkilöitten tyypittelyn aste. Katsojille tämä on itsestään selvää, kaikille kriitikoille ei.

Uskon vahvasti, ettei maailmassa ole kahta täysin samanlaista ihmistä. Kun sanomme jostain ihmisestä, että hän on sellainen ja sellainen, niin emme suinkaan puhu hänen ulkomuodostaan vaan luonteestaan. Mutta luonne tai tyyppi, pääasia on, ettei roolihenkilö hahmotu pelkästään jonkin juonikuvion kuljettajaksi, jolla sattuu olemaan nimi.

Eteläpohjalainen sanonta toteaa hieman kääntäen saman asian: ”Kyllä kylä nimen panoo, kunhan mies tapansa näyttää.”

Kirjoittaja on jokioislainen kirjailija
ja käsikirjoittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic