Kolumnit

Meitä on moneen junaan – On normituristeja, leveilijöitä, eläkeläisiä ja maan hiljaisia

Kuva: Tapio Tuomela
Kuva: Tapio Tuomela

Kyllä ehdottomasti esiintyvän taiteilijan paras palkinto on yhäkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Varsinkin täällä etelässä saa seurata mitä erikoisimpia ihmiskohtaloita. Ja vaikkei tällä saarella junaa olekaan eikä sen takia asemakaan, niin on meitä moneen junaan.

Yhdeksänkymmentä prosenttia tapaamisista on todella hauskoja, nauraa saa. Se loppu kymmenen on taas välillä raskasta kuunneltavaa, mutta hei, se kuuluu asiaan. Ammatinvalintakysymys.

Nämä keskustelut voi jakaa neljään kategoriaan. Ensiksi on nämä normituristit, jotka viipyvät viikon ja haluavat ottaa lomasta kaiken irti. Karaoke raikuu ja pöydässä jutellaan niitä näitä. Muistellaan menneitä ja kehutaan kilvan toisiamme ja varsinkin Arttu Wiskaria.

Toinen valtaryhmä on leveilijät, jotka omistavat puoli Lappia ja osan Savosta. Eräskin 1963 syntynyt isokokoinen häiskä kehui olevansa seitsenkertainen uppopallon Suomen mestari ja että hänen isoisänsä on Lasse Pöysti. Lisäksi hän oli hoitanut seitsemän vuotta professuuria Ameriikoissa ja vielä lopuksi hän pystyy olemaan kuusi minuuttia veden alla hengittämättä. Että aika kova jätkä, vaikka itse sanonkin. Taitaa olla Nätti-Jussin pojanpoika, koska Suomisen Ollin poika Tom on Wikipedian mukaan syntynyt vuonna 1954.

Näitä riittää muitakin. Yksikin omistaa koko Levin hiihtokeskuksen ja helppohan se oli asianlaita tarkistaa. Ei omistanut, mutta sattuuhan näitä. Parempi hyvä juttu kun totuus.

Iso osa pöytäseurueestani koostuu perussuomalaisista. Niitä on täällä yllättävän paljon ja he ovat kaikki hyviä ystäviäni niin kuin Suomessakin. Kyllä niiden kanssa pärjää, aikansa kun höpisevät maahanmuuttajista niin äkkiäkös sitä siirrytään jo ampumahiihdon tulevaisuuteen.

Kolmas suuri ryhmä on todella mukavat eläkeläiset itseni mukaan lukien. Pois lukien mukava-sanan. He asuvat täällä puolikin vuotta ja on niillä kivaa. Bingoa pelataan ja muistellaan menneitä. Armeijatarinat ja työurat ovat tulleet tutuksi ja hauskaa on piisannut.

Ja sitten vielä on oman alani edustajia paikalla pilvin pimein. Tangokuninkaaksi ja kuningattaria pomppii kuin peuroja tiellä ja on täällä muutama iskelmäfinlandiavoittajakin vieraillut. Heidän kanssaan juttu menee väkisinkin musiikkiin, mutta enimmäkseen me puhumme kyllä ihan muusta.

Neljäs ryhmä on sitten ne maan hiljaiset, jotka vaan poikkeavat oluella kuuntelemassa kun laulan ja eivät välitä tulla kuuntelemaan jorinoitani keikan jälkeen. Ne ovat fiksuja ihmisiä ne.

Uusimmat

Näkoislehti

29.11.2020

Fingerpori

comic