Kolumnit

Oliko täällä intiaaneja? Väinö Linnakin sai poikavuosina intiaanikirjoista aiheita leikkiin

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

”On täällä Suomessakin ollut intiaaneja!” Näin kerroin pikkupoikana naapurin lapsille. Olin kuunnellut, kun asestentti (tarkkailukarjakko) oli puhunut vanhempieni kanssa punaisista, jotka olivat menneet läpi Suomen ja polttaneet rakennuksia. Meidän kulman ensimmäisistä televisioista oli katseltu intiaanielokuvia ja seurattua Rin Tin Tin -sarjaa ja luettu Pecos Bill -sarjakuvia. Ei ihme, että meikäläiset punaiset pikkupojan päässä sekoittuivat punanahkoihin.

Intiaaneista luki Väinö Linnakin aikanaan parin naapurin pojan kanssa. Lukulistalla olivat olleet ainakin Jetro, Virran kummitus, Rautasydän, Haukansilmä ja Uudisasukkaat Kanadassa ja varmaan monia muita, joita Honkolan kansakoulun ja Urjalan kirjaston kokoelmista 1920–1930-luvulla löytyi.

Tietenkin pikkupojat tuolloinkin saivat kirjoista aiheita leikkiin. Katajasta ja naruista tehtiin kaaripyssyjä ja niihin veistettiin nuolia. Olen kuullut, että kerran Linnan kalliolla olisi nuoleen lisätty kärjeksi neula. Pahaksi onneksi nuoli osui vastapuolen pojan silmän yläpuolelle jääden kiinni otsaluuhun. Sen jälkeen leikit loppuivat ainakin vähäksi aikaa.

Parhaillaan Väinö Linnan nimeä kantava nimikkoseura kerää muistoja, jotka liittyvät Linnaan. Vuonna 1978 eli seuran ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin myös keräys, jossa oli jopa rahapalkinnot. Kilpailutöitä tuli 26 eri puolilta Suomea, mutta pääosin silloisen Hämeen läänin alueelta. Kilpailutyöt olivat suppeita 3–4 liuskaa, mutta pisin lähes sata liuskaa. Toivottavasti ovat tallessa.

Kilpailun parhaaksi arvioitiin piikkiöläisen Elli Luodon muistelmat Linnan perheen elämästä. Muut palkintosijat menivät Turenkiin ja Tampereelle. Urjalalaiset, Selma Jaakkola, joka muisteli Linnan isää ja Hilkka Vaittinen, joka muisteli Linnan äitiä, sijoittuvat jaetulle neljännelle sijalle. Osa kirjoituksista julkaistiin alueellisessa läänin kulttuurilehdessä Optimistissa 3/80.

Kun kirjailijan syntymästä on kulunut pian 100 vuotta, ei ole aikalaiskertojia, jotka tietäisivät lapsuudesta ja nuoruudesta, joten siltä osin tuskin uutta tietoa saadaan. Kirjailijauran aikana hänet monet kohtasivat, joten nämäkin kiinnostavat kerääjiä. Kesällä on päiväläispoikanäyttely, johon toivotaan aineistoa. Tähän varmaan löytyy kertomuksia, jotka ovat samassa elämäntilanteessa eläneiden kanssa yhtäpitäviä.

Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei intiaaneja täällä ole ollut kuin ehkä yksittäisinä turisteina. Sen sijaan kerran elinkeinolautakunnalle tuli hakemus, jolla haettiin tukea afrikkalaiskylän perustamiseksi Urjalaan. Anomus hylättiin.

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija. seppo.pirhonen@urjamedia.fi

Fingerpori

comic

Näkoislehti

29.3.2020

Uusimmat