Kolumnit

Neuvostokalenteri-sekoilun vuosipäivä

Neuvostoliitossa annettiin päivälleen 90 vuotta sitten määräys viikon lyhentämisestä viisipäiväiseksi. Kalenteriuutuuden tuli astua voimaan jo 1.10.1929.

Vuosi jaettiin siinä Neuvostovaltion käänteessä 72:een viisipäiväiseen viikkoon. Lisäksi vuoteen kuului viisi juhlapäivää, joita ei laskettu kuuluvaksi mihinkään viikkoon.

Viikonpäivät korvattiin joko roomalaisilla numeroilla I–V tai väreillä. Väreinä toimivat ruskea, sininen, keltainen, punainen ja vihreä. Kansalaiset jaettiin vastaavasti viiteen ryhmään, jotka saivat oman värinsä. Väri ilmoitti, mikä viikonpäivistä oli kullekin ryhmälle vapaapäivä.

Elämän tahdittajaksi oli näin saatu Neuvostokalenteri eli neuvostoliittolainen vallankumouskalenteri. Bolsevikkihallinto, joka piti valtaa käyttäen Marxia ja Engelsia keppihevosinaan ja toteuttamiskonsteinaan valhetta, väkivaltaa sekä hölmöilyä, katsoi seitsenpäiväisen viikon uskontoperusteisena aikansa eläneeksi.

Uuden kalenterihienouden tavoitteisiin kuului, tottahan toki, tuotannon kasvu. Tehtaita ei enää tarvinnut sulkea viikonlopuiksi, vaan ne saattoivat pyöriä tauotta.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt gruusialaiselta pappiskokelaalta ja hänen selkärangattomina matelevilta lakeijoiltaan putkeen siinäkään päähänpistossa.

Vapaapäiviä uusi kalenteri sisälsi lupaavasti enemmän kuin muut tuolloin käytössä olleet kalenterit.

Mutta, mutta. Mistä lie tempaistun värijakautumisen aiheuttama sattumanvaraisuus sotki kyllä perhe-elämän tehokkaasti, mutta tehtaiden tuottavuuteen ei toivottua parannusta syntynyt.

Ei muuta kuin korjaussarjaa peliin. Jo vuonna 1930 käyttöön otettiin vallankumouskalenterin uusi versio. Tällä kertaa siirryttiin kuusipäiväiseen viikkoon. Nyt kaikille tuli sama vapaapäivä, joskin edelliskalenteria harvemmin kohdalle osuen.

Aikaansaadut mulkkaukset (lisänään maan valtalehti Pravdan jatkuvasti käyttämä gregoriaaninen kalenteri, ja sekä viisi- että kuusipäiväisten viikkojen pohjana käytetty vanha, seitsenpäiväiseen viikkoon perustunut kalenteri viikonpäivänimineen) sekoittivat päitä niin, että vuonna 1940 Neuvostoliitto luopui vallankumouskalenteristaan. Pääteltävissä on, että vähin äänin.

Omaa kalenteriharrastaneisuuttaan osoittivat jo aikaisemmin Ranskan jakobiinit omassa vallankumousrymyämisessään. Jakobiineja saamme sentään, kiittää – ihmiskunnalle pelkkää vahinkoa tuottaneista bolsevikeista poiketen – muun ohessa heidän osin kalenterissaankin soveltamasta kymmenmittajärjestelmästä.

Neuvostovaltion vallankumouskalenterista voi lukea mm. Helsingin Yliopiston Almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Parviaisen nettikirjoituksesta.

Kirjoittaja on forssalainen toimittaja.

Uusimmat