Kolumnit

Nationalismista on tullut aikamme helpoin uskonto, kuviteltu yhteisö

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Aikamme ehkä eniten esillä oleva termi on nationalismi, nationalismi suhteessa yhä pienentyvään globaaliin planeettaan ja ilmastonmuutokseen sekä erityisesti pakolais- ja maahanmuuttokeskusteluun. Perussuomalaiset ovat ottaneet käyttöönsä oikeistopopulistisen agendan, kaikki on Suomessa vialla maahanmuuton vuoksi. Vaikka tosiasiassa pakolaisten Suomeen tulo on lähes loppunut.

Mitkä ovat ne yhteiskunnalliset prosessit, jotka tekevät nationalismista ja ksenofobiasta eli vierauden pelosta houkuttelevan? Mikä saa ihmisen käpertymään itseensä? Mistä syntyy tarve pyrkiä sulkemaan rajat?

Saksalainen humanisti, filosofi ja psykiatri Erich Fromm lähestyy nationalismia joukkonarsismin käsitteen kautta. Joukkonarsismi edustaa Frommille yksilön pyrkimystä asettua ”insestiseen symbioosiin” varmuuden palauttavan auktoriteetin kautta.

Hitlerin fasismi tai suomalaistenkin hyvin omaksuma ryssäviha edustavat sosiaalista ja etnistä rasismia nationalismin nimissä. Nationalismi luo turvallisuuden tunteen ja lupaa selviytymistä arkielämästä. Nationalismi on edelleen voimissaan ja maailmanlaajuinen ilmiö.

Nationalismi on kautta aikojen ollut myös toisessa, jopa positiivisessa merkityksessä. Isänmaallisuus on ilmennyt myyteissä, symboleissa, taiteissa, urheilussa ja tietysti myös uskonnoissa. Leijonat,Huuhkajat ja Sisuteam ovat viime vuosina sytyttäneet suomalaisissa Mennään Torille Yhdessä -kulttuuria, hetkellistä karnevalistista yhteenkuuluvuutta. Kuinka todellista, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Espanjankielisessä maailmassa tunnetaan käsite Madre-Patria. Nationalismiin liittyy ”isällinen” elementti. Kansakunta on isä, joka rankaisee, opettaa, kontrolloi, säästelee ja lähettää miehet sotimaan isänmaan puolesta. Valtio on myös äidillinen kansakunta, joka synnyttää, suojelee, hoitaa, antaa äidinkielen. Nämä jokainen imee jo äidin maidossa ja sopeutuu esiymmärrettyyn ja rakennettuun käsitykseen elämästä, ihmisestä, arvoista, kulttuurista, politiikasta, siis sisäistyy nationalismiin, kuviteltuun yhteisöön, useimmiten ilman mitään kritiikkiä.

Nationalismista on tullut aikamme uskonto, helpoin uskonto, kuviteltu yhteisö. Benedict Andersonin (Imagined Communities, kirja ilmestyi jo vuonna 1983) mukaan kansakunta on kuviteltu yhteisö, koska pienempienkään kansakuntien jäsenet, kansalaiset, eivät koskaan tunne suurinta osaa kansakunnan asukkaista eivät tapaa eikä kuule heistä, mutta silti kansalaisten mielissä elää mielikuva yhteisöstä, maasta, valtiosta ja kansasta.

Erich Frommin mukaan vihanpidolle ja konflikteille ei tule loppua, jos emme kykene luopumaan nationalistisista fantasioistamme. Riippuvuudestamme kieltää elämän epävarmuus ja pyrkiä se ratkaisemaan eristäytymällä todellisuudesta massaliikkeiden avulla.

Kirjoittaja on forssalainen valmentaja ja kulttuurivaikuttaja.

Uusimmat

Näkoislehti

29.11.2020

Fingerpori

comic