Kolumnit

Nyrkin ja pressan välissä – Sodat voitetaan yleensä hyökkäämällä, mutta tässä tilanteessa tärkeintä on vetäytyminen

Tulin aloittaneeksi edellisen kolumnini Tuntemattomasta sotilaasta. Koronaviikkojen kuluessa olen ehtinyt kyllästyä loputtomiin sotavertauksiin. Lienee taisteluväsymystä.

Atlantin takaa on nähty mielenosoituskuvia, joissa heilutaan aseiden kanssa. Pyssyuskovaisuudesta on tässä tilanteessa harvinaisen vähän apua, pikemminkin pelkkää haittaa vain.

Eipä silti, onhan Suomessakin ja sangen korkealta taholta esitetty, että koronan taltuttamiseen tarvittaisiin nyrkkiä. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta kielikuva särähtää korvaani kovin aggressiiviselta ja tarkoitukseensa sopimattomalta.

Nyrkkiä voi heristää ja sillä voi uhata, sitä voi puida taskussa tai avoimesti, sitä voi lyödä pöytään tai niin, no, sillä voi lyödä. Mutta mitä muuta nyrkillä voi tehdä?

Mahdollisuudet paranevat huomattavasti, jos nyrkit avataan ja kaikki kymmenen sormea otetaan käyttöön. Siitä kai hallinnossakin lopulta on kyse, että kaikki sormet toimivat kuin soittajilla ikään; soittavat kaikki samaa sävelmää. Enkä kyllä ikinä ole nähnyt kapellimestaria, joka huitoisi tahtia kädet nyrkissä.

On kuultu sellaisiakin puheenvuoroja, joissa koronatoimien johtoon on vaadittu sotilaita. Tiedä hänestä. Voivat omissa hommissaan olla hyvinkin eteviä, mutta hävittäjäuutisten perusteella kenraalit osaavat kyllä peijata konsulttipalkkioita, mutta karenssien noudattamisessa ei olla yhtä nokon nuukia.

Koronaa vastaan voi ja pitääkin taistella, mutta silti sotaan liittyvät vertaukset ontuvat ja vievät harhaan. Sodat voitetaan yleensä hyökkäämällä, mutta tässä tilanteessa tärkeintä on vetäytyminen.

Kirjailija Tiina Raevaara osui olennaiseen kysellessään Suomen Kuvalehden kolumnissa ”miten voi muka voittaa vihollisen, jos ei tee mitään?” Ja päätyi vastaukseen, jonka mukaan pärjäämme parhaiten, kun pidämme tumput suorina.

Hoitajat ja lääkärit tekevät parhaansa etulinjaksi nimetyissä sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Mutta yhtä tärkeää on, kuinka kotirintama toimii. Riittäkö kärsivällisyytemme ja maltammeko toimia annettujen ohjeiden mukaisesti?

Sota on yleensä ja perinteisesti miesten hommaa. Mutta nyt naiset ovat vähintään yhtä näkyvässä, ellei näkyvämmässäkin roolissa, puhuttiinpa sitten poliittisesta johdosta, hallinnosta, sairaaloista tai kauppaliikkeistä.

Tiedättekö muuten, kuka on naisiaan Jacinda Ardern? Hän on Uuden-Seelannin 39-vuotias pääministeri, jonka johdolla maa on kaikkien arvioiden mukaan onnistunut erinomaisesti pandemian torjunnassa. Kuten jossain todettiin, viimeistään korona-aika on osoittanut, ettei onnistunut johtaminen vaadi kravattia kaulaan.

Kirjailija Juha Hurme luonnehti omaa suhtautumistaan korona-aikaan hyväntuuliseksi rauhallisuudeksi. Samaa mielentilaa toivon ja toivotan myös kaikille tulevaa vappua juhliville!

Kirjoittaja on forssalainen kirjastonhoitaja ja jokamiesluokan kynäilijä.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic