Kolumnit

Nyt olis aikaa – Ehkäpä nyt kehitettäisiin taas valtakunnallisia opetuskanavia

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Mitä pidemmän aikaa ollaan syystä tai toisesta kotipiirissä, vakiintuu päiväohjelma. Toisaalta alkaa myös välillä tympiä, kun ihan kaikkea sitä, mitä ennen sai tehdä, ei nyt voikaan.

Kun katsoo televisiokanavia, niin minua ei ainakaan kiinnosta katsella morsiuspukuja, hengenvaarallisesti lihavia, Australian rajaa ja muita hömppäkanavia. Radiosta tulee paljon hyvää ohjelmaa, jota tapaan kuunnella automatkalla. Höpötyskanavia en jaksa kuunnella.

Palautui mieleen, että televisiossa tuli aikanaan paljon hyviä kielikursseja, joissa saattoi opetella ainakin, englannin, saksan, ranskan, iltalian, kreikan, espanjan, venäjän ja viron alkeita. Kun aiheesta hain vähän taustatietoa, yllätyin, että Yleisradio aloitti kieliohjelmat radiossa jo v. 1926. Kun televisio 1960-luvun alussa alkoi tulla useampaan tupaan ja kaksioon, alkoivat myös kieliohjelmat.

Jotkut saattavat muistaa Neil Hardwickin Hello, hello, hello tai Heikki Kinnusen venäjän kurssit Zakuska ja Pozalusta sekä Ella Kannisen italiankurssit. Hauskasti opeteltiin kieltä ja tutustuttiin kohdemaahan ja sen ihmisiin.

Kouluradio-ohjelmia vanhimmat lukijat saattavat muistaa kuunnellun kansakoulussa. Kouluradio aloitti jo vuonna 1934. Koulu-TV:n ohjelmat alkoivat kokeilujen jälkeen v. 1963. Kouluihin tuli ohjelmalehtinen, josta saattoi valita lukukaudeksi etukäteen katseltavat ohjelmat. Kun videot yleistyivät, saattoi ohjelmia myös äänittää, jolloin ei oltu riippuvaisia esitysajoista. Menosissa järjestäjien tehtäviin kuului videoiden nauhoitus.

Opettajaksi opiskellessani sain kenttäharjoittelukoulun johtajalta hyvän vinkin, miten vuositarkiste pitää täyttää. Vuositarkiste oli paksu paperinippu, jossa yksityiskohtaisesti kerrottiin, mitä koulussa lukuvuonna opetettiin. Sen hyväksyi tarkastaja. Punkalaitumella syntynyt Unto Nieminen neuvoi, että jos halusi katsella televisiosta koululaisten kanssa vaikkapa olympialasista hiihtoa, piti kirjata kohta muotoon televisio-ohjelmia, eikä koulutelevisio-ohjelmia. Joskus tarkastajan punakynä huomasi. Kun ei huomannut, saivat lapset jännittää koulussa, miten suomalaiset pärjäsivät.

Täällä maaseudulla ei aina riitä tarpeeksi opinhaluisia kansalaisopiston kielipiireihin aloittamaan tai kertaamaan vieraita kieliä. Monessa kunnassa saattaa kielitarjonta koulussakin jäädä pieneksi.

Ehkäpä nyt, kun ihan todella saadaan kokemuksia etäopetuksesta, kehitettäisiin valtakunnallisia opetuskanavia. Yle olisi siihen sopiva. Kustannusala on tietenkin myös aina valppaana tarttumaan uusiin bisnesmahdollisuuksiin.

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija. seppo.pirhonen@urjamedia.fi

Uusimmat

Näkoislehti

3.6.2020

Fingerpori

comic