Kolumnit

Myös itsensä työllistäminen maksaa lastensuojelussa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Lastensuojelun asiakkaiden osuus kaikista lapsista ja nuorista on maakunnan keskuksessa Hämeenlinnassa jostain kumman syystä noin kaksinkertainen suhteessa valtakunnalliseen keskiarvoon (HäSa 11.6.2019).

Selitystä ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta onkohan sellaista vakavissaan edes etsitty?

Lastensuojelun piirissä on yli kahdeksan prosenttia alle 18-vuotiaista hämeenlinnalaisista. Muualla Suomessa osuus on keskimäärin “vain” reilut neljä prosenttia. Ero on pysynyt valtavana jo vuosia.

Lastensuojelussa puhutaan muodikkaasti asiakkuuksista samalla tavalla kuin puiston penkille sammunut on pian putkan “asiakas”. Nämä asiakkuudet tietenkin myös maksavat.

Siksi on pelkästään oikein, että esimerkiksi Hämeenlinnan lastensuojelun toiminnallisesta ja taloudellisesta kehittämisestä halutaan laatia toimintasuunnitelma, jota toteutetaan vaiheittain. Kaupunki haluaa nyt – vihdoin ja viimein, kun rahat on loppu – asettaa suunnitelmalle mitattavat tavoitteet, joita voidaan seurata.

Viime vuonna 78 875 lapsesta tehtiin Suomessa lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksia tehtailtiin viisi prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, peräti 145 880.

Vuonna 2018 sijoitettiin kiireellisesti 4 390 lasta, mikä oli 6,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Huostassa olleiden lasten määrän (10 861) kasvu (2,3 %) oli sen sijaan hillitympää. Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2018 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 544 lasta ja nuorta.

Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli puolestaan 54 883 lasta ja nuorta. Kaikki luvut ovat järkyttävän suuria.

Ns. asiakkuuksista pitää heti raakata pois ne, joiden asiakkuus perustuu ilkeily- ja mustamaalausmielessä tehtyihin lastensuojeluilmoituksiin. Vaan sitä ei aina osata, tai sitten itsensätyöllistäjä haluaa näyttää, kuinka valtavasti hänellä on työtä.

Itse asiassa työtä on niin hirveän paljon, että itsensätyöllistäjä haluaa palkata lapselle ns. ystävän, eli ihmisen, jota lapsi ei ole koskaan nähnyt ja joka työskentelee yksityisellä sektorilla lastensuojelulapsien “ystävänä”. Voi herranjestas.

Veronmaksaja ei tällaisesta puuhastelusta kiitä. Eikä muuten kiitä lapsi tai vanhempi, joka on joutunut esimerkiksi huoltajuusriidassa kiusanteon kohteeksi. Karsimalla turhat asiakkuudet todelliset tapaukset voidaan hoitaa kunnolla.

Kirjoittaja on Forssan Lehden päätoimittaja.

Fingerpori

comic

Uusimmat