Kolumnit

Naisten taivas, miesten helvetti – Nuoruuteni kotikylässä ei tainnut olla yhtään taloa, josta ei joku olisi käynyt koettamassa onneaan Lännen kultamaassa

Kuva: Muu
Kuva: Muu

Isäni oli syntynyt Ohion Ashtabula Harborissa 1906 siirtolaisvanhempien esikoisena. Pikkusiskon syntymän jälkeen silloin 24-vuotias mummoni teki ison ratkaisun ja palasi lapsineen Suomeen. Ylihärmäläinen nuori isoisäni jäi rapakon taakse. Parin vuoden päästä tuli tieto hänen kuolemastaan, ja niin mummo lapsineen jäi pysyvästi synnyinmaahansa.

Hän oli lähtenyt Amerikkaan 15-vuotiaana, ja päässyt suomalaisten maalaistyttöjen tapaan piiaksi herrasperheeseen. Tuosta ajasta oli muistona studiossa otettuja valokuvia, joissa nuoret piikatytöt poseerasivat koreine kukkahattuineen ja juhlapukuineen. Niitä kuvia nuo misikset lähettelivät vanhaan maahan sukulaisilleen ja tuttavilleen. Ei ole ihme, että monen piikatytön ja talontyttärenkin amerikankuume roihahti kytemään navettatakin alla.

Mistäpä olisi tiedetty, että sikäläisillä studioilla oli suuret pukuvarastot, joista löytyi kuvauksiin toinen toistaan hienompia vaatteita.

Nuoruuteni kotikylässä ei tainnut olla yhtään taloa, josta ei joku olisi ainakin käynyt koettamassa onneaan Lännen kultamaassa. Oli myös niitä, jotka olivat jääneet rapakon taakse, palaamatta enää milloinkaan Suomeen. Hyvin pärjänneet tekivät vierailuja entisessä kotikylässään vielä 50–60-luvuilla. Miehet tulivat leveälahkeisissa housuissaan ja huopahatuissaan, naiset välkehtivät lasit silmillään ja permanentti harmaissa hiuksissaan, mikä oli siihen aikaan harvinainen ilmiö maaseudun kylissä.

Vierailut olivat aina merkittäviä tapahtumia. Ne ihmiset tulivat jostain täysin toisenlaisesta maailmasta, jossa oli kaikki hyvin, työtä riitti ja ahkera ihminen menestyi. Suomalaisia kuulemma pidettiin Valloissa ahkerina ihmisinä, sillä heillä oli ominaisuutena lähes Asterixin taikajuomaan verrattava voimanlähde: Suomalainen sisu!

Noista menestyvien ihmisten vierailuista johtuen Amerikka oli monen kyläläisen mielestä jonkinlainen maallinen paratiisi, ja siinä uskossa minäkin vartuin aikuiseksi. Vähän yli parikymppisenä olin itsekin jopa valmis lähtemään Amerikkaan sinne nuorena palanneen tätini yllytyksestä, mutta 60-luvulla se ei enää niin vain käynytkään. Jonotusajat olivat pitkät, ja jonkun olisi pitänyt taata työpaikka.

Vasta isäni kuoleman jälkeen minua alkoi kiinnostaa, millaiseen Amerikkaan hän oli syntynyt. Hankin Lahden kaupunginkirjastoon mikrofilmejä amerikansuomalaisten sen aikaisista sanomalehdistä. Varsin pian huomasin, että suomalaiset olivat vieneet vanhasta maasta mukanaan yhteiskunnalliset asenteensa. Sosialismin oppi levisi työläisten keskuuteen kuin uskonto. Pian alettiin yleisesti puhua punasuomalaisista ja aitosuomalaisista. Isäni syntymävuonna 1906 syntyi Michiganin Rocklandin kuparikaivoksilla ensimmäinen ammattijärjestön masinoima lakko, joka sitten murskattiin sheriffien ja pyssyhurttien toimesta.

Mutta se olikin jo yhden romaanin kokoinen aihe.

Kirjoittaja on jokioislainen kirjailija 
ja käsikirjoittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

31.10.2020

Fingerpori

comic